2018
Vuosikymmenen kahtena viimeisenä kesänä ei tapahtunut kovinkaan paljon uusia muutoksia.
Oli tullut aika nauttia enemmän puutarhasta ja kaikesta jo tehdystä.
Huomasin haahuilevani puutarhassa paljon tekemättä mitään.
Se olikin terapeuttista ja rentouttavaa.
Aina olisi ollut jotain ylläpitotöitä, kitkemistä ja muuta kohennettavaa.
Silti vain haahuilin, nautin ja rauhoituin.
Ja koin, että puutarhalla on paljon annettavaa ihmiselle myös näin.
On tärkeää, että osaa joskus myös olla ja pysähtyä.
Jos aina vain touhuaa, moni kaunis asia jää huomaamatta.
Vaikka kesä 2018 oli kuuma ja kuiva,
juhannuksena oli älyttömän kylmä.
Onneksi oli kasvihuone,
jonne saattoi kattaa juhannusjuhlat suojaan.
Kasvihuoneen ulko- ja sisäpuolella kaikki kasvit viheriöivät kauniisti.
Varsinkin pionit olivat todella upeita.
Heinä- ja elokuussa lämpimiä päiviä riitti.
Se oli mahtavaa.
Pallohortensiat eivät pettäneet sinäkään vuonna.
Omena- ja marjasato oli todella hyvä.
Luulen, että olen myös löytänyt vahvemmin oman tyylini.
Ne värit joita rakastan ja joiden keskellä rentoudun.
En ole värikäs tyyppi, vaan viihdyn niukan värikartan keskellä.
Osa syynä tähän taitaa olla talomme keltainen väri.
Pidämme siitä edelleen, vaikka se onkin niin erottuva ja räikeäkin.
Valitsimme periaatteessa jo toistamiseen tuon kartanonkeltaisen talomme väriksi maalauksen yhteydessä.
Nyt olisi ollut mahdollisuus vaihtaa väriä.
Koimme, että Vaahteramäen talo kuuluu olla keltainen ja sillä hyvä.
Ehkä laiskuus ja kustannukset vaikuttivat myös hieman asiaan.
Jos olisimme vaihtaneet talon väriä,
olisimme joutuneet maalaamaan sen kahteen kertaan,
nyt riitti yksi kerros maalia.
Työtunteja olisi tullut myös tuplat.
Kasvimaalla oli yksi pieni uudistus,
tein yhden lavankauluksen lisää.
Uuteen penkkiin muuttivat kurpitsat.
´Pohjantähti`-köynnösruusu kukki valtoimenaan ja
oli vihdoin toipunut ennalleen vuoden 2016 koettelemuksista.
Laatokan Helmi -luumupuu aivan notkui sadosta ensimmäisen kerran.
Uutisissa kerrottiin, että luumusato oli harvinaisen hyvä koko maassa.
Myös marjakasvit tuottivat satoa mahtavasti.
Omenasato jäi sen sijaan vähäisemmäksi.
Näin taisimme tulla vuosikymmenen loppuun.
Toki muistamme tämän vuosikymmenen lopun
erityisen lämpimänä.
Huoli ilmastonmuutoksesta kasvaa ja luulen,
että mietin itsekin näin uuden vuosikymmenen kynnyksellä valintojani vielä tarkemmin.
On tärkeää,
että myös tulevat sukupolvet saavat nauttia onnellisista vuosikymmenistä
omien puutarhojensa parissa ja luonnossa.
Odotan myös mielenkiinnolla, mitä uusi vuosikymmen tuo tullessaan.
Siitä on tulossa varmasti osin haikeakin.
Kuluneella vuosikymmenellä lapset kasvoivat alakoululaisista aikuisiksi.
Tulevan vuosikymmenen aikana lapset muuttavat pois kotoa
ja jo nyt mietityttää, jääkö Vaahteramäki meille kahdelle
jossain vaiheessa liian suureksi.
En kuitenkaan vielä suostu miettimään ja murehtimaan sitä.
Aika sen näyttää, mitä elämä tuo eteen.
Uskon kuitenkin, että vihreys, kasvit ja puutarha pysyvät aina matkassa mukana.
