kiinanpioni
Paeonia lactiflora ´Festiva Maxima`
シャクヤク
Kiitos
kivasta haasteesta Tuplasti
terapiaa -blogin Pirjo!
Haaste
on alunperin lähtöisin Kivisen
Vilman -blogista.
Mielelläni
vastaan tähän haasteeseen,
sillä
itsellekin on mukava miettiä,
millainen
puutarhuri oikeastaan olen.
Lähestyn aihetta siitä näkökulmasta,
miksi ja miten minusta on tullut puutarhuri.
Lähestyn aihetta siitä näkökulmasta,
miksi ja miten minusta on tullut puutarhuri.
Avaan
teille vähän enemmän taustaani ja
sitä
mikä sai minut haaveilemaan puutarhurin ammatista,
harrastuksen
lisäksi.
Olen
varmasti aiemminkin kertonut,
että
en ollut mitenkään innostunut puutarhanhoidosta
lapsena
tai nuorena tai vielä aikuisuuden alkuvaiheissakaan.
Lapsuudessani
asuimme kerros- ja rivitaloissa,
mutta
mummola ja mökkimme olivat maalla.
Mökkimme
sijaitsi siis mummolan mailla, jossa vietimme paljon aikaa.
Monena
kesänä taisimme olla enemmän mökillä kuin kotonamme.
Mummolla
oli pieni maatila ja paljon kasvimaata sekä viljelyksiä.
Myös
kukkapenkkejä mummolassani ja mökkimme pihapiirissä oli,
mutta
hyötykasvit olivat pääosassa.
Ja
hyötykasveja oli paljon.
Marjapensaita
ja perunaa sekä muita juurikkaita oli sarkatolkulla.
Mummon
varsinaisesta puutarhasta minulla on jotenkin sellainen muistikuva,
että
se oli todella viehättävä.
Pieni
muovinen kasvihuone keskellä omenapuita ja kasvimaatilkkuja.
Myös
kukkia oli joukossa, ainakin kultapalloa, kehäkukkia, syysleimuja ja
astereita.
Vasta
myöhemmällä iällä olen tajunnut, kuinka ihana paikka mummolani oli.
Lapsuudessa
ja nuoruudessa tykkäsin viettää kyllä aikaa siellä,
mutta
en ollut vähääkään kiinnostunut puutarhanhoidosta.
Minusta
oli valtavan työlästä kitkeä kasvimaita, kerätä marjoja tai nostaa
perunoita.
Olisin
mieluummin lukenut kirjaa tai viettänyt aikaa serkkujen kanssa.
Muistan
elävästi tokaisseenikin mummolleni,
että
minä ainakin ostan ruokani kaupasta aikuisena,
enkä
perusta mitään puutarhaa.
Haluan
asua kaupungissa.
No,
vuodet vierivät...
Ensimmäinen kosketus kukka-alaan, tuli yläasteen jälkeen,
kun työskentelin yhden kesän kukkakaupassa.
Muistan vieläkin kukkakylmiön huumaavan tuoksun,
kun oven avasi.
Työskentelin lähinnä myyjänä,
mutta työnantaja kustansi minulle kahden päivän sidontakurssin.
Silloin sain ensimmäisen innostuksen kipinän kukkasidontaan.
Ensimmäinen kosketus kukka-alaan, tuli yläasteen jälkeen,
kun työskentelin yhden kesän kukkakaupassa.
Muistan vieläkin kukkakylmiön huumaavan tuoksun,
kun oven avasi.
Työskentelin lähinnä myyjänä,
mutta työnantaja kustansi minulle kahden päivän sidontakurssin.
Silloin sain ensimmäisen innostuksen kipinän kukkasidontaan.
laukka
Allium
アリウム
Japanissa
asuessamme (reilu 20 vuotta sitten) ensi kertaa tajusin,
kuinka
kaipasin mullan kuopsutusta.
Olimme
kuukauden Kobessa ja asuimme keskellä kaupunkia.
Silloin
tajusin, kuinka ihminen voikaan kaivata vihreää ja multaa.
