maanantai 8. toukokuuta 2023

Aurinkoinen kääpiötulppaani

 

kääpiötulppaani
Tulipa turkestanica
チューリップ

Aurinkoinen kääpiötulppaani on yksi suosikeistani.
Se katselee kohti aurinkoa, 
paitsi illalla ja pilvisellä säällä sen kukka menee melkein kiinni.

Kääpiötulppaani on kestävä villitulppaani,
jonka kukinta ei laannu vuosien saatossa.
Se sopii hyvin myös luonnontilaisille alueille ja metsäpuutarhaan,
kunhan maa on tarpeeksi muhevaa.
Kääpiötulppaani viihtyy nimittäin parhaiten
 vettä läpäisevässä, ilmavassa ja runsasmultaisessa maassa.



Täältä voit käydä lukemassa enemmän 
tästä helppohoitoisesta tulppaanilajikkeesta:



♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.




lauantai 6. toukokuuta 2023

Suloiset idänsinililjat

 

  idänsinililja  
Scilla siberica
シラーシビリカ


Hehkutinkin jo instan puolella, kuinka kovasti tykkään idänsinililjoista.
Ne ovat mahtavia kasveja leviämään ihan positiivisessa mielessä.
Ihailen aina suuresti vanhojen puutarhojen scillameriä omenapuiden alla.
Meillä ei vieläkään ole ihan meriä havaittavissa, 
mutta pieniä lampia on muodostunut vähän sinne ja tänne.


Siniset ja valkoiset idänsinililjat kukkivat kiitollisesti vuodesta toiseen
ja leviävät ympäristöönsä niin siemenistä kuin sivusipuleistakin.
Mitään haittaa niistä ei ole nurmikolle eikä muillekaan kasveille.
Ne voi antaa levitä ihan oman mielensä mukaan.
Kun kukinta on ohitse, niiden yli voi huoletta ajaa ruohonleikkurilla
            seuraavien vuosien kukinnan kärsimättä.


Viime päivien kylmyyden ansiosta sipulikukkien kukinta-aika
 taitaa olla ennätyksellisen pitkä. 
Aurinkoisina kevätpäivinä ne saattavat olla vain hetken huuma, 
mutta ei tänä vuonna.




  valkoinen idänsinililja  
Scilla siberica ´Alba`
シラーシビリカアルバ





Näiden scillojen myötä,
toivotan mukavaa viikonloppua!


   ♥


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
 sekä blogit.fi:n  kautta.


torstai 4. toukokuuta 2023

Tämä kokonainen maailmani

Kirja saatu arvostelukappaleena: Gummerus Kustannus Oy

 *Kirjavinkki

    


Tämä kokonainen maailmani
on upea ja mukaansatempaava tarina kasvitieteilijästä 1800-luvulla.
Tarina on fiktiivinen, mutta siinä on myös paljon faktaa, 
ajankuvaa sekä oikeita henkilöitä.

Kirjoittaja 
Elizabeth Gilbert 
on tehnyt valtavan taustatyön historiaan ja kasvien maailmaan. 
Teksti innostaa ja inspiroi varmasti jokaista lukijaa 
tutkimaan luontoa ja kasvien yksityiskohtia tästä lähtien tarkemmin. 
Kokonainen uusi maailma voi avautua pelkästään tarkkailemalla, 
vaikka ei matkustaisi edes omaa pihapiiriään kauemmaksi.



Kirjan päähenkilö on Alma Whittaker
 syntyy Philadelphian varakkaimman kartanon tyttäreksi.
Hän kasvaa kasvien ja tieteen ympäröimänä, 
mikä antaa hyvät puitteet opiskella ja tutkia kasvien ihmeellistä maailmaa.
Myöhemmin Alma innostuu erityisesti sammalista ja 
tekee niistä tutkimusta ja kirjoja.

Kirja on paksu ja tarinassa on monenlaisia vaiheita,
joita ainakaan minä en arvannut lukiessani.
Siksi mielenkiinto säilyi ihan loppuun saakka.

