keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Kaunis esiin


Olen saanut jonkun kirpparikuumeen.
Tai on minulla ollut ennenkin kirpparikuume,
mutta toiseen suuntaan.
Olen aina rakastanut vanhoja sielukkaita tavaroita,
ja haalinut niitä kirppareilta.
Tammikuisen kylppäriremonttimme jälkeen joku selkeyden kaipuu iski mieheen ja minuun. 
Tai mies on aina inhonnut liikaa tavaraa
ja tykännyt aina selkeydestä.
Remontin yhteydessä siirtelimme tavaroita paikasta toiseen ja 
väsyimme aika tavalla epäjärjestykseen.
Tuntui, ettei mikään näytä miltään,
kun on niin paljon kaikkea.
Olemme asuneet täällä Vaahteramäellä 16 vuotta 
ja siinä ajassa ehtii kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta kertymään puolivahingossakin.
Ja kyllä aika paljon tahallaankin.

  klusia 
Clusia 
フクギ科  
フクギ

Nyt olemme käyneet kaappi kaapilta läpi tavaramääräämme.
Emme Konmarin lailla pysty tekemään hommaa kerralla ja 
laittamaan kaikkea yhteen kategoriaan kuuluvaa yhteen läjään.
Mutta pieni pala kerrallaan.
Paljon on tehty ja paljon on vielä tehtävää.


Olen aika yksinkertainen ihminen,
enkä pysty käsittelemään asioita, jos kaikkialla on paljon kaikkea.
Ehkä kasvien kanssa on kuitenkin toinen juttu. 
Vihreyttä ei voi olla kyllä liikaa.
Muuten on ihanaa, jos kotona voisi nauttia niistä tavaroista, 
joita näkee.

Nyt tämä kirpparikuume on tosiaan kohdistunut kirpparipöydän varaukseen
ja moni meille tarpeeton tavara on saanut uuden hyvän kodin.
On ollut ihana nähdä, kun pariton lautanen on löytänyt kodin, jossa tuo pari on
tai meidän liedellemme sopimattomat kattilat 
ovat juuri sopivat jonkun toisen kodin tai mökin liedelle.


Ja minä voin nauttia omista aarteistani.
Tässäkin pöydällä on monenlaista ja monia muistoja herättäviä asioita,
vaikka tavaroita ei olekaan useita.

Mummoni siskon miehen tekemällä pöydällä 
on kirpparilta aikoinaan löytämäni pikkuinen kori.
Rakkaalta siskolta olen saanut tuon ihanan peikonlehti-mukin,
josta juon melkein joka päivä. 
Pitkään haaveilemani lamppu on aika uusi hankinta.
Tuonne onttoon, lasiseen jalkaan,
saa piilotettua milloin mitäkin aarteita.
Nyt siellä on elefanttiheinää. 


Edelleen poden kirpparikuumetta myös toiseenkin suuntaan,
mutta harkiten.
Tyhjä tila on oikeastaan vielä kauniimpaa kuin tavarapaljous.
Silloin kasvien vihreyskin pääsee loistamaan
ja on tilaa hengittää.

Kun keskittyy siihen mistä pitää,
muusta luopuminen käy oikeastaan ihan itsestään.


Älkää pelästykö, ei minusta minimalistia tule.
Mutta arvatkaas vaan, 
 mietin nimittäin tietynlaista selkeyttämistä myös puutarhaankin.
Selkeämmin sanottuna, haaveilen siitä, 
että voisin muuttaa sellaiset kohdat joista en oikein pidä,
sellaisiksi joista pidän. 
Tämän taidankin ottaa asiakseni tänä kesänä.
Ensimmäiseksi täytyy alkaa miettimään,
mistä pidän erityisesti omassa puutarhassani...
Ne säilytän ja niitä aion korostaa.

Mitäs mieltä te olette tästä ajatuksen virrasta?

P.S. Yksikään kasvi ei ole joutunut kirpparille. ;)
Pari tyhmää ruukkua kylläkin...

 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.



