torstai 18. kesäkuuta 2015

Alppiruusuja ja sipulikukkia juhannusviikolla

Juhannusviikon kukkia


marjatanalppiruusu ´Mikkeli`
Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä ´St. Michel`
Mikkelin kukinta on jo loppusuoralla, 
sen vaaleanpunaiset terälehdet haalenevat lähes valkoisiksi kukinnan edetessä.

Tämä poikkeuksellisen kylmä kevät ja alkukesä jää historiankirjoihin 
varmasti ihmeellisenä myös kasvien kukinnan suhteen.
Huomenna on juhannusaatto eikä homma oikein ole edennyt mihinkään.
Tekisi mieli sanoa "Kätevän emännän" mukaan; "Tää homma ei nyt oikein skulaa...."
Nyt minuakin alkaa pikkuhiljaa tympimään, kun koko ajan sataa ja tuulee. 
Haaveilin, että tänään pitkästä aikaa ehdin puutarhaan iltapäivällä. 
Mutta ei vaan hotsita mennä, kun ilma on kuin syksyllä.
Onneksi eilen illalla ehdin nappailla kuvia oikein urakalla, katsellaan niitä sitten lähipäivinä, kun uusia ei varmasti viitsi mennä napsimaan tuonne myräkkään.

Harvoin alppiruusut jaksavat sinnitellä juhannukseen asti.
Tänä vuonna ´Pohjolan tytär` viettää kukinnassa välivuotta 
 ja  ´P.M.A. Tigerstedt` on ehtinyt jo kukkimaan.

marjatanalppiruusu
Rhododendron ´P.M.A. Tigerstedt`
kuvattu 7.6.2015
Muut alppiruusut on kuvattu eilen.

Kaksi, pari vuotta vanhaa alppiruusua kukkivat ensi kertaa.
Olen saannut ne lahjaksi ilman nimilappuja, joten en tiedä keitä he ovat.
Mutta kauniisti ne kukkivat ja muistuttavat ihanasti lahjan antajasta.




Ja hauskimmat yllättäjät ovat myöskin nimettömät kaksoset.
Näillä alppiruusuilla on varmasti jo vuosia takana, en tosin tiedä kuinka paljon.
Ne siirrettiin eräältä työmaalta maaliskuussa, maan ollessa jäässä, ronskisti vaan tänne Vaahteramäelle. Itse asiassa pelastimme ne kaatopaikalta.
Kuorma-auto kippasi lastin kasveja pihallemme ja raahasin niitä sitten ronskilla otteella sopivimmille paikoille. Istutuksesta ei voi kuitenkaan puhua, maa oli aivan jäässä. En kehdannut edes kuvia ottaa moisesta projektista. Naapuritkin varmasti ihmettevät, millä tyylillä puutarhuri "istuttaa" kasvinsa.
Jätin ne vaan maan pinnalle ja lisäsin ympärille multaa.
Ja niin ne vaan kaikki selvisivät. Ja jopa kukkivat.




Eivätkä maaliskuussa siirretyt alppiruusut ole tyytyneet vain kukkimaan, 
vaan uutta kasvuakin on tullut runsaasti jo alkukesän aikana.
Luonto on totisesti ihmeellinen. 

Ja sipulikukat jaksavat ja jaksavat kukkia...
Tämä jää varmasti vuoden 2015 keväästä ja kesästä mieleen.




En ollut viikkoon ehtinyt käymään alatantereellamme.
Eilen sitten kävin katselemassa mitä sinne kuuluu.
Ahdistuin hieman rikkakasvien kasvuvoimasta. Marjapensaat olivat hienosti voimissaan ja marjoja näytti tulevan. Mutta myös nokkoset marjapensaiden alla olivat hyvin voimissaan.

Eli hommia kyllä olisi, mutta täällä mä vaan istun viltin alla ja takkatulen ääressä.
Meneehän se juhannus näinkin...
Mä toivotan vasta huomenna juhannustoivotukset, 
ettei jää näin synkkää tunnelmaa keskikesän juhlaan.




19 kommenttia:

  1. Hienoa, että pelastetut alppiruusut kiittävät teitä nyt kasvulla ja kukinnalla! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, olen niin onnellinen niistä. Toivottavasti ne viihtyvät uudessa kodissaan.

      Poista
  2. Juu, ei tämä oikein juhannukselta nyt tunnu... Taas sataa ja kylmä kuin syyskuussa tai pikemminkin lokakuussa. Ehkäpä huomenn on jo parempi päivä. Kauniita alppiruusuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että kesä alkaa tästä juhannuksesta. Ei vielä olla puolivälissä eikä syksyä kohden menossa, niinkuin pessimistit ajattelevat.