Kun
palasimme Naganoon, jossa varsinaisesti asuimme,
olisin
halunnut mennä auttamaan jokaista naapurin mummoa ja pappaa
puutarhahommissa.
Muistan,
kuinka tunsin ihan konkreettista puutostilaa ilman vihreyttä.
Tämä
on ensimmäinen selkeä muistikuvani puutarhainnostuksesta.
Suomeen
palatessamme asuimme kerrostalossa ja silloin innostuin viherkasveista,
joita
oli ollut myös aina omassa huoneessani myös lapsuudessa.
Parvekkeelle
taisin laittaa muutamia kesäkukkia,
mutta
muuten puutarhainnostus uinui syvässä horrostilassa.
Kolme
vuotta Japanista muuton jälkeen,
muutimme
ensimmäiseen omakotitaloon, jonka mieheni rakensi.
Tontti
oli kaava-alueella ja noin tuhat neliötä.
Maa-aines
oli syvää savea ja puutarhataitomme olivat olemattomat.
Myös
rahaa oli vähän.
Minä
olin lasten kanssa kotona ja lyhensimme ensimmäistä asuntolainaamme.
Saimme
kuitenkin nurmen perustettua ja muutamia kasvejakin istutettua,
jotka
taisivat kyllä kitua pienissä kuopissaan keskellä savimaata.
Kuitenkin
jokin alkoi itää minussa.
Mietin
mielikuvissani, millaisen puutarhan haluaisin ja
kuinka
haluaisin asua ehkä vähän syrjemmässä.
Kaksi
vuotta uuden talon valmistumisen jälkeen,
mieheni
löysi Vaahteramäen.
Se
oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Teimme
tonttikaupat samana iltana,
kun
näimme tontin ensimmäisen kerran,
tietämättä
saisimmeko nykyisen talon myytyä tai
muita
käytännön seikkoja.
Kaikki
meni kuitenkin paremmin kuin hyvin
ja
vain vuosi myöhemmin muutimme Vaahteramäelle.
Vanha
talommekin meni kaupaksi ennen kuin ehdimme laittaa sitä edes myyntiin.
Elämämme
muuttui viiden vuoden sisällä aika tavalla, mutta positiiviseen suuntaan.
Muutimme
Japanista takaisin Suomeen, saimme kaksi lasta ja rakensimme kaksi taloa.
Pientä
vauvaa ja talonrakennusta ei onneksi ollut koskaan yhtä aikaa,
vaan
kaikki tapahtui vuorotellen.
Ja
siitä se sitten lähti tosissaan eteenpäin,
nimittäin
minun puutarhainnostukseni.
Myös
naapurin muilla äideillä oli oma osuutensa tähän innostukseen.
Kokoonnuimme
lapsinemme usein jonkun pihalle ja
intoilimme
milloin mistäkin, pääasiassa kuitenkin puutarhasta.
Vaihtelimme
kasveja, kävimme puutarhoilla ja
mietimme
yhdessä, mikä sopisi mihinkin.
Kun
omat lapset alkoivat kasvaa isommiksi, tajusin, että haluan ehkä vaihtaa
ammattia.
En
kuitenkaan tiennyt, mikä minusta tulisi isona.
Olin
kirjanpitäjä, joka oli tehnyt Japanissa raksahommia ja
hoitanut
sen jälkeen omia ja muiden lapsia kotona.
Yhtäkkiä
kaikki tuntui kuitenkin ihan päivänselvältä.
Olimme
naapurin Hannan kanssa käymässä Perennapuutarha Pöntisellä.
Siellä
tuo ajatus oikeasti jysähti päähäni.
Minä
haluan opiskella puutarhuriksi.
Opiskelu
tuntui kuitenkin hieman utopistiselta pienten lasten äidille.
Harkitsin
ensin opiskelevani oppisopimuksella ammattiin.
Melkein
sainkin oppisopimuspaikan Hollolalaisesta Viherpalvelu Kotipihasta.
Kuitenkin
loppumetreillä Kotipihan omistaja Leeni
kannusti
minua hakemaan ihan puutarhakouluun.