Ja puutarhanhoito pitää sekä kropan että mielen virkeänä.
Näiden muistelojen jälkeen miettii tulevaa kevättä vielä suuremmalla innolla.
Mitähän sitä laittaisi kasvimaalle ja kasvihuoneeseen tulevana kesänä...
ja mitkä kesäkukat olisivat niitä kauneimpia....
Yksi on ainakin varmaa, valkoiset kukat pysyvät suosikkeinani.
Kiitos, että jaksoitte tänne saakka!
Itselle oli tietysti antoisaa muistella menneitä,
mutta oli ihana että aihe kiinnosti teitäkin.
Jos et ehtinyt mukaan tähän maratonpostaussarjaan,
Vuosikymmenen kahtena viimeisenä kesänä ei tapahtunut kovinkaan paljon uusia muutoksia.
Oli tullut aika nauttia enemmän puutarhasta ja kaikesta jo tehdystä.
Huomasin haahuilevani puutarhassa paljon tekemättä mitään.
Se olikin terapeuttista ja rentouttavaa.
Aina olisi ollut jotain ylläpitotöitä, kitkemistä ja muuta kohennettavaa.
Silti vain haahuilin, nautin ja rauhoituin.
Ja koin, että puutarhalla on paljon annettavaa ihmiselle myös näin.
On tärkeää, että osaa joskus myös olla ja pysähtyä.
Jos aina vain touhuaa, moni kaunis asia jää huomaamatta.
Ja kyllähän me jotain tehtiinkin.
Esimerkiksi Gardena :n kanssa yhteistyönä toteutettu kesävesijärjestelmä
oli suuri helpotus.
Sen avulla kastelu sujuikin kuumana kesänä näppärästi ja vaivatta.
Voit lukea kesävesijärjestelmästä lisää täältä:
Vaikka kesä 2018 oli kuuma ja kuiva,
juhannuksena oli älyttömän kylmä.
Onneksi oli kasvihuone,
jonne saattoi kattaa juhannusjuhlat suojaan.
Kasvihuoneen ulko- ja sisäpuolella kaikki kasvit viheriöivät kauniisti.
Varsinkin pionit olivat todella upeita.
Heinä- ja elokuussa lämpimiä päiviä riitti.
Se oli mahtavaa.
Pallohortensiat eivät pettäneet sinäkään vuonna.
Omena- ja marjasato oli todella hyvä.
Tässä kohtaa tuntui, että oma värimaailmakin oli löytynyt.
Syysistuksissa näkyy lempisävyjäni harmaata, tummaa purppuraa, vihreää ja valkoista.
Ympärivuotinen yhteistyö Huiskulan kanssa on taannut kauniit sesonkikukat joka hetkeen.
2019
Kevät 2019 alkoi sen suurempia suunnitelmia puutarhaa kohtaan.
Kesän suunnitelmissa oli kuitenkin talon huoltoon liittyviä asioita.
Katon pesu sekä talon maalaus olivat kesän agenda.
Myös terassit olivat käsittelyä vailla, mutta se jäi kuitenkin tulevaan kevääseen.
Kohensin myös monia istutuksia.
Jos tätä kesää pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se sana olisi huoltotyöt.
Huoltotöiden valmistumista ei välttämättä heti edes huomaa,
mutta olemassa olevien asioiden huolto on yhtä tärkeää kuin uuden luominenkin.
Puutarha ja omakotitalo vaativat jatkuvaa huoltoa.
Siksi haave siitä, että elämä olisi pelkkää lepoa,
kun talo ja puutarha ovat valmiit, on harhaa.
Toki hommia voi jaksottaa,
eikä hommat ole niin raskaita kuin rakennusvaiheessa.
Omakotitalon ja puutarhan omistaminen pitää olla mielekästä
ja jollain lailla elämäntapa.
Itselleni puutarhanhoito on myös harrastus ja rentoutuskeino,
siksi en koskaan laske työtunteja.
Puutarhassa voi kokea lepoa monella lailla.
Niin kuin tämän postauksen alussa mainitsin,
myös haahuilu kuuluu asiaan ja niin pitää välillä tehdäkin.