20 kommenttia:

  1. Tuohon kun pystyisi itsekin! Järjestelemään ja luopumaan turhasta tavarasta, selkeys rauhoittaa silmää ja mieltä. Ja vielä hienommalta kuullostaa ajatus, että puutarhassa vosi muuttaa kohdat, joista ei pidä kohdiksi, joista pitää - ihana ajatus, kumpa sellainen toteutuisikin. Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen aina ollut sellainen tavarahamstraaja, joka on säilyttänyt kaikenlaista pahan päivän varalle. Nyt olen alkanut suhtautumaan jotenkin erilailla tavaraan ja samalla myös aikaan ja puutarhaankin.
      Miksi sitä haalii kaikenlaista, mistä ei en pidä. Toki monia asioita on puoliksi pakko sietää, monestakin syystä. Mutta monen asian kanssa voi valita. Sitä vaan tulee jotenkin kotisokeaksi, eikä edes ymmärrä, että voihan nuokin pistää kiertoon. Toiselle oma tarpeeton asia, voi olla melkein aarre.
      Mietin yksi päivä, millaisen puutarhan perustaisin, jos joutuisin aloittamaan alusta. Se ajatus antoi monta hyvää suuntaviivaa olemassa olevan puutarhan muutoksiin.

      Poista
  2. Tuolla tavalla käyn itsekin tavaroita läpi. Kaunis tuo kori
    Aurinkoista keskiviikkoa sinulle Riina ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ihana, jos saisi tuosta tavaroiden läpikäymisestä säännöllisen tavan. Eikä tulisi samanlailla hankittuakaan kaikkea uutta, kun miettisi ensin tarkkaan mitä haluaa kotiinsa viedä.
      Nykyään nuo korit ovat aika muodissa, mutta olen hankkinut sen jo vuosia sitten. Tykästyin siihen todella paljon.
      Aurinkoa päiviisi ihana Outi! <3

      Poista
  3. Ihan hyviä ajatuksia, joita kannattaa välillä toteuttaa. Tiedätkö,olen koko talven suunnitellut, että poistan ne kasvit, joista en tykkää tai jotka nököttää vuodesta toiseen kunnolla kasvamatta. Tilalle kaunista ja sellaista mistä pidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ihan fiiliksissä miettinyt puutarhajuttuja juuri tuolta kantilta. Haluan tehdä puutarhastani vielä enemmän oman näköiseni. Maailmassa on niin paljon kasveja, että omia suosikkeja varmasti löytyy.

      Poista
  4. Tavaroiden kanssa kamppailen jatkuvasti vähentämisen kanssa, mutta tuo puutarhaan siirretty ajatus onkin hieno: miksi ei luopuisi kasveista, joista ei lainkaan pidä ja joista ei ole hyötyä? Puutarhaan on katsottava uudesta näkökulmasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhaa ja kotia kannattaa tosiaan katsoa uudesta näkökulmasta. Ja tehdä kummastakin paikasta juuri oman näköisensä. Ja laittaa turhat tavarat ja myös kasvit kiertoon. Meillä kaikilla on omanlaisemme maku. Omat "ei tykkäykset" voivat olla toisen suuria aarteita.

      Poista
  5. Selkeys olisi ihanteena täälläkin. Toteutus vaan saa odottaa isompaa asuntoa, koska nyt niinkään tavaraa ei ole liikaa, vaan tilaa on liian vähän. :) En harrasta koriste-esineitä tms. mutta olisi kiva, että huonekalut ja kaikki voisivat olla vähän väljemmin, ns. oikeilla paikoillaan, eikä siinä kohtaa mihin nyt sattuu mahtumaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selkeyden kanssa sitä kamppailee vaikka olisi minkäkokoinen koti tahansa. Mistä niitä tavaroita oikein kertyykään!

      Poista
  6. Tuota olen viime aikoina tehnyt. Viime syksynä puutarha koki juurikin tuollaisen muutoksen ja nyt on kodissa sama mylläys. Suurin tyhjennys tapahtuu, jahka lapset lähtevät maailmalle ja selviää, mitä tahtovat sitten mukaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eri elämänvaiheissa tulee erilaisia tilanteita ja myös maku muuttuu.
      Eikö olekin ihana, kun saa puutarhassakin toteuttaa omia visoitaan ja omia mieltymyksiään ja tehdä omannäköistä jälkeä! :)

      Poista
  7. Homma mihin pitäisi meilläkin ryhtyä. Vielä olisi aikaa sisähommille, sillä kohta puutarha taas kutsuu kokopäiväiseksi ulkoihmiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä voi tosiaan tehdä tällaisia hommia, kun lumi peittää maan. Mutta kohta me ei uhrata ajatustakaan näille sisäjutuille. ;)

