maanantai 1. helmikuuta 2016

Pelargonien kuulumisia


Viikonloppuna hoitelin autotallissa talvehtivia pelargonejani.
Tai itse asiassa, ne antoivat minulle paljon kaivattua viherterapiaa.
Uusia versoja kurottautuu valoa kohti, päivä päivältä taas enemmän.


Rapsin kuivia lehtiä pois ja latvoin hieman pitkäksi venähtäneitä versoja.
Saksiin tarttuminen palkitaan tuuheammalla kasvulla,
vaikka sydäntä kylmää leikata jopa nuppuja pois.
Kastelin myös kaikki ruukut hyvin.
Tässä vaiheessa kastelen vielä pelkällä vedellä.
Lannoituksen ja säännöllisemmän kastelun aloitan maaliskuun alussa.
Maaliskuun alussa latvon pelargonejani uudemman kerran 
ja silloin otan myös yleensä pistokkaita uusia taimia varten.
Täältä ja täältä löydät lisää tietoa maaliskuun touhuista.



valkoinen Mårbacka pelargoni 
Pelargonium zonale ´Vit Mårbacka`
Geranium, Pelargonium
ペラルゴニウム 

Täältä löydät lisää tietoa valkoisesta Mårbacka pelargonista.

Säästin osan latvotuista versoista ja nupuista 
ja laitoin ne olohuoneen pöydälle vihreyttä tuomaan.
Onni on muuten sairaanhoitaja-sisko, jolta sain tyhjiä lääkepulloja.
Tuo pienin oli kyllä sympaattisuuden huippu.


Kyllä ihminen voi olla pienestä niin onnellinen, 
minä ainakin olin viikonloppuna.
Tunsin niin eläväni, 
kun hoitelin pelargoneja, 
tyhjensin kompostia (joka muuten ilokseni on hönkinyt lämpimänä koko talven) 
ja kärräilin jo vähän kiviäkin pihalla.
Tein siis puutarhatöitä. 
Joku varmasti ajattelee, että elämä lipuu hukkaan, kun vaan tonkii omassa puutarhassaan.
Mutta vain me pöljät höyrypäät, voimme ymmärtää, mistä oikein yritän puhua.
Ja kohta meitä ei meinaa saada mihinkään, ei ainakaan kauas kotipihasta.


Gardening is a kind of disease.
It infects you,
you cannot escape it.
When you go visiting,
your eyes rove about the garden;
you interrupt the serious
cocktail drinking
because of an irresistible
impulse to get up
and pull a weed.
~Lewis Gannit~


Ja jos haluat lukea vielä kaikki pelargoneihin liittyvät postaukseni,
ne löydät täältä.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.


40 kommenttia:

  1. Terveisiä täältä toiselta höperöltä! Kävin kurkkimassa ruukkujani isän kellarissa ja sielläkin saisi jo perkkailla pelapuita. Lisäksi useassa ruukussa näkyi vihertävää, joihin syksyllä istutin sipuleita. Kohta saa hakea ruukut esille ja odottaa helmililjaa, krookuksia ja tulppaaneja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kiva, kun sielunsiskoja löytyy.
      Oi, sulla on ihania ruukkuja kevätkukkijoita odottamassa. Itse laitoin vain yhden ruukun krookuksia syksyllä autotalliin odottelemaan. Harmittaa, kun en laittanut enempää. Toin tuon yhden krookus-ruukkuni autotallista sisälle viikonloppuna. Mä en malttais enää odottaa...

      Poista
  2. Kyllä me täällä blogistaniassa tiedetään ettei se elämä mene hukkaan omalla pihalla tönkiessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin, että vertaistukea löytyy... :)

      Poista
  3. Pitäisikin käväistä katselemassa varastossa pelargoneja ja muita siellä talvehtivia kasveja, jos vedestä olisi kasveilla puutetta, vaikka varasto onkin kyllä todella viileä, ettei paljoa vettä haihdu kasveista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, lämpötila ja kastelun tarve kulkevat ihan käsikädessä. Ja ruukun kokokin vaikuttaa asiaan. Liika kastelukin on haitaksi. Tämä oli kolmas kerta, kun kastelin pelakuitani syksyn jälkeen.
      Huomaan, että isot saviruukut ovat parhaimpia talvetusruukkuja. Ne hengittävät, mutteivät kuivukaan liian helposti. Tänä talvena kaksi pelakuuta heittivät henkensä. Ne olivat aika pienissä saviruukuissa. Täytyy häpeäkseni tunnustaa, että kuolinsyy taisi olla kuivuus.
      Toivottavasti kaikki sinun talvetuksesi säilyvät hyvin uuteen kesään!