Tasapainon löytyminen taitaa olla tässäkin asiassa se a ja o.
Puutarhan kaikki oleleilu keskittyy nykyään aikalailla keitaallemme.
Grillikin siirtyi muutama vuosi sitten tänne ja sai katoksen suojakseen.
On kiva, kun eri toiminnoille on löytynyt vähitellen oma vakiintunut paikkansa.
Avoterasseissa on se huono puoli,
että monet kalusteet pitää talven tullen viedä varaston suojiin.
Olisi kiva, jos kaikki tavarat saisivat olla omilla paikollaan aina.
Polyrottinkikalusteet kestävät kyllä jopa pakkasta,
mutta uskon niiden säilyvän paremmassa kunnossa varaston suojissa
kuin taivasalla.
Luulen, että olen myös löytänyt vahvemmin oman tyylini.
Ne värit joita rakastan ja joiden keskellä rentoudun.
En ole värikäs tyyppi, vaan viihdyn niukan värikartan keskellä.
Osa syynä tähän taitaa olla talomme keltainen väri.
Pidämme siitä edelleen, vaikka se onkin niin erottuva ja räikeäkin.
Valitsimme periaatteessa jo toistamiseen tuon kartanonkeltaisen talomme väriksi maalauksen yhteydessä.
Nyt olisi ollut mahdollisuus vaihtaa väriä.
Koimme, että Vaahteramäen talo kuuluu olla keltainen ja sillä hyvä.
Ehkä laiskuus ja kustannukset vaikuttivat myös hieman asiaan.
Jos olisimme vaihtaneet talon väriä,
olisimme joutuneet maalaamaan sen kahteen kertaan,
nyt riitti yksi kerros maalia.
Työtunteja olisi tullut myös tuplat.
Kasvimaalla oli yksi pieni uudistus,
tein yhden lavankauluksen lisää.
Uuteen penkkiin muuttivat kurpitsat.
´Pohjantähti`-köynnösruusu kukki valtoimenaan ja
oli vihdoin toipunut ennalleen vuoden 2016 koettelemuksista.
Liljameri kukki upeasti myös tänä kesänä
ja oli laajentunut entisestään.
Laatokan Helmi -luumupuu aivan notkui sadosta ensimmäisen kerran.
Uutisissa kerrottiin, että luumusato oli harvinaisen hyvä koko maassa.
Myös marjakasvit tuottivat satoa mahtavasti.
Omenasato jäi sen sijaan vähäisemmäksi.
Näin taisimme tulla vuosikymmenen loppuun.
Toki muistamme tämän vuosikymmenen lopun
erityisen lämpimänä.
Huoli ilmastonmuutoksesta kasvaa ja luulen,
että mietin itsekin näin uuden vuosikymmenen kynnyksellä valintojani vielä tarkemmin.
On tärkeää,
että myös tulevat sukupolvet saavat nauttia onnellisista vuosikymmenistä
omien puutarhojensa parissa ja luonnossa.
Odotan myös mielenkiinnolla, mitä uusi vuosikymmen tuo tullessaan.
Siitä on tulossa varmasti osin haikeakin.
Kuluneella vuosikymmenellä lapset kasvoivat alakoululaisista aikuisiksi.
Tulevan vuosikymmenen aikana lapset muuttavat pois kotoa
ja jo nyt mietityttää, jääkö Vaahteramäki meille kahdelle
jossain vaiheessa liian suureksi.
En kuitenkaan vielä suostu miettimään ja murehtimaan sitä.
Aika sen näyttää, mitä elämä tuo eteen.
Uskon kuitenkin, että vihreys, kasvit ja puutarha pysyvät aina matkassa mukana.
Ja puutarhanhoito pitää sekä kropan että mielen virkeänä.
Näiden muistelojen jälkeen miettii tulevaa kevättä vielä suuremmalla innolla.
Mitähän sitä laittaisi kasvimaalle ja kasvihuoneeseen tulevana kesänä...
ja mitkä kesäkukat olisivat niitä kauneimpia....
Yksi on ainakin varmaa, valkoiset kukat pysyvät suosikkeinani.
