Titta-tädillä

Tätini on yksi "osasyyllinen"

puutarhainnostukseeni.

Hän on ollut minulle tärkeä ihminen ja vaikuttaja lapsesta saakka.

Hänellä on ollut aina aikaa meille suvun lapsille

ja nykyään meidänkin lapsillemme.

Monta kivaa muistoa ja yökyläilyä on jäänyt muistoihin lämpimänä.

Tätini luona oli ja on edelleen aina mahtava tunnelma ja ilmapiiri.

Jotkut ihmiset ja heidän kotinsa vaan huokuvat hyväksyvää ja innostavaa ilmapiiriä.

Sanotaan, että jotkut ihmiset ovat energiasyöppöjä,

joiden seurassa väsyy ja tuntee vain tyhjenevänsä.

Mutta toiset taas ovat kuin akkulataamoja,

tätini on juuri sellainen.

Hänen seurastaan lähtee aina akut virtaa täynnä.

Haluan näyttää teillekin pienen maistiaisen hänen puutarhastan.

Monelle blogiystävälle tätini onkin tuttu viime kesän blogiretkeltä.

Sähkötolppa jää huomiotta,

kun unkarinsyreeni, laikkukirjokanukka ja alppiruusu varastavat shown.

Tuosta pensaasta on minunkin suuri laikkukirjokanukkani kotoisin.

Kasvimaalla valkosipulit, maa-artisokat ja monet muut herkut ovat loistavassa kasvussa.

Myös tätä akileijaa minulla on.

Jakotaimet rules!

Kärhö on innostunut kukkimaan kauniisti ruukussa.

Sormivaleangervo on loistava peittokasvi varjon puutarhaan.

Titalla se kasvaa holtittomuuksien kukkulalla. 

Näin ensimmäisen kerran elämässani taponlehden kukan.

Kukkia olikin valtavasti, mutta ne olivat lehtien suojassa piilossa,

eivätkä koskaan tule sieltä esiin.

Nuo suloisuudet näkee vain siirtämällä lehtiä syrjään.

Taponlehti on myös mahtava, matala maanpeittokasvi varjoon.

Rohtoraunioyrtti on harvinaisen kauniin sininen.

Vuorikaunokki jatkaa Suomi 100-vuotta teemaa.

Titta, minä ja Anun puutarhan Pioni ostimme viime kesänä

Vakka-taimesta rusoatsaleat.

Minulla on pitkä hujoppi, Anulla atsalea kukki jo kauniisti

ja Titalla taimi on kauniin tiivis ja pyöreä.

Kuunliljat viihtyvät tätini puutarhassa.

Niitä löytyykin monta kaunista lajiketta ympäri pihaa.

Geranium pratense ´Dark Reiter`

Tämän kyläkurjenpolven Titta hankki myös blogiretkeltä.

Upeat tummat lehdet nähdessäni tajusin, että niin muuten hankin minäkin.

Missään sitä ei vain näy.

Mitähän sille kävi? Muistan kyllä istutuspaikankin, 

mutta siellä ei näy jälkeäkään tästä dramaattisen upeasta perennasta.

Ei kai auta kuin kokeilla uudestaan.

Pihalammen ympärillä on suuri kuunlilja ympyrä.

Päivänliljat ovat parhaimmillaan minusta tällaisena suurena ryhmänä.

Näen sieluni silmin vanhojen maatalojen tai kartanoiden sisääntulotien reunustamat päivänliljapenkit.

Eikä muuten jää rikkakasveille elintilaa näiden lehtien alle eikä väliin.

Mooseksenpalavapensas on todella kaunis,

mutta vaarallinen kasvi.

Sen nimi tulee kasvin erittämästä eteerisestä öljystä,

joka syttyy helposti palamaan.

Aurinkoisella säällä siitä voi saada iholle myös allergisen reaktion.

Mutta kaunis se on, sekä valkoisena että punertavana.

Tätini puutarhassa on monta suurta istutusaluetta ja perennapenkkiä.
Kaikki on mahtavan rehevää ja hyvin hoidettua.
Kohta suuret jaloritarinkannus-meret puhkeavat kukkaan,
yhdessä pionien ja pihajasmikkeen kanssa.
Silloin on varmasti pakko poiketa kylässä uudelleen.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.