syysleimu
Phlox paniculata
フロックス属
On sunnuntai-ilta lapsuudessani;
palaamme kotiin mummolasta.
Auto on täynnä syksyn satoa; perunoita, sipulia, viinimarjoja, mummon ruisleipää ja syysleimuja.
Auto täyttyy mullan ja syysleimun tuoksusta.
Tuo tunnelma tulvahtaa mieleeni aina, kun tunnen syysleimun tuoksun.
Se on mummolan tuoksu.
Siksi puutarhassani on lokseja, kuten mummoni leimukukkia nimitti.
Mikä on sinun mummolasi tuoksu?
kiiltoleimu
Phlox carolina
フロックス属
Hih, nämä mummolamuistot ovat hauskoja. Niin monilla on ollut isovanhempia maalla. Minun mummoni asuivat kerrostaloissa, yksi Töölössä ja toinen Laajasalossa :-D Ihania muistoja molemmista silti on!
VastaaPoistaNiin, onneksi on erilaisia mummoja, jotka opettavat ja tuovat muistoja erilaisista asioista. Minunkin toinen mummoni asui kerrostalossa. Hän piirsi, luki, runoili, oli kissaihminen, keräsi kiviä, mutta harrasti myös kasveja; huonekasvien muodossa. Niitä sitten riittikin kaikki paikat pullollaan, kotisairanhoitajien ja kodinhoitajien kauhuksi. :)
PoistaOlisikin hauskaa, jos lapsilla olisi aina kaksi mummoa, toinen maalla ja toinen kaupungissa.
Ihana muisto. Musta latinankielen läsnäolo puutarha- ja kasvimaailmassa on aina ollut viehättävää. On jännä miten se on vaikuttanut suomenkielen kansanomaisiin kasvien nimiin jo sata vuotta sitten, kun miettii millainen takapajula on Suomi vielä 80-luvullakin oli. Phlox tai loksi, ihan samallehan ne kuulostavat :D
VastaaPoistaNiin, musta tuntuu että isovanhempamme tiesivät lattareita paremmin kuin nykyihmiset. Silloin varmasti kasvisuvut ym. olivat paremmin tiedossa. Myös ruotsinkieli vaikutti moneen kansankieliseen nimitykseen. Ihmettelin joskus, mistä samainen mummoni puhuu, kun sanoi kylvävänsä rinkelummia. Kunnes tajusin, että mummo puhuu kehäkukista (ringblomma).
PoistaMummolamuistot ovat mukavia!
VastaaPoistaNiin ovat! :)
PoistaMinullakin syysleimu tuo mieleen mummolan. Mummolla oli niitä todella iso kukkapenkki
VastaaPoistaVarmasti monen meidän mummolla on ollut paljon samoja kasveja, joita on sitten jaettu naapureiden ja ystävien kesken.
PoistaMummollani oli paljon eri punaisen ja liilan sävyisiä syysleimuja. Mulla on tylsästi valkoisia. ;)
Minulla ei ole mummolaa ollut, mutta äitini kasvatti tomaatteja, ja toi ne ja pelargoniat aina keväällä minun huoneeseeni. En tykännyt niiden tuoksusta silloin - mutta nyt juuri samat on minulla kaikkein tärkeimmät keväisin :) Äitini vieläkin muistuttaa minua siitä, pilke silmäkulmassa :)
VastaaPoistaSe on jännä, miten moni asia mitä lapsena ei niin ymmärtänyt, on kuitenkin aikuisiällä itsellekin tärkeä. Ymmärtää omia vanhempiaankin ja isovanhempia paremmin. Ja tuoksumuistot ovat jotenkin niin eläviä.
PoistaMinunkin molemmissa mummoloissa oli isot leimupenkit. Niiden ja omenoiden tuoksu kuuluu syksyyn :)
VastaaPoistaMeidän pihalla on parissa parissa penkissä leimuja, jotenkin ne eivät nykyään tuoksu ollenkaan niin voimakkaasti kuin ne mummolan leimut.....
Juu, omenoiden ja leimujen tuoksu kuuluu jotenkin yhteen.
PoistaMoni kaunis ja hieno ´nykyajan´ jaloste on menettänyt tuoksunsa matkanvarrella. Nuo minun valkoiset syysleimut ovat alunperin tätini kukkapenkistä ja taitavat olla aika vanhaa kantaa. Niissä on se juuri oikea tuoksu.
Floxeista tai lokseista minunkin mummuni aina puhui. Hänellä oli niitä rajaamassa omneapuita ja hyötykasvimaata muusta pihasta. Mummuni oli lapsia kohtaan aika tiukka ja laittoi meidät perkaamaan porkkanamaata. Pappa sitten tuli meidät pelastamaan ja vei läheiseen hernepeltoon napsimaan palkoja. Mammalla eli äidinäidillä ei koskaan ollut omaa puutarhaa, mutta muuten hän oli meidän lasten suosikki ja hänen syliinsä pääsi aina istumaan.
VastaaPoistaKiva kuulla näitä muistoja!
