Kirjavinkki
Kirja saatu arvostelukappaleena: Tuuma Kustannus
Upeita koteja käsitteleviä kirjoja on paljon,
mutta yleensä niissä keskitytään sisustukseen ja muihin käytännön vinkkeihin.
Koti on kuitenkin paljon enemmän kuin talon seinät tai sisustukselliset ratkaisut.
Se on jopa meidän puutarhaintoilijoiden puutarhan puitteita enemmän.
Koti on varmasti eniten henkinen paikka.
Vaikka ulkoiset puitteet olisivat kuinka huonosti tai hyvin,
se ei auta, jos kodin ilmapiiri on huono tai auheuttaa jopa huonoa oloa.
Toki ulkoisilla asioillakin on jotain merkitystä.
Japanissa asuessamme majoituimme välillä niin kauheissa paikoissa,
että jopa autoon muutto kuulosti paremmalta vaihtoehdolta.
Vaikka nyt asumme kauniissa ja suuressa talossa,
minulla on kokemusta myös muunlaisesta asumisesta.
Silti rohkenen väittää,
että kodin ilmapiiri on tärkeämpi kuin ulkoiset puitteet.
Ja itse luen puutarhan aina osaksi kotia,
siksi tämä aihe mietityttää itseäni monelta kantilta.
Tiedättehän tunteen,
kun saavutte jonkun kotiin tai puutarhaan ensimmäistä kertaa.
Vallitsevan tunnelman aistii.
Myös sen aistii, onko koti asukkailleen se maailman paras paikka,
jossa voi rentoutua ja olla turvassa muulta maailmalta.
Tyylillisesti koti voi olla mitä tahansa tyylisuuntaa edustava.
Kodin kauneus ei synny suuresta rahasta tai vastaavasti pienestä rahastakaan,
vaan siitä, millainen ilmapiiri kodissa vallitsee.
Minun oli pakko mainita myös tuo pieni raha,
koska mikään raha ei ole kodikkuuden mittari.
Myös moderni ja upea koti voi olla asukkailleen juuri se oikea turvapaikka,
vaikka joskus saatetaan ajatella, että upea koti on kylmä ja tunteeton.
Kodilla on suuri vaikutus koko elämäämme.
Jos kotona voi latautua ja tuntea turvaa juuri sellaisena kuin on,
se antaa voimia ihan kaikkeen.
Siksi kodin merkitystä ei voi väheksyä.
Pandemian aikana kodin merkitys on lisääntynyt entisestään.
Meille ihmisille on tullut oikea pesänrakennusvietti.
Pesä sanana merkitsee ainakin minulle jo itsessään turvaa.
Tekee mieli käpertyä pesän suojaan.
Kodin merkitys on tuntunut kasvavan,
kun kaikki muu on epävarmaa.
Ulkoisesti ja tyylillisesti on tärkeää,
että se mielyttää ja palvelee kodin asukkaita.
On oikeastaan aivan sama,
kuinka trendikäs tai epätrendikäs koti on,
eikä naapureiden mielipiteilläkään ole mitään väliä.
Sama pätee puutarhaan.
On tärkeää miettiä, mikä on itselle tärkeää ja kaunista.
Kaiken perusta on itsetuntemus.
Myös perheen kesken on hyvä jutella,
mitä kukakin haluaisi kodilta.
Jos haluat lukea kodin merkityksestä enemmän ja
miettiä samalla omaa suhdettasi kotiin, suosittelen lämpimästi tätä
Maaretta Tukiaisen
Hyvän mielen koti -kirjaa.
Kirjan on kustantanut Tuuma kustannus
ja kirjan upeat kuvat on ottanut Krista Keltanen.
Kirjassa Maaretta kertoo omia ajatuksiaan merkityksellisestä, hyvän mielen kodista
ja sen sivuilla haastatellaan myös erillaisten kotien asukkaita.
Kirja ilmestyi jo viime vuonna ja olenkin lukenut sen itse jo kolme kertaa.
