torstai 17. toukokuuta 2018

Punaisen sävyjä

Prunus ´Accolade`
´Kevätsuudelma`koristekirsikka        
アーコレード

                                                                
Vaikka rakastankin valkoista puutarhaa, löytyy täältä vaaleanpunaistakin.
Kukkien sävyt vaihtelevat hennosta vaaleanpunaisesta, pinkin kautta, tummanpunaiseen asti.
Tuo ´Kevätsuudelma` on yksi lempparini.
Se kasvaa täällä Vaahteramäellä pensasmaisena lajikkeena.
Harmillisesti sitä ei ole oikein mistään enää saatavana.
On nimittäin hieman talvenarka, 
mutta hyvin se on kuitenkin pärjännyt ainakin meillä, monta vuotta. 


  purppuratuomi
 Prunus padus ´Colorata` 
エゾノウワミズザクラ コロラータ

   kesäpikkusydän 
Dicentra formosa
ディケントラフォルモーサ

Kesäpikkusydän kukkii jo täyttä häkää,
kun taas "isosisko" särkynytsydän vasta availee ensimmäisiä nuppujaan.
Kesäpikkusydän on oikeastaan ainut perenna, joka kukkii koko kesän.
Se onkin ihan loistava maanpeittokasvi, vaikka puiden alle tai istutusalueen reunukseksi.

    särkynytsydän
Lamprocapnos spectabilis
 ケマンソウ

punakolmilehti
Trillium erectum
エンレイソウ

 tulppaani 
Tulipa 
チューリップ

Eilen istutin puutarhaan vielä rusokirskikan (Prunus sargentii).
Olen haaveillut siitä monta vuotta,
mutta sen istuttaminen on aina vain jäänyt.
Olen ollut hieman arka, miettiessäni haluanko Vaahteramäelle niin pinkkiä kukintaa.
Mutta nyt rohkaistuin, sillä se on aivan ihastuttava kukkiessaan
ja kaunis puu muunakin aikana. Sen ruskanvärikin on upea.
Istutin rusokirsikan alapihalle, 
menehtyneen japaninkirsikka "Kanzanin" (Prunus serrulata ´Kanzan`) tilalle.
"Kanzan" pärjäsi meillä monta talvea, mutta silloin "tappotalvena" se kuoli.
Tai kuoli varttamiskohtaan asti. 
Leikkasin puun, ja sain sen pysymään hengissä perusrunkona ja valkokukkaisena.
Kunnes vuosi sitten keväällä se oli menehtynyt kokonaan.
Harmitti todella paljon, koska se on yksi kauneimmista kirsikoista, mitä tiedän.
Rusokirsikan kukinta ei ole yhtä hentoisen kaunis,
mutta sen talvenkesto on varmasti parempi.
Täältä voimme ihastella "Kanzanin" kukintaa,
sen parhaimpina vuosina.

Iloa päiväänne!

 

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


P.S. Ovatko kaikki halukkaat huomanneet kasvihuonearvonnan täällä?
Arvontaan voi osallistua vielä tämän viikon.

18 kommenttia:

  1. Tulipa sopivaan aikaan vinkki kesäpikkusydämestä - kiitos :) Olen nimittäin päättänyt vihdoin toteuttaa vaahteran alle hieman kohotetun penkin, kun nyt sen juurakoiden välistä kasvaa vain helmililjoja ja valkovuokkoja. Olisi kiva saada kukinta jatkumaan pidemmälle, kun muutoin alusta on pelkkää multaa.

    Olen muutoin hyvin maltillinen ja tarkkakin värien kanssa; pukeudun harmaaseen ja sisustan maanläheisillä väreillä, mutta kukkapenkkeihin olen istuttanut kaikki sateenkaaren värit iloisesti sekaisin :D
    Nyt lähden etsimään pikkusydäntä! Iloista loppuviikkoa :)

    Ps. Todellakin olen osallistunut kasvihuonearvontaan ja odotan onnettaren olevan suosiollinen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, nytpä sattui sitten sopivaan saumaan tämä postaus.
      Kesäpikkusydämiä löytyy vielä valkoisena ja punaisen eri sävyissä. Se on yksi parhaista perennoista, helppoutensa, kukinnnan pituuden ja kestävyytensä vuoksi. Suosittelen sitä lämpimästi!