Hän
sanoi, että saisin sieltä ehkä kattavamman opin ammattiin.
Olen
hänelle ikuisesti kiitollinen mahtavasta kannustuksesta pohdinnoissani.
Enkä
tiedä, muistaako hän itse tätä tapausta.
Emme
nimittäin ikinä nähneet kasvotusten, puhuimme vain puhelimessa.
Niinpä
hain puutarhakouluun ja pääsin myös siksi kesäksi kesäkukkapuutarhalle töihin,
jossa
tykkäsin olla valtavasti.
Kesällä
sain myöntävän kirjeen puutarhakouluun pääsystä
ja
olin niin onnellinen.
Puutarhakoulussa
opiskelu oli aivan ihanaa, nautin joka hetkestä, paitsi traktoritunneista.
Ne
olivat jotenkin valtavan pelottavia ja olin niin stressaantunut niistä.
Suoritin
kuitenkin traktoritestin kiitettävästi, mutta en ole sen koommin traktoria
ajanut.
Rakastin
puutarhakoulussa erityisesti kasvitunnistuksia, puutarhan ylläpitotöitä,
pihasuunnittelua
ja tykkäsin myös kukkasidonnasta.
Menin
kouluun joka päivä niin innoissani.
Ruokakin
oli ihan taivaallista, samoin seura.
Ystävystyin
siellä monen ihanan ihmisen kanssa,
joiden
kanssa pidämme edelleen tiiviisti yhteyttä.
Kouluun
kuului työharjoittelua, joista suurimman osan suoritin Vääksyn Viherkukassa.
Viherkukka
oli monipuolinen harjoittelupaikka,
siellä
sai tutustua sekä puutarhamyymälän että kukkakaupan toimintaan.
Jäin
sinne myös valmistuttuani töihin.
Oman
yrityksen perustaminen oli kuitenkin mielessä.
Olin
eniten innoissani pihasuunnittelusta,
jota olin opiskellut itsekseni koko ajan
lisää.
Perustin
oman yrityksen vajaa vuosi valmistumiseni jälkeen
ja
Vääksyn Viherkukasta tuli yhteistyökumppani.
Perustin
Pihasyreenin ensin aika monipuolisia palveluita tarjoavaksi yritykseksi.
Tein
pihasuunnitelmia, viherrakennustöitä (yhteistyökumppaneiden kanssa yhdessä),
tein asiakkaiden puutarhoissa ylläpitotöitä, neuvontakäyntejä ym.
tein asiakkaiden puutarhoissa ylläpitotöitä, neuvontakäyntejä ym.
Sanoinkin
yhteen aikaan itseäni mummopuutarhuriksi,
koska
asiakkainani oli paljon iäkkäämpiä ihmisiä,
jotka
tarvitsivat apua puutarhan perustöissä.
Puutarhatöiden
välissä saatoin ripustaa pyykkejä narulle
tai jutella heidän seuranaan lettuja syöden.
Huomasin
kuitenkin ajan mittaan,
että minun on pakko karsia palveluistani
jotain pois.
Suomen
kesä ja varsinkin kevät on niin lyhyt,
että
minun oli vaikeaa aikatauluttaa kaikki työt hyvin.
Myös
kustannuksissa oli säästettävä,
sillä
yksinyrittäjällä oli vaikeaa pitää niin moni työkaluja, -välineitä, pakettiautoa,
tietokonetta, pihasuunnitteluohjelmaa ym. ajan tasalla.
Kaikki
laskutettava tulo upposi aina uusiin hankintoihin.
Niinpä
karsin palveluistani viherrakennuksen sekä ylläpitotyöt
ja
tarjoan vain pihasuunnittelua ja -neuvontaa.
Tämä
karsinta kannatti,
sillä
se selkeytti yritykseni konseptia sekä itselleni että asiakkailleni
ja
vähensi kustannuksia.
No,
millainen puutarhuri sitten olen?
Ammattipuutarhurina
ja pihasuunnittelijana
olen käytännönläheinen, innostuva ja kasveja rakastava.