Kirja antaa mukavasti pohdittavaa,
mutta antaa samalla myös työkaluja omiin pohdintoihin.
Maaretan ajatuksista huokuu tietynlainen armollisuus ja rauha.
Tämän kirjan lukemisen jälkeen vaatimukset kodin suhteen eivät lisäänny,
vaan tavallaan tajuaa enemminkin sen, mikä kodin arvo on.
Lukemisen jälkeen kodin ilmapiiriä haluaa vaalia entistä enemmän
ja tehdä omasta kodistaan hyvän mielen koti juuri meille.
Toki kirjassa mainitaan myös se, että ´onnellinen koti on se, josta pidetään huolta`.
Tämän allekirjoitan sekä henkisesti että ihan konkreettisesti.
Lisäisin vielä sen, että onnellinen on se koti ja puutarha, jossa ollaan.
Olen nimittäin usein miettinyt asiakkaiden puutarhoihin astuessani,
miksi jossain puutarhassa on sitä jotain.
Ja olen tullut siihen tulokseen, että niissä puutarhoissa ollaan ja niitä rakastetaan.
Ne ovat osa kotia, ja niissä ja niistä nautitaan.
Koti voi olla myös paikka, jossa haaveita toteutetaan ja tuetaan.
Vähimmillään oma koti on paikka,
jossa latautuu arjen vastapainona ja siten auttaa toteuttamaan unelmiaan.
Käytännön tasollakin koti voi tukea haaveiden toteuttamista.
On arvokasta, jos kotoa löytyy tiloja, joissa voi toteuttaa haaveitaan.
Esimerkiksi paikka,
jossa voi rauhassa maalata tauluja, jumpata, harrastaa puutarhaa,
leipoa, rassata autoa,
sitoa perhoja tai tehdä juuri sitä,
mikä edistää omien haaveiden toteutumista.
Hyvän mielen koti ei ole edustuskoti,
jossa asukkaiden omat toiveet jäävät taka-alalle.
Olohuoneesta voi tehdä vaikka joogasalin tai ateljeen, jos se on itsellä haaveissa.
Toki näissäkin asioissa täytyy välillä tehdä kompromisseja perheenjäsenten kesken.
Ei ole hyvä, että yksi perheenjäsen valtaa itselleen suurimman osan tiloista
ja muut joutuvat joustamaan.
Näin valitettavasti on varsinkin meillä naisilla taipumusta tehdä.
Miehille ei löydy paikkaa rimpsuverhojemme ja koriste-esineiden keskeltä.
Toki tämä on kärjistystä ja asia voi olla myös toisinpäin.
Tiedän koteja, joissa auton osat ovat vallanneet olohuoneen.
Myös kotirauhasta ja sen tarpeesta on syytä jutella perheen kesken.
Lapset tarvitsevat rauhaa läksyjen tekoon, aikuiset lepoon tai rauhoittumiseen.
Nyt pandemia-aikana ei vieraista ole varmasti ollut samanlaista ongelmaa, kuin aiemmin.
Mutta siitäkin on syytä jutella.
On ihana, jos koti on sellainen paikka, johon vieraat tuntevat olevansa tervetulleita,
mutta kaikella on rajansa.
Jos koti on kuin hollitupa, jossa väkeä tulee ja menee, se voi olla raskasta.
Itselleni tietynlainen kotirauha on tärkeää.
Toimin vuosia sitten muutaman vuoden perhepäivähoitajana, kun omat lapset olivat pieniä.
Hoitolapseni ja heidän vanhempansa olivat ihania ja todella hienotunteisia.
Silti koin välillä raskaana sen, ettei kotini ollut yksityistä tilaani,
vaan tavallaan julkinen tila hoitotyön johdosta.
Nytkin koti on minulle myös työpaikka,
mutta yksityinen sellainen,
sillä meillä ei käy asiakkaita.
Kodin yksityisyys ei aina häiriinny välttämättä näin konkreettisella tavalla.