      Minä olen vähän liikaakin harmoniaa rakastava, en oikein jaksa värien paljoutta. Mutta tänä keväänä olen jotenkin erityisesti kaivannut värikkyyttä. Ehkä tuo pitkä talvi ja viime kesäinen harmaus, saa kaipaamaan jopa keltaista.

      Iloa myös sinun loppuviikkoosi ja toivottavasti löydät pikkusydämiä! <3

      Poista
  2. Ihania herkkiä kuvia<3 Kukkivat puut ovat niin sadunomaisia. Tuo pikkusydän on tosi liikkis, ah, kyllä tää on ihanaa aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati! <3
      Kukkivat puut ovat tosiaan sadunomaisia. Nyt kaikkialla on niin kaunista, ettei sitä todeksi meinaa uskoa.
      Ihanaisia päiviä!

      Poista
  3. Hyvät värit ovat kukissasi. Minullakin tuota pikkusydäntä ja näyttää lähtevän leviämään. Kukkii jo minullakin. Tykkään siitä myös kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkusydän lähtee aika kivasti leviämään. Ja siitä tulee kivan yhtenäinen mätäs tai matto.
      Istutin aikoinani valkoista pikkusydäntä vähän liian kuivaan paikkaan. Se kitui siellä vuodesta toiseen. Siirrettyäni sen vähän paksumpaan multaan, pienistä aluista tuli yhdessä kesässä ihana matto.
      Aurinkoista viikon jatkoa!

      Poista
  4. Menestystä rusokirsikalle. Minulla kuoli maanpäällinen osa siitä tappotalvena mutta uusi verso lähti kasvuun ja nyt siitä on tulossa puu. Taimi on omajuurinen niin uskalsin jättää kasvamaan. Pikkusydän on mukava kasvi, minulla on vaaleakukkaista jossa on harmaammat lehdet kuin vaaleanpunaisella versiolla, kaunis sekin. Kivan väriset tulppaanit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, voi harmi! Tuo tappotalvi vei niin monta puutarhan kaunotarta mennessään.
      Onneksi omajuuriset voivat saada uuden elämän, vaikka maanpäällinen osa menehtyisikin.
      Pikkusydämet ovat niin kauniita. Ennen en tykännyt niistä, mutta sitten tajusin niiden arvon juuri maanpeittäjinä ja pitkään kukkivina, helppoina perennoina.
      Minullakin on valkoista pikkusydäntä, jonka lehdet ovat harmaammat. Tykkään siitäkin kovasti.
      Nuo tulppaanit ovat ihmeellisesti kukkineet jo vuodesta toiseen. Valitettavasti minulla ei ole muistikuvaa lajikkeesta. Sitkeää sorttia ne ainakin ovat.

      Poista
  5. Pikkusydämet ovat ihania koko kesän kukkivia perennoja ja niissä on jotain hyvin herkkää.

    Kauniita kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! <3
      Pikkusydämet ovat todella herkän kauniita. Ja värisävyjäkin löytyy monta. Tykkään niistä vuosi vuodelta vaan enemmän.

      Poista
  6. Aivan ihastuttavat ja herkät kuvat kukkakaunottarista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3
      Kevään kaunottaret ovat niin herkän kauniita.

      Poista
  7. Vaaleanpunaiset kukat on kauniita. Olen muuten nähnyt aina vaan valkoista tuomea.
    Mulla kukkii takapihalla tällä hetkellä hehkuvan punaisena alppiruusut <3
    Ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua sinulle Riina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin!
      Vaaleanpunakukkainen purppuratuomi on harvinaisempi ja viljelty lajike. En usko, että sitä on löytyy luonnonvaraisena. Jollei ole puutarhasta levinnyt.
      Ihana se on ja helppo, jos istuttaa tarpeeksi kosteaan paikkaan.
      Valkoista tuomea meiltä löytyy luonnostaan ja tykkään siitäkin kovasti.