Tykkään työstäni ja sen vaihtelevuudesta,
mutta myös haasteellisuudesta.
olen käytännönläheinen, innostuva ja kasveja rakastava.
Tykkään työstäni ja sen vaihtelevuudesta,
mutta myös haasteellisuudesta.
Oman
pihan puutarhurina ja bloggaajana olen intohimoinen, tiedonnälkäinen, kokeileva,
jolle
puutarha on todella tärkeä ja rakas paikka.
Rentoudun
ja rauhoitun siellä parhaiten.
Enkä
kaipaa mitään muita harrastuksia kesäisin,
sillä
puutarha riittää minulle sekä huvipuistoksi että kesämökiksi.
Jo puutarhakouluaikana
ensimmäisessä näyttötutkinnossa sain arvion,
että
syvä harrastuneisuus heijastuu ammattitaitooni.
Ja niin
se on vieläkin.
En
osaa sanoa, mikä minulle on työtä ja mikä huvia.
Viimeksi
eilen illalla mieheni ihmetteli iltalukemistani.
Luin
kasvikirjaa, kun hän katsoi netflixistä elokuvaa.
Mielestäni
rentouduin, mutta mieheni mielestä mietin työjuttuja.
Puutarhasta
ja kasveista ei saa koskaan kyllikseen,
eikä
niistä tiedä ikinä kaikkea.
Siksi
tämä on niin hyvä harrastus ja työ.
Opiskelen
koko ajan lisää
ja silti
huomaan tietäväni vähemmän.
Oman
puutarhan hoidossa olen jotakin nautiskelijan ja rikkaruohomaanikon väliltä.
Saatan
haahuilla pitkin puutarhaa ja nauttia kaikesta,
mutta
silti kokea ahdistusta, kun puutarha ei ole rikkaruohoton ja säntillinen.
Se
ehkä estää minua osallistumasta esim. Avoimiin puutarhoihinkin.
Ja
ehkä haluan myös pitää puutarhani myös jollain tasolla yksityisenä paikkana,
vaikka
esittelenkin sitä täällä blogissani.
Blogiin
voi kuitenkin itse valita kuvakulmat ja välttää näyttämästä rötöpaikkoja.
Voi
tavallaan valita ja hallita, mitä puutarhastaan ja kodistaan näyttää.
Minusta
nimittäin puutarha on tärkeä osa kotia, eikä vain jokin ulkopuolinen tila.
Jos
pitäisi valita yksi sana vastaukseksi, millainen puutarhuri olen,
se sana
olisi kokonaisvaltainen.
Puutarha
on minulle työ, harrastus, intohimo ja loputon mielenkiinnon kohde.
Tykkään
suunnitella ja auttaa muita heidän puutarhapulmissaan.
Tykkään
kuopsutella, katsella, kuvata, blogata, kirjoittaa, hoitaa, haaveilla ja jutella.
Ja
kaiken tuo yllämainitun tekemisen kohteena tai aiheena on puutarha.
Tästä
tekstistä tuli aika pitkä ja henkilökohtainenkin, toivottavasti ette väsähtäneet
lukemaan.
Tajusin
tätä kirjoittaessani, etten ole ehkä koskaan kertonut teille näin tarkasti,
miksi
olen alun perin lähtenyt puutarhuriksi.
Välillä
haaveilen myös lisäopinnoista, mutta vielä en ole edennyt asiassa haaveilua
pidemmälle.
Onneksi
myös itsenäisesti voi opiskella koko ajan lisää,
sekä
työtä että harrastusta varten.
Ja tämän postauksen kuvista voi päätellä,
mikä on lempivärini kukista puhuttaessa,
jos ette sattuneet sitä jo tietämään entuudestaan.