Etätyön aikaan monella on yhteydet auki virtuaalisesti ja
kotoa saattaa välittyä ulkomaailmaan paljon sellaisia asioita,
joita haluaisi pitää kodin seinien sisäpuolella.
Tämäkin saattaa häiritä kotirauhaa,
vaikka väkeä ei lappaisikaan konkreettisesti ovesta sisään.
Kotirauhaan vaikuttaa mielestäni myös melu.
Esimerkiksi pauhaava telkkari,
kovaääninen musiikki tai jokin muu melu,
voi karkoittaa hyvän mielen aika äkkiä kodista.
Onneksi nykyään on kuulokkeita, joiden avulla kotirauhaa voi vaalia.
Toki niissäkin on omat huonot puolensa,
kun perheenjäsenet vaipuvat omiin maailmoihinsa ja
heihin ei saa kontaktia kuin lähettämällä viestin puhelimeen.
Tämä on tuttua varmasti ainakin teinien vanhemmille.
Tämän postauksen teksti on kummunnut yhdistelmästä omia ajatuksia,
jotka heräsivät Maaretan kirjaa lukiessa,
sekä kirjan teemoista.
Kirja kannattaa lukea itse, ja miettiä,
mitkä asiat tekevät juuri sinulle tai teidän perheelle hyvän mielen kodin.
Kirjan lisäksi ´Hyvän mielen koti`-perheestä löytyy myös podcast-sarja,
jossa on paljon mielenkiintoisia aiheita.
Se löytyy monista palveluista ´Hyvän mielen koti`-nimellä.
Esimerkiksi täältä
Olisi kiva kuulla, millainen koti on sinulle hvyän mielen koti.
Ja millainen on hyvän mielen puutarha?
Kirja kuulostaa todella hyvältä, ja on jotenkin ihana lukea, kuinka paljon olet siitä ammentanut.
VastaaPoistaEniten olen tosiaan matkan varrella viihtynyt sellaisissa kodeissa, joissa on hyväksyvää elämää, vieraat otetaan avosylin vastaan sen kummempia stressaamatta, kahvikuppi annetaan käteen samalla kun koiralle rapsutus, hyvä henki välittyy myös vieraalle.
Oman kodin suhteen olen tosi paljon samoilla linjoilla kuin sinä. En kestä melua tai taustahälinää, ja jatkuva vieraiden lappaminen tai heidän pitkäaikainen majoittumisensa saavat minut hermoraunioksi :-D Koti on vahvasti yksityinen rauhan paikka. On raastavaa ajatella, kuinka paljon maailmassa on ihmisiä, joilla ei ole kotirauhaa esimerkiksi väkivallan tai sodan takia. Tai edes omaa kotia.
Kirja on tosi hyvä ja siitä tosiaan ammentaa itselleen paljon. Varmaan jokainen lukija ammentaa itselleen vähän eri juttuja ja se onkin hyvä. Koti on niin yksilöllinen ja henkilökohtainen asia.
PoistaJa tuo kuvauksesi viihtyisästä kodista on ihana. Ja yhdyn siihen.
On jännä, miten sitä itse viihtyy sellaisissa välittömissä ja rennoissa kodeissa, kun sitten itse välillä stressaa ja hermoilee, jos joku on tulossa. Luulen, että sitä asettaa itselleen enemmän kaikenlaisia vaatimuksia, vaikka vieraat eivät niitä asettaisikaan tai edes huomaisi mitään epäkohtia.
Ja koti on tosiaan yksityinen rauhan paikka. Toki kotiaan haluaa jakaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta on tärkeää tuntea itsensä ja omat rajansa sen suhteen.
Ja noita viimeisiä lauseita mietin itsekin. On etuoikeus, että on koti ja meillä on rauha, sekä kodin sisällä että ulkopuolella. Tämä pandemian aika on varmasti ollut ihmisille niin erilainen. Toiset ovat kokeneet turvaa voidessaan käpertyä oman kotinsa suojaan ja toiset ovat joutuneet kokemaan fyysistä tai henkistä väkivaltaa kodin seinien sisäpuolella. Poikkeusaikana tuosta ahdistavasta ilmapiiristä ei ole edes päässyt samalla tavalla välillä pois ja se on ollut varmasti monelle kärsimystä.