Kirjan tarina on myös todella rehellinen kuvaus ihmissuhteista ja avioliitostakin.
Yleensä tarinat loppuvat siihen, kun rakastavaiset saavat toisensa,
eikä sen jälkeisestä elämästä puhuta mitään.
Tässä kirjassa tarina jatkuu ja
 kirja kuvaakin Alman elämää syntymästä kuolemaan saakka.
Jopa hänen vanhempiensa elämästä kerrotaan paljon ennen Alman syntymää.
Se oli minusta hyvä asia,
 sillä moni asia on saanut tavallaan alkunsa jo edellisten sukupolvien aikana.

Kirjassa on myös paljon tieteellistä pohdintaa ja teorioita, 
mutta ne eivät tee kuitenkaan tarinasta tylsää.
Kaikki nivoutuu luontevasti Alman elämään.
Tieteellisistä teorioista voi olla lukijana myös eri mieltä,
se ei pilaa tai häiritse lukukokemusta.


Itse lumouduin kasvikuvauksista ja 
siitä, kuinka mielenkiintoinen maailma niiden myötä avautuu.
Myös tarinan kulku oli mielestäni hyvä.
Kirjan parissa ei ollut jotenkin mihinkään kiire, sillä sen parissa viihtyi.
Se on yksi suosikeistani kautta aikojen.
En ole pitkiin aikoihin lukenut mitään näin hyvää kirjaa.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille 
historiallisista romaaneista sekä kasveista pitäville!

♥


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
 sekä blogit.fi:n  kautta.

lauantai 29. huhtikuuta 2023

Venuksenkenkä

Kasvi saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä
 

venuksenkenkä
Paphiopedilum
パフィオペディルム


Olen möyrinyt joka päivä puutarhassa
ja leikellyt pensaita ja tehnyt muita kevättöitä.
Myös sisällä olevat kasvit kiinnostavat edelleen, 
vaikka puutarha vihertyy silmissä ja sieltä löytyy uusia ilonaiheita päivittäin.

Ilonaiheita löytyy nimittäin myös sisätiloista.
Olohuoneen ikkunalla minulla on pitkä rivi perhosorkideoita,
jotka kukkivat oikeastaan koko ajan.
Ne ovat jo vuosia vanhoja ja 
niin helppohoitoisia.
Olen viime aikoina lukenut muutamaakin romaania
 kasvitieteilijöistä ja orkideaharrastajista.
Ehkä niiden vaikutuksesta olen alkanut itsekin innostua 
orkideasuvun kasveista yhä enemmän.
Suomessa orkideaharrastajia on paljon
ja heidän tietämyksensä ja lajikemääränsä ovat huikeita.
Itse olen innostunut vasta näistä yleisimmistä ja helposti saatavista lajikkeista.
En tiedä, jääkö tämä innostus tähän tasolle,
vai johtaako se joskus hieman pidemmälle.
Tällä hetkellä kuitenkin ihailen ja innolla seurailen 
omia muutamia orkideasuvun kasveja.



Uusin tulokas on venuksenkenkä,


    Venuksenkengän hoito-ohje:

- Viihtyy hajavalossa, ei kestä paahdetta ja suoraa auringonvaloa
- Venuksenkenkä pitää lämmöstä, alle +15 astetta on liian vähän.
- Kastele säännöllisesti. 
Kasvualustaa ei saa päästä kuivumaan kokonaan.
Talvella voi kastella hiukan niukemmin.
Sen voi kastella myös upottamalla, kuten esimerkiksi perhosorkideat.
- Lannoita orkidealannoitteella kerran kuussa keväästä syksyyn.
Talvella se ei tarvitse lannoitusta.
- Venuksenkenkä ei tarvitse lepokautta.
- Kasvualustana käytetään orkideoille tarkoitettua kasvualustaa, 
se ei viihdy tavallisessa mullassa.
- Mahdollisia tuhohyönteisiä ja kasvitauteja ovat 
kilpikirvat, vihannespunkit ja sienitaudit.