Kiitos, että jaksoitte tänne saakka!
Itselle oli tietysti antoisaa muistella menneitä,
mutta oli ihana että aihe kiinnosti teitäkin.
Jos et ehtinyt mukaan tähän maratonpostaussarjaan,
aiemmat osat löydät seuraavista linkeistä:
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi,
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
Kiitos Riina!
VastaaPoistaTässä olen lueskellut näitä postauksia ja heti alkuun päätin ne lukea ajan kanssa kun koko sarja olisi valmis. Tästä sarjasta näkee pihasi kehityksen ja samalla se tuo esille myös
sen valtavan kasvun ja muutoksen mikä on tapahtunut vuosien varrella. Muutamassa vuodessa kasvu on tehnyt merkittävän muutoksen pihallesi, siis kasvun ihmeellä on valtava voima ja tulosta syntyy.
Pihan ilmeeseen vaikuttavat myös erilaiset rakenteet, mutta minun mielestäni puut, pensaat ja kukat ovat ne elementit jotka luovat pihan ja puutarhan kokonaisuuden ja sen nauttittavuuden.
Kirjoitussarjasi on tallessa ja voin lukea ne uudelleen yhtenä kokonaisuutena. 🤗
Voi kiitos Molley! Kiva kuulla, että postaussarja on kiinnostanut.
PoistaPuutarhan kehitystä oli mukava muistella itsekin. Äkkiä sitä unohtaa, millaiselta ennen näytti ja mitä on tullut tehtyä.
Tärkeintä on tosiaan kasvien kasvu. Sitä ihminen ei voi hoputtaa eikä pikakelata. Toki kasvien olosuhteilla voi hieman avittaa, mutta muuten täytyy opetella kärsivällisyyttä.
Se kyllä tekee hyvää, sillä nöyrästi tajuaa, ettei kaikki ole omissa käsissä.
Luonto on ihmeellinen ja niin ihailtava.
Kiitos perusteellisesta katsauksesta edelliseen vuosikymmeneen! Upeita kuvia ja kivasti kerrottua tarinaa vuosien tapahtumista.
VastaaPoistaKiva kuulla, että postaussarja kiinnosti.
PoistaKymmenessä vuodessa ehti tapahtua vaikka mitä, vaikka itsekin oli melkein unohtanut alkuvuosien näkymät.
Pihasi on kaunis ja näyttääkin valmiilta kokonaisuudelta. Minusta keltainen väri sopii hyvin taloonne ja talon sijaintiin pienen mäen päällä, se on ollut hyvin perinteinen näky.
VastaaPoistaKiitos Katja!
PoistaMeillä itsellämmekin oli perinteisen maalaismaiseman näkymät mielessä, kun valitsimme talon paikan, mallin ja värin. Myöhemmin kuulimme, että mieheni suvulta oli jäänyt Karjalaan keltainen, mansardikattoinen talo. Olkoon tämä Vaahteramäki osaltaan myös muisto siitä.
Aivan ihanat kuvat jälleen! Tuo kirsikkapuu pistää huokaisemaan, kunpa omanikin kasvaisivat ja kukkisivat noi. Meillä tämä mennyt vuosikymmen oli jakso, minkä aikana lapset muuttivat opiskelun perässä pois kotoa ja ehtivät valmistuakin. Olemme olleet kahdestaan tässä isossa vanhassa talossa jo kohta 10 vuotta, mutta ei ole haitannut yhtään. Aion näillä näkymin jatkaa puutarhan hoitoa tässä ympäristössä niin kauan kuin kykenen :). Kiitos tästä sarjasta!
VastaaPoistaKiitos Päivi! <3
PoistaTuo kirsikkapuu on itsellemmekin niin tärkeä ja yksi pihamme upeimmista kohdista.
Kun mietimme uutta terassi / keidasta pihasaunamme yhteyteen, melkein itkimme luullessamme, että kirsikkapuu täytyy kaataa. Yhtäkkiä tajusimme, että voimme tehdä kuistiin aukon juuri tuolle kohdalle ja kirsikkapuu saa jäädä. Siitä tulikin koko keitaamme katseenvangitsija.
