maanantai 27. toukokuuta 2019

Ajatuksia puutarhasta ja kiitollisuudesta


Meilläpäin satoi oikeastaan koko viikonlopun.
Se teki todella hyvää puutarhalle,
kaikki vihreys on rehahtanut valloilleen.

Puutarhuri oli kyllä hieman tuskissaan, 
sillä olin suunnitellut viettäväni enemmän aikaa ulkona, kuin sitten viitsinkään.
Sateinen viikonloppu sai viivyttelemään ulos lähtöä.
Niinpä laahustelin yökkärissä luvattoman pitkään,
luin kirjoja ja katsoin muutaman hyvän elokuvan.
Nautin myös ystävien ja lähisuvun seurasta.

saksankurjenmiekka 
Iris germanica 
ドイツアヤメ

Luin tällä viikolla lapsuuteni rakkaan sadun;
Salaisen puutarhan ties monennen kerran.
Se avautui taas ihan uudella tavalla.
Vaikka kirja on suunnattu lapsille,
aikuinenkin saa siitä valtavasti.

Tuli sellainen olo, että meillä monella ihmisellä saattaa jäädä elämä elämättä, 
koska me luulemme ettemme pysty tai voi tehdä sitä tai tätä, 
niin kuin sadun Colinilta. 
Kirjassa Dickon sanoo Colinille;
että hän pystyy kävelemään, sillä Colinilla on kintut siinä missä muillakin. 
Lauseessa on suuri viisaus.
Itse ainakin jäin miettimään,
että missä asioissa koen olevani "rampa", etten pysty muka tekemään jotain.
Sitkeydellä ja harjoittelulla monta asiaa alkaa luonnistumaan
ja rajoitteet ovat yleensä vain omassa päässä.


Toinen asia, joka jäi elämään mieleeni,
että tietysti tuo puutarhanhoidon ihanuus.
Se alkuperäinen innostus, 
joka minullakin on sytyttänyt rakkauden puutarhaan, kasveihin 
ja ylipäätänsä luontoon.

Monta kertaa meille puutarhan omistajille voi tulla väsymys,
ja tunne että pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä.
Rikkaruohot tuntuvat valtaavan koko puutarhan
ja näkee vain tekemättömiä töitä.

Tämä kaikki kuitenkin unohtuu, kun pääsee puutarhaan,
vaikka sataisi tai vaikka paistaisi.
Hetken kuluttua murheet tuntuvat pienemmiltä,
virkistyy ja näkee kaikki asiat valoisimmilta.
Luonto ja kaikki sen elinvoima tarttuuu sitä hoitavaankin.


Tuli myös sellainen asia mieleen,
jonka luin Konmari-kirjoista,
kuin kiitollisuus.
Konmari-metodia en ole vielä ihan täysin osannut toteuttaa sisällä kodissa,
mutta olen ottanut siitä parhaimpia ajatuksia käyttöön.
Marie Kondo muistuttaa aina, 
että tulee olla kiitollinen kodista ja sen antamasta suojasta.
Sen myötä tulee huolehdittuakin tavaroistaan ja kodistaan paremmin.
Oikein havahduin viikonloppuna siihen,
miten kiitollinen olenkaan siitä, että minulla on koti ja puutarha.
Ja kuinka etuoikeuttua on hoitaa puutarhaa.
Jotenkin tämä kiitollisuus-ajatus takaraivossa,
tuo puutarhanhoitoon ihan uuden näkökulman.
Olen todella onnekas omistaessani palan maata, 
jota voin kuopsutella mieleni mukaan.


On hyvä pysähtyä miettimään, 
mistä kaikesta on kiitollinen.
Kun tajuaa, että on paljon kiitollisuuden aihetta,
myös kiire jotenkin häviää.
Ei tarvitse "juosta" tavoittelemassa aina jotakin uutta ja erikoista.

triumftulppaani
 Tulipa Triumph-Ryhmä ´White Dream`
チューリップ

Ilmastonmuutos ja ekologisuus 
sekä kuluttamisen kohtuullistaminen ovat olleet erityisen
 paljon esillä viime aikoina.
Itsekin kannatan näitä arvoja ja olen miettinyt paljon,
miten voin pienillä asioilla vaikuttaa niihin.

Minäkin matkustan ja lennän aika ajoin,
ajan omalla autolla (maalla kun asutaan)
ja teen monia muitakin ympäristöä todella kuormittavia asioita.
Samanaikaisesti haluan kuitenkin tehdä pienissäkin arjen
 valinnoissa kestävää kehitystä tukevia valintoja.