      Oi, teillä kukkii jo alppiruusut. Meillä ovat vielä nuput tiukasti supussa.

      Ihanaa loppuviikkoa sinullekin Outi! <3

      Poista
  8. Kauniita ovat vaaleanpunaisetkin kevätkukkijat! Kesäpikkusydän on minunkin suosikkejani, niin helppo ja pitkään kukkiva. Mukavia puutarhapäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaaleanpunaiset kukkijat tuovat ihanaa herkkyyttä ja lämpöä puutarhaan.
      Kesäpikkusydän sopii niin monenlaiseen istutukseen ja moneen tyyliinkiin, että se on varmasti meidän monen suosikki.
      Mukavia puutarhapäiviä myös sinulle Sirkku! <3

      Poista
  9. Voi, 'Kanzan' on aivan ihana, todella harmi, että se menehtyi. Rusokirsikasta tulee toivottavasti pitkäikäinen.
    Purppuratuomi on niin ihana, harmi, ku se ei viihtynyt ainakaan ekalla yrittämällä. Oli joka vuosi aiempaa pienempi, aina varren latva kuoli, kunnes lopulta ei enää tyveltäkään versonut mitään. Taisi olla sille liian kuivaa, täytyisi kokeilla uudestaan mahdollisimman märkään paikkaan. Sitten istutin sen paikalle kultasateen, jonka pitäisi sietää kuivuutta oikein hyvin, mutta sekin otti ja kuivui pois, vaikka oli ihan pieni siementaimi, taimivaihdosta saatu. Voi möhnä!
    Mutta sellaista tämä puutarhurointi on, ikuista uudelleen yrittämistä ja kaikenlaista kokeilua. Aina on uusi mahdollisuus, ja se seuraava kasvi tai vuosi onnistuu aina ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Kanzan' on yksi kauneimmista puista, joita olen kuunaan nähnyt.
      Vielä kun erehdyin katselemaan googlen kuvahaulla kuvia siitä maailmalta, näin sieluni silmin sen jo valtavana kukkapilvenä alapihallamme. Toisin kuitenkin kävi ja kylläpäs se harmitti.
      Mieheni sai sen lahjaksi äidiltään, joka myös hankki sen samaan aikaan itselleenkin. Anopinkin puu kuoli samana talvena. Hänkin yritti pelastaa sen juuren ja kokeili vaikka mitä konsteja, mutta ei se vaan vironnut siitä eloon.

      Purppuratuomi on minullakin vähän liian kuivassa paikassa. Aika hidaskasvuinen on ollut, kun kasvaa tuossa metsänlaidassa. Mutta on sen verran jo kasvanut, etten enää viitsi sitä siirtää.
      Kyllähän nuo kukkapuut ansaitsivat tarpeeksi aukean ja ravinteikkaan paikan, jotta tulisivat oikeuksiinsa. Mutta ei näin suurellakaan tontilla sitä puutilaa taida olla tarpeeksi. Olisi ihana omistaa pelto, josta tekisi arboretumin. No, ehkä tässäkin läänissä on ihan tarpeeksi hoitamista ja huolehtimista.
      Maailma on niin täynnä kaikkia ihania kasveja, että ei niitä voi vaan kaikkia omaan puutarhaansa mahduttaa, vaikka kuinka haluaisi.

      Kultasadekin on ihana. Ja sinisade, jota on varmaan turha edes yrittää näillä kasvuvyöhykkeillä. Tämä puutarhurointi on totta tosiaan ikuista yrittämistä ja kokeilua. Eilen koin taas niitä "ei niin terapeuttisia" hetkiä kotiloita kerätessäni. Tuntui, että sateen jälkeen niitä oli kaikkialla, mihin pään vain käänsi. Tuntui, että ne syövät ja riistävät koko puutarhan minulta. Mutta ehkei kuitenkaan. Istutan sitten vaan sitkeästi uusia kasveja talvituhojen ja kotiloiden syömien kasvien tilalle. Ja kyllä täällä enemmän on elossa, kuin kuolleita, kun positiivisesti ajattelee. ;)

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!