Ja tämän postauksen kuvista voi päätellä,
mikä on lempivärini kukista puhuttaessa,
jos ette sattuneet sitä jo tietämään entuudestaan.
tarhapimpinellaruusu ´Linnanmäki`
Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä ´Linnanmäki`
mutta haluan haastaa kertomaan omaa tarinaanne
Katin Oravankesäpesä -blogista
Kivipellon Sailan
Suvin Kesätuulian mutamäki -blogista
Kopion tähän loppuun haasteen säännöt Kivisen Vilman-blogista:
"Haasteen säännöt:
voit kirjoittaa sinusta puutarhurina vapaasti oman mielesi mukaan tuoden esiin niitä asioita,
jotka kuvaavat sinua ja harrastustasi.
Mainitse, että olet saanut haasteen Kivisen Vilman -blogista.
Laita haastepostauksesi linkki tähän postauksen kommenttiosioon.
Minä kokoan niistä aikanaan oman blogikirjoituksen.
Olisi mukava kuulla moneltakin teistä, millaisia puutarhureita oikein olette!"
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi,
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
Kiitos haasteeseen osallistumisesta! Vai ei traktorinajo oikein innostanut! Sinulla mielenkiintoinen polku puutarhuriksi Japanissa asumisineen.
VastaaPoistaKiitos ihanan haasteen alullelaitosta!
PoistaJa kiva kuulla, että mun tarina kiinnosti. Kirjoitin sen ehkä vähän vierestä, kuin se alunperin oli sinun haasteessasi. Juttu lähti vähän itsekseen menemään ihan alkulähteille.
Sinun polkusi puutarhuriksi on vähintäänkin mielenkiintoinen! Mutta blogiasi lukeneena ja kuviasi ihastelleena uskon sinun olevan aivan oikealla alalla. Myös intohimo kasvien maailmaan ja nautinto tehdä tätä työtä välittyy meille lukijoille.
VastaaPoistaKiitos Sirkku! <3
PoistaIhana, jos mun innostus välittyy täältä blogistakin läpi. On ihana intoilla täällä blogimaailmassa muiden puutarhaintoilijoiden kanssa.
Ihanan intohimoisesti suhtaudut työhösi puutarhurina. Mutta mikä mahtaakaan olla lempivärisi kukissa, ei millään arvaa... eikä huomaa näistä ihanista kuvista. Niin kauniita.
VastaaPoistaOn onni intoilla asiasta, joka kiinnostaa itseäkin valtavasti.
PoistaJa lempivärini on kyllä varmasti aika vaikea arvata. ;)
Kiitos, tämä oli kiva lukea :).
VastaaPoistaOi, kiva kuulla! <3
PoistaOli mielenkiintoista luettavaa! Olen psykiatrinen sairaanhoitaja ja mielessä on jo pidempään pyörinyt ajatus puutarha-alan opinnoista. Kumpa uskaltaisi...
VastaaPoistaTosi kiva, että postaus oli myös sinusta mielenkiintoinen.
PoistaKannustan sinua ottamaan rohkeasti askeleen sitä kohti, mistä haaveilet. Ja hienointa on, että uudessa ammatissa voi aina hyödyntää myös edellistä ammattitaitoa. Tuo sinun ammattisi mahdollistaa varmasti monenlaisia polkuja myös puutarhurina. Puutarhaterapiasta ja muista hoitokeinoista puutarhaa, luontoa ja kasveja apuna käyttäen tulee varmasti kysyttyä tavaraa tulevaisuudessa.
Kiitos! Tätä oli tosi kiva lukea!
VastaaPoistaKiitos itsellesi ihanasta haasteesta! <3
PoistaOn kiva kuulla, miten muillakin puutarhureilla tämä puutarhailu on myös harrastus, vaikka sitä tekisikin myös päivisin. Omassa puutarhassa puutarhailu on aina erilaista. Siellä saa tehdä mitä tykkää. :)
Olipa mielenkiintoista lukea puutarhurin polustasi. Ja olet kyllä taatusti oikealla alalla.
VastaaPoistaVoi kiitos! Ja kyllä minustakin tuntuu, että olen löytänyt oikean alan. Monet tietävät sen jo lapsena, minulle asia valkeni vasta vähän myöhemmin.