PoistaMinunkin mummoni oli työteliäs käytännön ihminen, eikä oikein ymmärtänyt löysäilyn päälle. Työtä oli tietysti paljon maalla, ja ei siinä aurinkoa ottamaan kerinnyt. Nyt aikuisena sen ymmärtää paremmin ja tajuaa miksi mummo oli puutarhan sadosta niin mielissään. Hän kertoi isänsäkin istuttaneen omenapuut ennen talon rakentamista, että satoa tulisi mahdollisimman pian.
Kauniit leimut! Tuo tuoksumuisti on niin jännä asia! Jokin tuoksu jää muistin sopukkaan ja herättää vuosienkin päästä elävästi mieleen tunnelmia ja tapahtumia, metkaa :)
VastaaPoistaNiin, sanotaan että muistisairaillakin toimii vielä tuoksumuisti pitkään. Ja moni tuttu tuoksu tuo turvallisen olon.
PoistaItsekin välillä hämmästyy, mitä muistoja jokin tuoksu tuo. Jokaisessa kodissakin tuoksuu yleensä ihan omanlaisellensa.
Juuri kirjoitin samasta tuoksusta!!!!! Meidän pitäisi järjestää kekkerit aina Syysleimujen aikaan! Ihanan tuoksuiset syysteet puutarhassa!!!!
VastaaPoistaMeillä taitaa olla aivan samanlainen ajatuksenvirta! :) Ja ehkä kaikki kumpuaa juuri sieltä lapsuudesta.
PoistaJuu, syysteekekkerit olisivat ihanat! Oikein English teapartyt, hattujen kera.
Ihanat muistot mummolareissuista. Mummisi ruisleipä kuulosta niin herkulta! Minun mummot olivat ihan kauheita noin suoraan sanottuna, ei jäänyt hyviä muistoja. Itse haaveilen jo mummoudesta, aion satsata siihen täysillä (jos olen vielä 20-30 vuoden päästä hengissä). Minäkin rakastan flokseja, on ihanaa tuoda niitä sisään tuoksumaan, kestävä leikkokukkanakin.
VastaaPoistaMummoni ruisleipä oli herkullista! Se oli tehty oman pellon rukiista.
PoistaMinäkin olen miettinyt, millainen mummo olen sitten joskus. Se on varmaan hauska rooli. Voi hemmotella lapsenlapsensa piloille, muttei tarvitse kantaa varsinaista vastuuta. :)
Minäkin tykkään leimuista leikkoina. Ne kuuluvat syyskesän kukkakimppuun.
Minun mummolan tuoksu on ehdottomasti leipä. Kun menimme linja-autolla mummolaan se kuljetti leipää kaupunkiin. Auto tuoksui. Varsinkin kun lähdimme mummolta, silloin autossa oli aamuisin leipomolta tuoretta leipää. Ruisleipää ja rievää. Sitten tuli se paha olo. Siitä huolimatta se on mukava muisto.
VastaaPoistaPaikka missä mummola oli on nyt vieraalla. Kävine siellä viime vuonna. Näky oli surullinen. Mummolla oli suuri kukkapenkki vanhoja perenoita. Oli Päivänkakkaraa, Lupiinia, Keisarinkruunua, Särkynyttä sydäntä ym. joiden nimiä en muista. Muistan vain sen väriloiston. Uudet omistajat kertoivat että ainuttakaan kukkaa ei ole missään. Kaikki joko viety tai hävinneet. Surullista.
Minullakin tuo leivän tuoksu kuuluu mummolan tuoksuihin. Olin lapsena tosi pahoinvoiva autossa, oksensin joskus jopa tuolla 30 kilometrin matkalla mummolaan.
PoistaKyllä se on surullista, kun vanhoissa taloissa ei välttämättä vaalita vanhoja kasveja. Tottakai puutarhaa ja taloa voi päivittää nykypäiväänkin, mutta on myös tärkeää säilyttää vanhaa. Olen haastatellut vanhempiani ja tätiäni sekä katsellut kuvia mummoloiden puutarhoista. Haluan edes jotain samaa jatkaa omassa puutarhassani, vaikkeivat ihan samoja kasveja olisikaan.
Myös monista huonekasveista tulee mummot ja mummoni sisko mieleen. Niistä tulee kotoisa olo.
Mummollanioli paljon kukkia, mutta ylitse muiden nousee varmaan se loksien tuoksu, niitä oli niiiin paljon. Samoin muistan yhden neilikan tuoksun, se oli huumaava. En osaa sanoa mikä se neilikka oli, hento vaaleanpunainen, kerrottukukkainen, vihertävänharmaat kapeat lehdet....Toivottavasti omille lapsenlapsille jää tuoksuisia muistoja kun lymyävät tuolla puskissa......
VastaaPoistaOlisi ihanaa päästä aikamatkalle mummolan puutarhaan. Tuoksuilla voimme hieman päästä samoihin tunnelmiin.
PoistaMinäkin olen miettinyt, mitä muistoja lapsilleni jää kodista ja puutarhasta. Toivottavasti he muistavat lapsuutensa kauniina ja turvallisena.