Olisi mahtavaa, jos koti voisi olla kaikille se turvan tyyssija. Ulkoisilla puitteilla ei ole niin paljon merkitystä, kunhan sisällä on kaikki hyvin.
♥
VastaaPoista♥
PoistaKiitos esittelystä, tämän kirjan aion lukea. Oli mielenkiintoista lukea kirjan sinussa herättämiä ajatuksia, joista moniin yhdyn itsekin.
VastaaPoistaPandemia-aika on lisännyt kodin merkitystä ja pohdintaa, miten kotona olisi kaikilla hyvä olla. Minusta on aina ollut kiva vierailla toisten kodeissa, koska kodin näkeminen kertoo lisää siellä asuvista ihmisistä. Kotinsa ovet avaamalla ihminen päästää vieraan lähemmäksi itseään.
Kutsun mielelläni vieraita kotiimme ja toisaalta olen tarkka, kenet päästän kynnyksen yli. Jotkut kiinnittävät liikaa huomiota ulkoisiin seikkoihin. Tunnetusti makuasioista ei kannata kiistellä. Jokaisella on oikeus omanlaiseensa sisustukseen, elämisen ja asumisen tyyliin. Taustalla on usein myös asioita, joista ulkopuoliset ihmiset eivät tiedä mitään.
Suosittelen kirjaa lämpimästi ja olisi hauska kuulla, mitä ajatuksia se sinussa herättää.
PoistaKoti tosiaan kertoo tosi paljon asukkaastaan. Koti näyttää aidoimmillaan, mikä on tärkeää asukkaalleen.
Japanissa asuessamme koimme itsemme todella otetuiksi, kun joku kutsui meidät kotiinsa. Siellä kyläilyyn vaaditaan todella paljon. Ihmiset näkevät toisiaan ennemmin yleisillä paikoilla, kuten kahviloissa tai ravintoloissa.
Suomessa kyläilykulttuuri on varmasti paljon vähentynyt, mutta täällä ollaan silti vieraanvaraisempia ja päästetään suht vieraitakin ihmisiä kotiin käymään.
On tavallaan helpottavaa, kun on asunut samassa kodissa kauan. Suurin osa ystävistä on vieraillut monta kertaa, eikä kiinnitä ulkoisiin seikkoihin oikeastaan huomiota. Vierailulla keskitytään ihmisiin.
Kun olimme rakentaneet tämän talomme, meille saattoi yhtäkkiä poiketa jotain puolituntemattomiakin ihmisiä käymään. Jotkut katsoivat oikeudekseen arvioida talon ratkaisuja tai sisustusta. Muutimme paljon pienemmästä kodista suurempaan, joten aluksi kaikkialle ei riittänyt edes huonekaluja. Muistan, että tyhjiin paikkoihin monella oli selkeä mielipide kalustuksesta, vaikka siitä ei olisi ollut puhettakaan. Välillä moinen arviointi ja sisustussuunnittelu harmitti.
Nykyään en ehkä piittaisi moisesta eikä yllätysvieraita oikeastaan käykään. On armollista, kun talo on vanha, eikä herätä enää mielenkiintoa. ;)
Itse en ikinä rohkenisi tai kokisi asiakseni arvioida toisten kotia. Hyvien ystävien kesken voimme toki miettiä jotain uudistuksia, mutta se on aina asukkaasta lähtöisin, ei minusta.
Tosiaan taustalla voi olla niin paljon asioita, mistä ei ulkopuolinen tiedä mitään. Ja onneksi nykyään yksilöllisyyttä arvostetaan ja ajatellaan, että kukakin voi käyttää rahansa mihin haluaa. Toisille tavarat eivät ole se ykkösprioriteetti, mihin palkka käytetään.