      Poista
  4. Huomasin, että sinulla on tuossa sivussa kiva tietopaketti tulevista puutarhatapahtumista. - Olisipa kiva, kun pääsisi jo vaikka kiviä kantamaan, mutta lunta on vielä runsaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla on ollut nyt muutamana keväänä ollut tapana laittaa tuo linkkilista puutarhatapahtumista tuohon sivupalkkiin.
      Itsekin on mukava seurata mitä kaikkea kivaa tapahtumaa on tarjolla.
      Meille satoi tänä aamuna uutta lunta. Nyt täytyy taas puutarhahommia hieman lykätä...

      Poista
  5. Pelakuiden rassaus tuntuu jo keväältä ja pelakuun tuoksu! Kohta on kasvien leikkaus edessä, millään ei koskaan raaskisi, mutta tänä vuonna aion sen tehdä, mulla on jo juurrutusainettakin hankittuna!

    Elämä puutarhamaailmassa ei mene hukkaan, muualla voi pahastikin! Puutahra antaa niin paljon! Ihania nuo sinun pelakuun oksat maljakoissa, mullakin olisi tuollaisia pieniä lasisia purkkeja...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelakuiden tuoksu on todellakin ihana!
      Mä kokeilin juurrutushormonia pari vuotta sitten. Ja minusta se kyllä auttoi juurtumisessa.
      Mukavia hetkiä puutarhassa! <3

      Poista
  6. Niinpä, ei houkuttele mihinkään matkustaa kun kaikki on omassa pihassa. :) Koitin muuten vkoloppuna tyhjentää Biolankompostia kun se höyryää 40 asteessa, mut se olikin pohjasta jäässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä koen suurta ristiriitaa, kun olisi kiva vierailla monissa puutarhakohteissa, eikä meinaa malttaa. Kun työkin on vielä kesäpainotteista, haluaa olla kaikki vapaat ajat omassa puutarhassa. Ja sitä paitsi muutamassa päivässä ehtii puutarhassa tapahtua vaikka mitä. Saattaisi vaikka mennä joku kukinta ihan sivu suun... se vasta olisi kamalaa!
      Mullakin oli kompostorin alaluukun kohdalla hieman jäätä. Mutta sain lapiolla sen murskattua, kun sitä ei ollut kun ohut kerros. Sisemmällä oli ihan sulaa. Kokeile, jos sullakaan ei olis kun päälimmäinen kerros jäässä.

      Poista
  7. Voi teitä onnellisia pihan tonkijoita! Meillä on vielä lunta muutaman kuukauden ajan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillekin satoi tänään lisää lunta. Joten täälläkin joudutaan hieman lykkäämään noita puutarhapuhteita. Täytyy tehdä sisällä jotain, muka puutarhahommaa. :)

      Poista
  8. Puuhasi kuulostavat ihanilta! Energisoiduin jo pelkällä lukemisella. Kevättä kohti! Terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, niin... viherterapia on siis tosi tehokasta. Auttaa ihan ruudun läpi. :)

      Poista
  9. Postauksesi olikin hyvä muistutus käydä katsomassa mitä talvehtiville pelargonioille kuuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa käydä kurkkaamassa, se virkistää! :)

      Poista
  10. Ihanaa vehreyttä! Minulla pelargoniat alkavat myös kuistissa innostua valosta ja lykkäävät uusia versoja. Pitääkin alkaa rapsia niitä kunnolla. Osa näyttää hyvältä, mutta osa on vähän rupsahtaneessa kunnossa. Kukista sen jo huomaa, että kevät alkaa koittaa. Eikö olekin ihanaa olla juuri siitä pienestä onnellinen!?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni on kuisti, jossa voi talvettaa pelargoneja. <3
      Mullakin osa oli vähän rupsahtaneita, mutta kyllä ne siitä ehtivät vielä virkoamaan. Kääntelin ja siirtelinkin niitä, että saavat nyt tasaisemmin valoa.
      On se ihana, miten ne kasvit tietävät että kevätpuolella ollaan, vaikkei valo ole ihan kauheasti vielä lisääntynyt. Uusien versojen kasvu on niin toivoa antavaa. :)

      Poista
  11. Voih, ihanaa kukkailua! Kevättä kohti mennään, kasvit sen kertovat, jee =)Ja elämähän on ihan parasta omalla kotipihalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kasvit tietävät ja kertovat meillekin, että kevät on tulossa.
      Elämä on tosiaan ihan parasta omalla kotipihalla, ja toiseksi parasta jonkun toisen pihalla kasveja ihastelemassa. :)

