Runoilijoiden päivä

 syyshortensia

Hydrangea paniculata  ´Little Lime`  

ノリウツ

Tiesittekö, että tänään vietetään Runoilijoiden päivää?

Runoilijoiden päivä on kunnianosoitus runolle taiteen muotona. 

Kyse ei ole pelkästään runouden luomisesta, 

vaan myös runoudesta nauttimisesta.

Runouden päivän perusti William Sieghart vuonna 1994. 

Hän on brittiläinen yrittäjä, kustantaja ja hyväntekijä. 

Hän on perustanut myös Forward Prizes for Poetry -palkinnot,

jotka jaetaan vuosittain julkisessa seremoniassa Lontoossa.

Forward Prizes for Poetry -palkinnot ovat suuria brittiläisiä runouden palkintoja. 

Joka vuosi palkintoehdokkaiden runot – sekä tuomareiden suosikit – 

kerätään myös Forward Book of Poetry -kirjaan.

Palkinnon on tarkoitus antaa runoilijoille tunnustusta työstään 

ja tuoda runoutta meidän jokaisen arkipäivään. 

Runoja voi lukea matkalla töihin, kadulla, koulussa ja kahvilassa,

kaikkialla.

 ruiskaunokki, ruiskukka

Centaurea cyanus

ヤグルマギク

Itselleni runous on tärkeää. 

Runoja lukiessa moni oma keskeneräinen ajatus selkenee,

 runot lohduttavat,

 ilahduttavat 

ja tuovat ajattelemisen aihetta. 

Sama runo voi puhutella aivan eri tavalla eri lukukerroilla,

omasta elämäntilanteesta ja mielentilasta riippuen.

Olen siis ennen kaikkea runoudesta nauttija. 

Viime vuosina olen kirjoittanut myös muutamia runoja itse, 

ihan omaksi ilokseni. 

Olin kirjoituskurssilla ja siellä opettaja kehotti kirjoittamaan runoja,

 varsinkin haikuja ja tankoja, 

kun kipuilin etten osaa tiivistää tekstiäni. 

Runot ovat hyvää harjoitusta siihen.

Ihailen runoudessa juuri sitä, 

kuinka kaikki sanat ja lauseet ovat niin tarkkaan harkittuja ja

 sanoma tulee esille mahtavan tiivistetysti. 

Vain kaikki oleellinen on säilytetty. 

Vain timantti jää jäljelle.

Runojen kirjoittamisessa ja ylipäätään kirjoittamisessa on mielestäni se parasta,

 että se selkeyttää omia ajatuksia. 

Tuntuu kuin ymmärtäisi itseään paremmin, kun on kirjoittanut ajatuksensa ulos. 

Siksi olen kirjoittanut päiväkirjaa jo lapsesta saakka.

~

”Kirjoittaessa ihmiselle paljastuu, mitä hän oikeastaan halusi sanoa, 

ja kirjoittaessa saattaa jopa rakentua se, mitä haluaa tai halusi sanoa.  

Kirjoittaminen voi paljastaa – tai väittää – 

jotain aivan muuta kuin mitä alkujaan ajatteli 

(tai puolittain ajatteli) haluavansa sanoa. 

Tässä mielessä voidaan väittää, 

että kirjoittaminen kirjoittaa meitä. 

Kirjoittaminen näyttää tai luo (emmekä aina tiedä, kummasta on kyse), 

mitä me hetki sitten halusimme.” 

- J.M. Coetzeeta (etelä-afrikkalainen nobelisti) –

~

unikko

Papaver

ヒナゲシ

Runoudessa ja luonnossa on paljon samankaltaista. 

Kauneutta ei näe, jollei pysähdy ihmettelemään. 

~

Luonto on avaramielinen

ja kärsivällinen.

Se ei vaadi eikä soimaa,

vaan odottaa ja antaa.

Se on Luojansa kaltainen,

päästää kiireiset menemään,

mutta puhelee kuunteleville.

– Erkki Leminen -

~

Runoja voi lukea kiireellä ja pysähtymättä, 

mutta niiden kauneus jää usein silloin tavoittamatta.

Runot kuitenkin voivat myös auttaa pysähtymään ja rauhoittumaan. 

Siksi niillä on monia hyvää tekeviä puolia. 

Samaa tekee meille luonto ja puutarhanhoito. 

Kun mieli käy ylikierroksilla, 

kokeilen yleensä lukea tai menen puutarhaan tai metsään. 

Alle puolessa tunnissa olo helpottuu ja kehokin rentoutuu.

Suuresti ihailemani kasvitieteilijä Carl von Linné on sanonut: 

”Ihmettele kaikkea, myös kaikkein vähäpätöisintä.”

Pysähtymällä sekä runoista että luonnon ihmeistä ammentaa ja havaitsee eniten.

 syyshortensia

Hydrangea paniculata  ´Little Lime`  

ノリウツ

Luonnolla ja runoilla (ja kaikella kirjallisuudella) 

on myös sellainen yhtäläisyys, 

että kaikki ovat niiden edessä tasavertaisia. 

Jokainen voi nauttia niistä taustasta, iästä tai mistään lähtökohdista riippumatta. 

Suomessa mahtava kirjastolaitos takaa sen, 

että runoja on mahdollisuus lukea, 

vaikka ei olisikaan mahdollisuus hankkia kirjoja itselleen. 

Samalla tapaa jokamiehenoikeus

 ja lukuisat kaikelle kansalle avoimet puistoalueet mahdollistavat luonnosta 

ja kasveista nauttimisen, 

vaikka ei omaa maaplänttiä omistaisikaan.

~

”Lukemisen viehätys, hän ajatteli, kätkeytyi sen puolueettomuuteen. 

Kirjallisuudessa oli jotain ylevää. 

Kirjat eivät piitanneet siitä, 

kuka niitä luki vai lukiko kukaan. 

Kaikki lukijat olivat tasavertaisia, 

hän itse niiden mukana.”

- Epätavallinen lukija 

Alan Bennet-

~

neilikka

Dianthus

 Carnation

 カーネーション

Itselläni on paljon suosikkirunoilijoita. 

Luen monien suomalaisten runouden suurmiehien ja -naisien runoja,

 kuten Eino Leinon, Saima Harmajan ja Eeva Kilven runoja. 

Nykyrunoilijoista ehdoton suosikkini on Elina Salminen.

 Hän kirjoittaa runoja arkisista asioista todella armollisesti. 

Niistä löydän usein itseni ja omia kipuilujani, mutta myös ilon hetkiäni. 

Elinan kirjat ovat monta kertaa luettuja ja itkettyjä. 

Niistä olen saanut myös lohtua ja vertaistukea.

Jos haluat tutustua Elinan runoihin, 

niitä voi käydä lukemassa myös instagramin puolelta:

@elinakesken

Olisi kiva kuulla, pidätkö sinä runoista?

Ketkä ovat suosikkirunoilijoitasi? Ja miksi pidät juuri niistä?

Nautitaan tästä runoilijoiden päivästä 

runoja lukien ja kirjoittaen.