      Poista
  3. Viltin alla, takkatulen ääressä ollaan täälläkin. Ikimuistoinen juhannus siksikin, että ei ole perinteistä mansikkakakkua. Kotimaisia mansikoita ei ollut ja ulkomaalaiset olisivat olleet pyhäinhäväistystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aikani katselin mansikoita, mutta ei luonto antanut periksi ostaa ulkomaisia. Mieluummin syön raparperipiirakkaa.
      No, onhan tää aika rentouttavaa maata vaan sohvalla. Eikä oo itikoita sisällä. :)

      Poista
  4. Kannatti pelastaa rodot kaatopaikalle menolta. Kukahan kippaisi meille? Kyllä kelpaisi. Sade ja tuuli ovat kyllä olleet viheliäisiä, mutta eiköhän tämä horros tästä vielä eloksi muutu. Mukavaa juhannusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otetaan tuo motoksi: "Eiköhän tämä horros tästä vielä eloksi muutu." :)
      Oikein mukavaa juhannusta Riitta!

      Poista
  5. Kauniita alppiruusuja (ja sitkeitä =)) Jos ovat perennat nauttineet kosteudesta ja viileydestä, niin ovat todella rikkaruohotkin. Eipähän lopu hommat kesken!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusia istutuksiakaan ei tartte nyt kastella. :)
      Se oiskin aika kauheeta, jos puutarhasta loppuis hommat kesken. Ei ainakaan vielä näytä olevan siitä pelkoa.

      Poista
  6. Vuoden kulku on kellahtanut, varmaan meidän puutarhaihmisten iloksi, huikean pitkä kevät, heinkuun alkuun ainakin kestävä ja sitten kesää lokakuulle, paljonko jää talvelle...aika vähän! Upeat rodot sinulla kukkii ja upeasti kasvavat! ihana värimaailma! Kesä ja lämmin on matkalla meillepäin, teen huomenna taian, lämmitän leivinuunin, se on ennenkin tuonut helteet! Teen pataleipää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi onkin hyvä; talvelle jää vähemmän aikaa. :)
      Oi, mun tarttee kans kokeilla sitä pataleipää. Vieläkin maistan Lauran herkullisen leivän maun suussa. Nam!
      Toivottavasti sun taika tepsii!

      Poista
  7. Sinulla on monta kaunista alppiruusua! Ensimmäisessä kuvassa kaunis valo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria!
      Olen vasta viime vuosina oikein innostunut alppiruusuista, niiden ikivihreät lehdetkin ovat plussaa monena synkkänä ja lehdettömänä kuukautena.

      Poista
  8. Hienoa kukintaa. Meillä tuuli on riepotellut harmillisesti alppiruusujen kukkia.
    Hyvää juhannusta Vaahteramäelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuuli on täälläkin riepotellut kaikkia kasveja. Nytkin tuntuu, että kasvien lehdet oikein roikkuvat märkyydestä ja tuulesta.
      Oikein hyvää juhannusta sinullekin Kruunu Vuokko!

      Poista
  9. Alppiruusut ovat kyllä sitkeitä. "Pelastimme" omamme viime vuonna maanparannuksella edellisten asukkaiden jäljiltä ja tällä hetkellä Puistoalppiruusu Grandiflorum kukkii niin etten saa siitä silmiä irti. Niin ikään Cunninghams Whitet tuntuivat lähes notkuvan kukkien alla. Kova tuuli on ihmetettänyt täälläkin ja pitänyt pois pihalta. Onneksi muutama lämpimämpi päivä on ollut ja hommia paiskottu silloin urakalla. Itse olen kiitollinen nyt sateesta kun niin paljon istutushommia on takana. Toivottavasti ne kesäsäätkin ovat vielä tulossa!
    Kiva katsoa hyviä kuvia ja lukea minulle vielä hieman uudemmasta aiheesta eli puutarhanhoidosta ja kukista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin, tuo vaaleampi "nimetön" muistuttaa meidän Aatua eli Helsinki University rhodoa ( http://www.mustila.fi/kasvit/RhododendronHelsinkiUnversity )

      Poista
    2. Hienoa, että teidänkin alppiruusujen pelastusoperaatio on onnistunut. Olen haaveillut tuosta Cunningahams Whitestä. Se on todella kaunis.
      Varo, tällä puutarhaintoilulla on tapana ensin viedä pikkurilli, ja sitten koko käsi tai koko ihminen. :)
      Nimetön voisi ollakin Helsinki University. Sellainen kasvaakin meilla tuolla "veneen" luona. Mutta sekään ei kukkinut tänä vuonna. Olen huomannut, että alppiruusuilla on tapana hengähtää aina välillä. Onneksi, alppiruusut ovat vetäneet henkeä vähän vuorovuosina, joten aina joku on sentään kukkinut.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!