      Poista
  12. Pelargonioiden lehtien tuoksu tuo varmasti kesän keskelle talvea! Ja tuosta ajan kuluttamisesta puutarhassa: joskus malttamattomana teini-ikäisenä katselin äitini puutarhapuuhia ja mietin, eikö olisi paljon mielenkiintoisempaa mennä, osallistua ja - muuttaa maailma. Nyt sitten on huomaan, että tuon kaiken voi tehdä puutarhassakin, erilaisissa puutarhoissa, keinoja on lukemattomia. Ja olen samaa mieltä tuon lopun sitaatin kanssa: vaikka toisessa kädessä olisi cocktail, voi toisella hyvin vetää maasta rikkaruohon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minäkin ihmettelin mummojani ja omia vanhempiani, että miten ne jaksavat olla puutarhassa ja ylipäätään kotona niin paljon. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän viihdyn kotona ja olen onnellinen hitaammasta elämästä.
      Ainut ristiriita on puutarhamatkailu, kun se olisi antoisinta juuri parhaimpaan kasvukauteen. Ja silloin ei kyllä malttaisi mihinkään lähteä.
      Minä en oikesti ole vielä rikkaruohoja vahingossa nyppinyt missään kylässä tai juhlissa. Mutta huomaamattomasti käsi kyllä käy, jos näkee orvokkeja tai muita kesäkukkia, jotka kaipaavat nyppimistä. Se on ehkä hieman noloakin, en edes huomaa tekeväni niin.

      Poista
  13. Oih, kuinka tyylikäs tuo sinun olohuoneen pöydän piristys. I like a lot <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! <3
      On se jännä, miten pieni ja yksinkertainenkin vihreä voi olla niin piristävää. :)

      Poista
  14. Ihana postaus, pelargonit ovat niin <3 Itsekin kävin kellarissa katsomassa omia heitteille jätettyjä aarteita, hienosti pelargonit olivat selvinneet. Tämän käynnin jälkeen olen huomannut pientä polttelua, ihan kohta on h-hetki ja on taas aika hukata elämää oikein roppakaupalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, nälkä kasvaa syödessä. Luulisi, että viherterapiaa voisi saada joskus kyllikseen. Mitä vielä, mitä enemmän puutarhailee, sitä enemmän haluaa viettä aikaa puutarhatouhuissa. Ja kaikkihan me tiedetään, riittääkö mitkään kasvimäärät..koskaan... :)
      Toivottovasti ehditään hukkaamaan elämäämme puutarhaan tulevana kesänä oikein kunnolla! :)

      Poista
  15. Taas nousi innostus pelargonien talveuttamiseen, vaikka nyt siitä luovuin. Valkoiset pelakuut - ne ovat yksinkertiasen kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelargonioiden talvettaminen on helppoa, jos siihen on vain hyvät olosuhteet. Mun pelakuut talvehtivat melkein itsekseen autotallin ylähyllyllyllä. Siellä ne saavat valoa yläikkunoista. Autotallin lämpötila on noin +10 astetta.
      Valkoiset ja vaaleanpunaiset lajikkeet ovat mun lemppareita. Mulle noi pelargonit on aarteita, siksi mä en raaski heittää niitä syksyisin pois. Monet yksilöt on säilyneet jo seitsemän vuotta.
      Talvettaminen kannattaa, jos siihen löytyy vain jokin paikka! :)

      Poista
  16. Terkkuja yhdeltä pöljältä höyrypäältä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tiesinkin sun kuuluvan tuohon joukkoon... ;)

      Poista
  17. Ihanasti kirjoitettu! Minä varmaan riutuisin jos ei olisi mahdollisuutta elää ja hengittää puutarhan tahtiin. Talvetuspaikka on paitsi käytännön syistä hyvä olla olemassa myös tärkeä voimavara talvehtivalle puutarhurille, usko että voimaannuit yhdessä pelargonioiden kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu; elää ja hengittää puutarhan tahtiin. <3 Sitä se kirjaimellisti on.
      Toi pelargonioiden talvettaminen on mulle tosi tärkeää monesta syystä:
      -Olisi harmi heittää terveitä ja hyviä kasveja vaan kompostiin syksyllä.
      -Ja vaikkei minulla mitään ekstra harvinaisia aarteita olekaan, ne ovat minulle rakkaita aarteita.
      -Niiden hoitaminen myös rentouttaa ja virkistää, eli se on myös "mielenterveyden hoitoa".
      -Ja joka kerta, kun ajan autotalliin tai sieltä pois, näen rakkaat pelakuuni. Täytyyhän puutarhurin autotallissakin olla kasveja...miesväki ehkä pärjäisi kyllä ilman niitäkin. :D

      Poista
  18. Mä niin ymmärrän sun puutarhanhoidon rakkauden ja hullaantumisen, vaikka itse olenkin ihan käsi niissä asioissa. Samaa hullaantumisen koen minä nukketeattereita rakentaessani kaikesta jonninjoutavasta roinasta. On onni kun on löytänyt oman intohimon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisella ihmisellä olisi hyvä olla intohimon kohde, vaikka postimerkkeily tai mikä tahansa. Se antaa virtaa ja voimia.
      Minä luulen, että sulla on monta intohimon kohdetta. Juuri tuo nukketeatteri, suurimpana käsityöt ja näinpä aikamoisen puutarhapistoksenkin viime kesänä. :)
      Varo vaan, näillä intohimoilla on tapana vaan kasvaa... Jahka, kun kevät koittaa huomaat, ettei puutarhakuume ole laantunut yhtään... Onneksi voi olla monestakin asiasta hullaantunut! :)

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!