Venuksenkengän erikoinen kukka muistuttaa mielestäni myös lihansyöjäkasveja.
Se ei olekaan kaukaa haettua, 
sillä kukan pussimainen huuli houkuttelee pölyttäjähyönteisiä. 
Täydellisestä luonnon suunnittelusta kertoo se, 
että yläpuolella oleva kääntynyt terälehti toimii sateenvarjona 
ja estää sadeveden kerääntymisen pussiin.
Sivulla olevat kaksi terälehteä puolestaan ohjailevat ja 
houkuttelevat pölyttäjähyönteisiä.
Kukan eri osilla on siis kaikilla omat tärkeät tehtävänsä.



Venuksenkengät ovat kotoisin Oseaniasta ja Aasiasta.
Niitä on noin 70 eri lajia.
Koko orkidea- / kämmekkäkasviheimossa on yli 800 sukua ja yli 200 000 lajia.
Niitä on myös risteytetty kauan ja paljon, 
joten eri lajien välisiä risteymiäkin on saatavilla yli 100 000.
Eli ei ole ihme, että kämmekkäkasviharrastajia löytyy paljon.
Niissä tosiaan riittää ihmettelemistä.

Olisi kiva kuulla, 
onko siellä ruudun toisella puolella muitakin kämmekkäkasveista innostuneita?
Suosittelen tutkimaan niiden ihmeellistä maailmaa.
Minä ainakin jatkan näitä ihmettelyjäni ja
katson, mihin tämä innostus johtaa.

   ♥


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
 sekä blogit.fi:n  kautta.




keskiviikko 12. huhtikuuta 2023

Lupaavia löytöjä

 

jouluruusu
Helleborus
Christmas rose
クリスマスローズ 


Kevät taitaa vihdoin olla täällä.
Aamuisin pitää ensimmäisenä tarkkailla lumitilannetta 
ja kuikuilla ikkunoista näkyykö jotain uusia tulokkaita kukkapenkeissä. 

Tänä aamuna näin keitaan vieressä olevassa kukkapenkissä jotain uutta valkoista, 
joka ei ollut lunta. 
Pienet jouluruusun kukat nostivat urhoollisesti siellä päätään. 
Sydän pompahti ihan ilmaan onnesta.

Nyt työpäiviä alkaa rytmittämään aamu-, päivä- ja iltakierrokset, 
tutummalta nimeltään terapiakävelyt. 
Muutamassa tunnissakin tapahtuu paljon.
Siksi on ihan pakollista tarkistaa tilanne niin usein kuin pystyn.
Uskoisin, että iltapäivällä kääpiökurjenmiekatkin ovat puhjenneet kukkaan.



Myös monet sipulikukat ovat nousseet maasta ja 
niiden kauneudesta meinaa sydän pakahtua.
Myös pikkulinnut taitavat olla pakahtumispisteessä onnesta. 
Puutarhassa kuuluu sellainen sirkutus ja laulu, 
että melkein korviin sattuu.
Kauan odotettu kevät on täällä! 



Ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa! 

 ♥


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
 sekä blogit.fi:n  kautta.





sunnuntai 26. maaliskuuta 2023

Ruusukimppu

Blogiyhteistyö: Huiskula 



On jännä, miten ihmisen mieli muuttuu ja 
suosikkikasvitkin vaihtuvat edes sun takas.
Vuosia olin oikea ruusuintoilija, niin puutarhassa kuin leikkojenkin kanssa.
Puutarhaan keräilin ja istutin vanhoja pensasruusuja
ja ahmin ruusuista tietoa niin kirjoista kuin taimistojen luetteloistakin.
Leikkoruusut puolestaan kuivatin ja säilytin niitä hamaan tappiin saakka,
 vaikka ne olisivat olleet millaisen pölyn peitossa. 

Mutta sitten tuli stoppi ja ruusut tuntuivat liian teennäisiltä 
tai jopa liian koristeellisilta.
Halusin jotain yksinkertaisempaa ja vähemmän kukkaisampaa. 
Esimerkiksi heiniä, havuja ja erilaisia lehtimuotoja.