      Poista
  8. Mä oon tehnyt viimeisen parin vuoden aikana paljon tavaroiden karsintaa ja tuntuu, että sitä on vieläkin tehtävä. Sain hyvän kokemuksen viime syksyltä, kun pidimme perheenä kakkosasuntoa Lahdessa ja elelimme siellä muutamia jaksoja. Siellä Lahti-kodissamme meillä oli minimalistinen meininki...;) Ei haluttu, eikä ollut tarvettakaan tehdä isompaa muuttoa sinne, joten elelimme pienemmän tavaramäärän kanssa. Ja voi miten hyvältä se tuntuikaan! Kaikki perusjutut meiltä löytyi, joten arki rullasi normaalisti. Kun palasimme pidemmän lahtijakson jälkeen omaan viralliseen kotiimme, niin jopas tuntui, että huushollimme tavarat "hyökkivät" päälle ja olo oli erilainen. En osaa minimalistiksi ryhtyä, enkä haluaisikaan, mutta meinaan kyllä edelleen jatkaa tavaroiden karsintaa. Oli hämmästyttävää nähdä ja kokea se vaikutus omassa henkisessä olotilassa! Nyt sitä eroa ei enää huomaa. Kodin siistinä pitäminen myös helpottuu, kun ei tarvitse olla koko ajan erinäisiä tavaroita siivoamassa pois tieltä imuroinnin yms vuoksi. Vähempi määrä tavaraa löytää myös helpommin oman paikkansa. Ja tosiaan kaikki kaunis pääsee paremmin esille! Hyvin todettu!
    Mukavaa siivousprojektin jatkoa! Ihanaa kevättä! T. Jankkuliini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuota samaa ihmettelee myös vaikka matkoilla. Miten vähällä tavaramäärällä sitä tuleekaan oikeasti toimeen. Ja on ihana, kun kaikki tarpeellinen löytyy helposti, eikä aikaa mene valtavasti kaiken etsimiseen ja siivoamiseen.
      Tavaroista ja kaikesta pitää myös paremmin huolta, kun niitä on hallittava määrä.
      Täällä hommat jatkuvat, mutta nyt jo kodistakin nauttii ihan erilailla.
      Kiitos toivotuksista ja ihanaa kevättä myös teille Jankkuliini! <3

      Poista
  9. Aina välillä iskee semmonen tavaroiden läpikäymisen vimma. Sitten se taas laantuu. Nyt on taas tullut sellainen tunne, ehkä se on tämä kevään tuleminen. No olen vasta saanut ylimääräisiä villalankoja kiertoon ja ehkä jotain lasten vaatteita, mutta alku sekin. Mukavaa viikon jatkoa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllähän nämä hommat menee vähän syklettäin. Kohta ei muista näitä siivoushommia varmaan ollenkaan, kun elämä siirtyy ulos. Tai sitten alkaa ulkotilojen muutosten tuulet.
      Mukavaa viikon jatkoa myös sulle Kati! <3

      Poista
  10. Saan aina välillä Katin lailla tuollaisia tavarat veks -kohtauksia. Olen nyt perustanut vaatehuoneen lattialle pisteen, jonne heivaan sellaisia tavaroita, joita en ole käyttänyt useampaan vuoteen. Kun niitä on riittävästi kasassa, varaan kirpparipisteen tai lahjoitan eteenpäin. Tulee jotenkin ihana fiilis, kun on saanut puhdistettua itselle tarpeetonta tavaraa pois nurkista ja kaapeista pyörimästä. Silti tuntuu, että koti edelleen pursuaa tavaroista, teillä näyttää jo ihan huisin minimalistiselta, jos katsoo pelkästään kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarpeettomasta tavarasta luopuminen on tosiaan todella tuntuu kivalta ja jotenkin helpottavalta. Minusta oli myös ihana katsoa kirpparilla, kun jotkut oikeasti näyttivät ihastuvan joihin itselle tarpeettomiin tavaroihin.
      Oli ihana, että niistä on iloa vielä jollekulle.
      Ja nää minimalistiset fiilikset ovat taas tätä kuvarajauksen pettävyyttä.
      Kuvat kertovat totuuden, mutta eivät koko totuutta. ;)

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!