Puutarhanhoito on yksi ekologisimimmista harrastuksista.
Sitä voi harrastaa lähellä, samalla voi kasvattaa ruokaa itselleen ja perheelleen,
kasvit tekevät hyvää myös ilmastolle ja itsekin virkistyy.


Tämä sateinen viikonloppu ei ollut turha, 
vaikka en valtavasti saannutkaan aikaiseksi puutarhassa tai yhtään missään.
Mutta ajatuksen virtaa tämä viikonloppu sai aikaiseksi
ja se ei ollut turhaa.

Kiitollisin mielin jatkan työpäivää
ja oman puutarhan hoitoa.

Kauneutta ja kiitollisuutta viikkoonne!



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

10 kommenttia:

  1. Tuo kiitollisuus-aihe on mietityttänyt minuakin viime aikoina. Olen oikein tietoisesti toivonut, että tajuaisin tuntea kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä minulla oikein on. Niin, se talo ja puutarha, ja perhe. Kaikilla ei ole niin. Ja, että siitä kannattaisi siksikin huolehtia.
    Hieno postausaihe sinulla!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen miettinyt tuota kiitollisuutta kovasti viime aikoina.
      Monta kertaa ajatukset tahtoo kääntymään vaan kaikkeen mitä ei ole ja mikä on huonosti. Kiitollisuutta voi myös oppia ja harjoittaa. Olen tietoisesti miettinyt aamuisin, että mistä olenkaan tänään kiitollinen. On ihan eri fiilis aloittaa päivä, kun tajuaa miten hyvin asiat ovatkaan.
      Ja kiitollisena vaalii ja huolehtii sekä ihmissuhteista että omaisuudestaankin paremmin.
      Jos vain miettii, mitä kaikkea tarvitsisi ja haluaisi ei huomaakaan mitä jo on. Se on myös loputon oravanpyörä, koska haluttavaa aina riittää.
      Kiva kuulla, että tykkäsit postauksesta! <3

      Poista
  2. Joskus on hyvä ottaa tuollainen pieni aikalisä ja antaa ajatusten vaellella. Meillä kaikilla on niin paljon aihetta kiitollisuuteen, se vaan tahtoo unohtua arjen rumbassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, luovuuus ja yleensäkin ajatukset tarvitsevat välillä lepoa ja haahuilua.
      Ja tosiaan, arjessa näkee yleensä vain kaikki tekemättömät työt ja puutokset. On hyvä pysähtyä miettimään ja jopa kirjaamaan ylös, mistä kaikesta on kiitollinen. Sillä kiitokseen on paljon aihetta.

      Poista
  3. Minäkin olen miettinyt kiitollisuutta lähiaikoina ja huomannut, että todella monesta asiasta saan olla kiitollinen ja ne joista en ole, vaativat vielä työt tullakseen sellaisiksi.
    Ihanaa viikkoa sinullekin Riina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitollisuus on tärkeä asia. Ja toki elämässä on myös asioita, joista ei ehkä koskaan pysty ajattelemaan kiitollisin mielin. Mutta kiitollisuus vaatii tosiaan myös työstöä ja pysähtymistä. Silloin tajuaa, kuinka hyvin asiat on ja kuinka monella negatiivisellakin asialla voi olla myöhemmin joku tarkoitus.
      Ihanaa viikkoa sinullekin ihana Outi! <3

      Poista
  4. Puutarha on hyvä harrastus. Siinä saa liikuntaa, mieli lepää, on haastetta aivoille ja kaupan päälle voi saada syötävää. Ei voi olla kuin onnellinen omasta puutarhasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, puutarhalla on niin monia hyviä vaikutuksia, sekä itselle, läheisille ja jopa koko ympäristölle. Luin just jostain, että puutarhaa harrastavilla on pienempi riski saada sydänkohtaus, kuin muilla.
      Eli taas tuli yksi hyvä syy harrastaa puutarhaa ja olla onnellinen, että on maata jota kuopsuttaa.

      Poista
  5. Olipa ihana postaus!
    Joskus todellakin tuntuu että aika ei riitä kaikkeen puutarhahommaan ja rikkaruohot alkaa rehottaa. Hetken mietittyäni sitä tajuaa että pikkuhiljaa, asia kerrallaan, on maailmassa aikaa onneksi..
    Ja on todella ihanaa omistaa se maapala jossa myllätä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva kuulla! <3
      Asia kerrallaan on hyvä muistisääntö melkein joka juttuun. Yleensä sitä yrittää haukata aina kerralla koko kakun, vaikka nautinnollisempaa olisi nauttia siitä pala kerrallaan.
      Ja on todella onni omistaa maapala, jota myllätä. Kynnenaluset mullassa sitä on onnellisimmillaan.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!