Onneksi ruusuja ei niin vain kaiveta puutarhasta pois,
sillä nyt ne ovat taas enemmän kuin mieleisiä. 
Toki värilläkin on paljon väliä. 
Vaaleat ja varsinkin valkoiset ruusut ovat suosikkejani.



Yhtäkkiä olen enemmän kuin ihastunut myös leikkoruusuihin. 
Haluaisin tuoreita ruusukimppuja ympäri huushollia mataliin maljakoihin. 
Olen kerännyt Pinterestiinkin erillisen ruusu-kansion.
Sitä sitten katselen, jos ruusuja ei ole muuten näköpiirissä.


Kuivattamaan en kyllä ruusuja enää ala, 
sen verran vahva tuo kuivakukkavaihe oli joskus 90-luvun lopussa.
Silloin tehtiin kuivakukka-asetelmiakin 
ja jokaisen hyllyn päällä oli kaikki lähivuosien ruusut muistoina pölyttymässä.
Nyt haluan tuoreita kukkia ja ihania tuoksuja.


Ruusut tuovat juhlavuutta kotiin, vaikka olisikin ihan arkinen päivä.
Ne symboloivat myös romantiikkaa ja rakkautta
ja punainen ruusu on tunnetusti intohimoisen rakkauden merkki.
Valkoinen ruusu kuvaa puolestaan viattomutta ja puhtautta.
Itse kuitenkin koen suuremmaksi rakkaudenosoitukseksi mieheltäni
valkoisen ruusun kuin punaisen ruusun, 
sillä se osoittaa kuinka hyvin hän tietää makuni.

Ruusut pitävät kuumasta maljakkovedestä (noin 40 astetta).
Maljakkoon kannattaa vaihtaa puhdas vesi muutaman päivän välein 
ja leikata samalla uusi imupinta veitsellä. Saksilla ei kannata imupintaa leikata, 
sillä saksien leikkauskohta menee yleensä lyttyyn 
ja imupinta tukkeutuu. 
Veitsellä saa paremman leikkausjäljen, 
varsinkin kun leikkaa hieman viistosti.
Valkoisia ruusuja ei kannata myöskään kosketella,
sillä kukkaan tulee heti jälki pienestäkin osumasta. 


Tämän ruusukimpun myötä toivotan teille mukavaa sunnuntaita!


 ♥


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
 sekä blogit.fi:n  kautta.



perjantai 24. maaliskuuta 2023

Suloinen perunanarsissi

 

perunanarsissi
Narcissus ´Bridal Crown` 
スイセン


Suloinen perunanarsissi on kaunis sipulikasvi kevään istutuksiin.
Itse rakastan sen herkkää vaaleutta 
ja sieviä kukkia.
Perunanarsissi ei siedä kuin paria astetta pakkasta,
joten vielä en ole uskaltanut istuttaa sitä terassin ruukkuihin.
Toivottavasti pakkasyöt pian hellittävät
ja uloskin voi hieman laitella kevättä.
Nyt perunanarsissi tuo kauneutta ja tuoksua eteiseen,
jossa on hieman viileämpää.



En muista, mistä tämä patinoitunut ruukku on peräisin.
Se on ollut minulla kauan. 
Pidän siitä todella paljon, 
vaikka reunasta on lohjennut pala ja patina lisääntyy vuosi vuodelta.



Nämä keramiikkahedelmät ovat taiteilija Ritva Salmen käsialaa.
Olen ostanut ne Huone ett Rum:ista.
Ritva Salmen keramiikkahedelmiä on saatavilla eri väreissä.
Itse rakastan näitä valkoisia, 
joita olisikin ihana kerätä vähän eri kokoisina ja sävyisinä.
Olen ostanut nämäkin eri kerroilla,
joten luulen, että kokoelmani saa vielä joku päivä lisäystä.







Jos haluat lukea enemmän tästä suloisuudesta,
löydät vanhan postauksen täältä:


Ihanaa viikonloppua!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.