Japanin terveisiä osa III

Tässä Japanin terveisten kolmannessa osassa on kuvia

 kauniista, pienestä ja vanhasta kylästä vuorilta.

Kylän melkein jokaisessa  talossa ovat samat suvut (ties monennessa polvessa) 

asuneet vuosikymmeniä. 

Joten puutarhatkin ovat vanhoja ja niiden hoitoa jatketaan sukupolvelta toiselle.

Täällä kävellessä tuli sellainen olo, että me "kaikki tänne ja heti"-sukupolven edustajat, 

ei taideta ymmärtää mistään mitään.

 Puita oli leikattu kartioksi ja ´sieneksi`. 

 Japanissa puita ei muotoilla pelkästään leikkaamalla.

Mäntyjä muotoillaan usein taivuttamalla ja avaamalla liioitellusti sen luonnollista muotoa.

Perinteisen tavan mukaisesti bambutukikepit kiinnitetään narulla levittämään oksia niin, että syntyy vaikutelma vanhasta tuulessa kasvaneesta männystä. 

Kun vaikutelma on saavutettu ja se on pysyvä, voidaan tukipuut irroittaa.

 Tämä toimenpide vaatii jopa vuosikymmeniä. Tämäkin puu on kuullemma yli sata vuotta vanha.

Usein portin pieleen kasvatetaan mänty, jonka yksi oksa kasvaa tai kasvatetaan portiksi.

Porttia nimitetään nimellä mon-kaburi (門被り) eli gate covering.

 Se alittaminen merkitsee että nyt tultiin yksityiselle alueelle. 

Männyt pidetään avoimina ja niiden kasvua voidaan kontrolloida vuosikasvainten nyppimisellä.

Suomessa vuosikasvaimia voidaan nyppiä alkukesästä, ennen juhannusta sekä metsämännystä (Pinus sylvesris) että vuorimännyistä (Pinus mugo).

Lisää asiasta voi kurkata vuorimäntyjen typistys -postauksesta.

Japanissa kasvaa puutarhoissa erilaisia männyn lajikkeita. 

Kuten japaninpunamäntyä (Pinus densiflora ´Umbraculifera`), japaninmustamäntyä (Pinus thungergiana) ja euroopanmustamäntyä (Pinus nigra). Mutta myös ihan tavallista metsämäntyä (Pinus sylvestris) näin vuorilla. 

Japaninpunamännyn sekä euroopanmustamännyn kääpiömuotoja löysin suomalaisten taimistojen nettisivuilta, 

mutta itselläni ei ole niistä mitään kokemusta.

Olisi kiva kuulla,  jos joku teistä blogin lukijoista tietäisi niistä enemmän. 

 Männyt ovat usein taivutettu, ikään kuin tuuli olisi niitä taivuttanut.

Nuoren, taipuisan puun taivuttaminen aloitetaan, puun ollessa noin kaksi metriä korkea.

Puu istutetaan alkujaankin hieman vinosti maahan. Oksia katkaistaan vuorotellen kummaltakin puolelta. 

Taivuttaminen aloitetaan touko- tai kesäkuussa. Runko ja mutkat taivutetaan kasvamaan puuhun sidottujen seipäiden avulla. Lisäksi puita voidaan muotoilla sitomalla painoja lähelle oksien taipuisia päitä ja näin taivuttaa oksat kaartumaan. Usein puita venytetään ja muotoillaan naruilla tai kivipainoilla talven aikana.

 Voi vain kuvitella miltä täällä näyttää, kun puissa on lehdet
ja myös ruska-aika on varmasti upea.
Aivan ensimmäistä kertaa olen ollut Japanissa ruska-aikaan, näkymät, varsinkin vuorille, olivat henkeäsalpaavat. Mutta se oli kauan ennen digiaikaa...

Japaninkellovaivero (Pieris japonica).

Kertoilkaa kokemuksianne,
jos olette kokeilleet puiden taivuttelua, typistämistä
tai olette hurahtaneet japanilaiseen tai japanilaistyyliseen puutarhaan.
Olisi kiva kuulla kokemuksistanne!
Mukavaa alkavaa viikonloppua!