PoistaRakastan aitoja elämänpolkutarinoita - ja myös kukkia. Jälkimmäisen seikan vuoksi olen pari vuotta seuraillut puutarhablogiasi. Meillä on pieni rivitalopiha, joka on enemmän tai vähemmän sattumanvaraisella hoidolla. Mutta haaveissani kuljeskelen usein juuri senkaltaisessa puutarhassa kuin blogissasi kuvaat. Tämä 'polkusi puutarhuriksi' -kertomus oli ihana yllätys!
VastaaPoistaLämmin kiitos ihanasta ja tsemppaavasta kommentistasi! <3
PoistaMinäkin rakastan aitoja elämäntarinoita, siksi luenkin paljon elämänkertoja. Vaikka jonkun elämä ei liippaisikaan ihan omaa elämää läheltä, aina oppii jotain uutta ja löytää yhtymäkohtia omiin pohdintoihinsa.
Olipa mielenkiintoinen tiesi puuutarha-alan ammattilaiseksi! Innoistuksesi on helppoa aistia niin täällä blogin puolella ja aina kun tapaamme jossain retkillämme 😊🐞. Kiitos haasteesta, otan sen mielelläni vastaan!
VastaaPoistaKiva, että jaksoit lukea postauksen loppuun ja tosi kiva, jos otat haasteen vastaan.
PoistaTaidan olla aika höyrypää noilla retkillämme. Onneksi siellä sulautuu hyvin joukkoon ja saa jopa yllykkeitä muilta. ;)
Ihana tarina kauniisti kerrottuna. Parasta, että se on tositarina. Välillä tunsin jopa pientä jännitystä, miten tarina jatkuu. Innostus ja rakkaus kasveihin välittyy tekstistä hyvin. Todella hienoa, että työ ja harrastus lomittuu toisiinsa ja niistä muodostuu elämäntapa.
VastaaPoistaNauratti kuvauksesi siitä, kuinka mummojen pihoja kunnostaessasi ripustat välillä pyykkiä narulle ja juttelet mummojen kanssa mukavia. Sinut tavanneena voin sen täysin uskoa ja mielestäni se on yksi hienoimpia puoliasi. Olet avoin, iloinen ja ennenkaikkea hyvin empaattinen ihminen.
Kiitos kauniista sanoistasi Between! <3
PoistaItsekin olen niin onnellinen, että olen löytänyt oman alani. Siitä ei silloin saa ikinä kyllikseen.
No huh. monenlaista mutkaa ja muutosta on ollut. Olisit vaan mennyt mummuille ja papoille avuksi Japanissa ;)
VastaaPoistaSinulla on puutarhurointi kyllä verissä, niin monessa olet mukana.
Joo, ei ollut ihan suora tie lapsuudesta saakka, kuten jollain se on. Onneksi nykyään opiskella voi läpi elämän ja löytää oman polkunsa myöhemminkin. Minulla ei ollut oikeastaan mitään haaveammattia lapsuudessa ja luulen, että monella tuo haaveammatti saattaa muuttua myös iän myötä.
PoistaIhan mielettömän kiva postaus. Oli todella mielenkiintoista lukea sinun taipaleestasi puutarhuriksi ja tuo Japani osuus oli ihana <3
VastaaPoistaLemppariväri taisi olla valkoinen kukkasissa :)
Ihanaa sunnuntaita sinulle Riina <3
Tosi kiva kuulla, että tykkäsit. On aina jännittävää julkaista jotain näin henkilökohtaista.
PoistaJa lempivärini ei taida olla teille blogin uskollisille lukijoille kovin vaikea arvata.
Ihanaa uutta alkanutta viikkoa sinulle Outi! <3
Mikä tarina! Tästä näkee, miten kasvit ja puutarhanhoito voivat vetää puoleensa vaikka "vannoutuneen kaupunkilaisen" :D Oli ihana lukea elämästäsi ja polustasi puutarhan pariin. Mukavaa helmikuuta!
VastaaPoistaKyllä, ei sitä lapsuuden tai nuoruuden uhmassa tajuakaan, että myöhemmin saattaa rakastaa juuri sitä, mistä ei sillä hetkellä piittaa yhtään.
