Joulupuuhailuja

Tänä viikonloppuna on varmasti meillä monella kivoja joulupuuhia luvassa.

Me mattimyöhäisetkin ehditään vielä kirjoittelemaan joulukortit

ja saamaan ne ajoissa postiin.

Yllätysten kääriminenkin paketteihin on aloitettu.

Vanha kansa sanookin, että Annan päivästä se joulu alkaa.

Meidän perheessä sen muistaa hyvin,

koska tyttäremme on Anna.

Hänen nimipäivänään on yleensä jo aika joulufiiliksiä ilmassa.

Kaappien kätköistä löytyy kaikkia kivoja tarvikkeita,

paketteihin ja kortteihinkin.

Kasasin yläkerran aulan vanhaan kaappiin tarvittavia asioita.

Moni jouluvalmisteluissa käytettävä asia on myös 

itsessään kaunis ja koristeellinen. 

Miksi niitä ei pitäisi esillä, kuin koristeita?

Kaapin oveen löysi tiensä myös ympyräksi kietaistu eukalyptuksen oksa.

Sen kauniit kuivuneet lehdet tuovat häivähdyksen punaista joulua,

myös meille "värittömille" joulunviettäjille. ;)

Glögi ja piparit maistuvat joulupuuhailujen lomassa. 

Ja niiden tuoksukin tuo juuri oikean fiiliksen.

Ja nyt tuon teillekin vähän vapautusta,

kertomalla, että meillä on tänä vuonna kaupan pipareita.

Olen aina aikaisemmin leiponut piparit itse.

Mutta tänä vuonna ostin meidän kylän joulukalenteriin 

monta rasiallista pipareita,

joita jäi myös monta rasiallista yli.

Nyt pipareita on yllin kyllin,

ja ne maistuvat ihanilta.

Joulu meinaan tulee valmiidenkin pipareiden kanssa. ;)

 Kaikenlaisista narunpätkistä on iloa myös paketoinnissa.

Ja eivät nekään hullummilta näytä lasipurkin sisällä.

Alan muistuttamaan mummoani, 

tämän säilömiseni kanssa.

Mutta eihän sitä koskaan tiedä,

milloin tarvitsee mitäkin narunpätkää.

 Kynttilöitä ja joulumusiikkia vielä kehiin,

niin joulunvalmistelupuuhat ovatkin itseasiassa aika rauhoittavia.

Tänään voisi kyllä kuunnella Sibeliustakin,

hänen päivänsä kunniaksi.

Lähetän edelleen vanhanajan tyylillä joulukortit 

noin 70:lle ystävälle, sukulaiselle ja tutulle.

Vaikka tapa on hiipumaan päin, minusta se on edelleen kiva tapa muistamiseen.

Tykkäänhän itsekin saada oikein paperisia kortteja.

Ja monien kaukaisempien tuttujen kanssa ainut yhteys, on tämä joulukorttiyhteys.

Sen voi ajatella olevan pinnallista yhteydenpitoa,

mutta minusta olisi harmi, jos tuo pienikin yhteys katkeaisi.

Ja jos ei jaksa, pysty tai halua lähettää kortteja,

tekstiviestikin voi olla mieltä lämmittävä ele.

Kauniita toivotuksia ja ajatuksia ei voi olla koskaan liikaa.

Ihanaa Annan päivää!

Nyt se joulu alkaa!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.