PoistaKiitos samoin, mukavaa helmikuuta! Kevättä kohden mennään kovaa vauhtia.
Kivasti kirjoitettu miten päädyit puutarhurin uralle. Elämässä monesti tuntuu että muutokset kasautuvat samoille vuosille tai ajanjaksoille.
VastaaPoistaKiitos Katja! <3
PoistaElämässä tosiaan monet muutokset kasautuvat usein yhteen syssyyn. Perheissä tuo lasten syntymä ja monet muutot ovat yleensä yhtäaikaa. Nyt ei oikeastaan enää haaveile edes kovin suurista mullistuksista. Tasainen elämä olisi parasta.
Tätä oli niin ihanaa lukea, Riina! Mahtava kuulla tuosta, mitä teit aiemmin ja miten kannustuksen jälkeen päädyit opiskelemaan - nousee ihan niskavillat pystyyn, kun miettii, miten jonkun vieraan ihmisen tietyllä hetkellä sanoma asia voi vaikuttaa aivan ratkaisevasti. Niinhän se sattuma toki jatkuvasti vaikuttaa elämämme kulkuun, mutta silti. Toki voisit olla tasan samassa työssä tekemässä ihan samaa, mutta ei sitä tiedä. Onneksi löysit tämän tien!
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentistasi! <3
PoistaOn tosiaan jännä, miten elämään voi vaikuttaa sekä positiivisesti että negatiivisesti aika pienetkin seikat. Ja tässä kohtaa tulee mieleen se, että mitenkähän sitä itse on vaikuttanut monen elämään sanomisillaan.
Pienetkin kannustuksen sanat voivat olla ne ratkaiseva tekijä.
On ihana, että olen löytänyt oman juttuni ja sitä toivon myös kaikille muillekin. On tärkeää, että elämässä on niitä asioita, jotka saavat innostumaan ja silmät loistamaan niin työ kuin harrastusmielessäkin. Ne antavat elämään iloa ja voimiakin.
Kiitos haasteesta! <3 Oli kiva lukea tarinasi puutarhuriksi.
VastaaPoistaOle hyvä! <3
PoistaOlisikin myös niin kiva kuulla, miten sä innostuit puutarhasta ja kasveista alunperin.
Olipa ihana lukea omasta tiestäsi puutarhuriksi.
VastaaPoistaKiva kuulla, että tykkäsit! <3
PoistaOlipa ihana ja inspiroiva tarina matkastasi! Sitä tulee aina aika ajoin itsekin pohdittua, mitä haluaisi tehdä isona ja pitäisikö vaihtaa alaa. Uskallus hypätä tuntemattomaan on aina kuitenkin loppunut. Sinun tarinasi on hyvä osoitus siitä, että kannattaa uskaltaa :) Ihanaa, että asiat ovat kohdallasi loksahtaneet kohdalleen! Mukavaa loppuviikkoa!
VastaaPoistaKiva kuulla, että postaus inspiroi myös sinua!
PoistaEi ole tosiaan ihan yksinkertaista vaihtaa alaa tai alkaa opiskelemaan aikuisiällä, kun on jo perhe ja kaikki velvoitteet. Mutta suosittelen uskaltamaan, sillä se kannattaa.
Toivon, että löydät oman polkusi, olkoon se sitten mikä tahansa. <3
Sinun tarinasi oli todella mielenkiintoinen kehityksestäsi puutarhuriksi, kaikesta lukemastani päätellen olet todella löytänyt oman alasi! ajattelen samoin puutarhasta, myös minulle se on tärkeä osa kotia ja hyvin henkilökohtainen paikka, sielun peili.
VastaaPoistaIhana kuulla, että koit tarinani mielenkiitoiseksi. Vaikka oma elämä tuntuu usein siltä, ettei siinä ole mitään ihmeellistä. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa omaa tarinaani, sillä ajattelin, että ehkä se rohkaisee myös muita.
PoistaJa tosiaan minusta puutarha on tärkeä osa kotia ja siksi niin henkilökohtainen ja jotenkin suojeltava paikka, vaikka onkin ulkotilassa.