Ihana kuulla, että olette jatkaneet asumista kauniissa kodissanne ja miljöössänne lasten muutettua pois kotoa. Minulle Vaahteramäestä on tullut niin rakas paikka, että en hevin haluaisi siitä luopua. Uskon, että taloja saa aina uusia (varsinkin kun mies rakentaa niitä työkseen), mutta miljöötä ja puutarhaa ei niin vaan luoda tyhjästä.
Taidan olla juurtunut syvälle Vaahteramäkeen, niin kuin monet kasvinikin.
Ihanan paljon erilaisia valkoisia kukkia teidän puutarhassa on <3
VastaaPoistaLeppoisaa loppiaista sinulle Riina!
Olen tainnut jotenkin keräillä niitä... :) Valkoiset kukat ovat heikkouteni ja suuri rakkauteni.
PoistaKiitos loppiaisen toivotuksista! Loppiainen menikin oikein leppoisasti ja tänään alkoi sitten arki.
Mukavaa arjenaloitusta myös sinulle Outi! <3
Näitä kuvia puutarhastanne ja talostanne jaksaa katsella vaikka kuinka kauan. Teillä on niin kaunista ja kaikki on hyvin suunniteltua ja hyvin toteutettua. Upea kirsikkapuu! Mukavaa tammikuun jatkoa!
VastaaPoistaVoi, tuo oli ihana kuulla! <3 Luulin jo, että kyllästytte kuoliaaksi näin pitkästä postaussarjasta.
PoistaKirsikkapuu on aarteemme ja silmäterämme.
Mukavaa tammikuun jatkoa myös sinulle Anneli!
Kasvun ihme💚 Sitä odottelen täällä Tammelassakin😊
VastaaPoistaKasvun ihmettä tapahtuu onneksi kaikkialla.
PoistaNyt kasvit lepäävät, jotta jaksavat taas spurtata kunnon kasvuun taas keväällä.
Pihasi ja puutarhasi on kaunis, tyylikäs ja reheväkin jo. Voit hyvin käyttää omaa pihaasi referenssinä ammattitaidostasi. Postaussarjaan voi palata useammankin kerran. Kannattaa siis laittaa linkit siihen vaikka sivupalkkiin.
VastaaPoistaKiitos Between! <3
PoistaAjattelin itsekin, että täytyy laitaa linkki sivupalkkiin tästä postaussarjasta. Aina tulee uusia lukijoita, jotka varmasti mielellään näkevät miltä tämä Vaahteramäki on aikaisemmin näyttänyt.
Kiitos kauniista kuvasarjasta puutarhaanne. Paljon ihania valkokukkaisia kukkijoita. ❤️
VastaaPoistaKiitos Kruunuvuokko! <3
PoistaEn voi vastustaa valkoisia kukkijoita. Niitä jotenkin vaivihkaa kerääntyy Vaahteramäelle vaan lisää.
Huokaus! Kiireiltäni en ole käynyt blogimaailmassa ja kun vihdoin ehdin, olikin runsas postaussarja edennyt jo tähän päivään. Niinpä vierähti tässä tunti aloittaen pihapiirisi ensimmäisestä osasta ja kuvien sekä muutoksen edessä olen ihailusta sanaton! Valtava työmäärä ja muutokset ovat saaneet pihapiiristänne upean täysin esittelemisen arvoisen kohteen. Samoin kasvien pikkuruisista aluista ja hennoista puun taimista on kasvanut rehevä puutarha. Kiitos, Riina näistä postauksista ja onnitteluni upeasta työstä!
VastaaPoistaOi, kiitos sun todella lämmittävistä ja kauniista sanoista!
PoistaIhana kuulla, että olet jaksanut kahlata kaikki postaukset läpi kerralla.
Kasvun ihme on ihmeellistä. Sitä on aina niin inspiroivaa seurata.
Kaunista. Kastelujärjestelmä olisikin luxusta. Kaksi rutikuivaa kesää ovat olleet kastelijalle rankkoja. Meillä on valkoinen talo, joten kukissa pitää olla väriä.
VastaaPoistaKiitos Satu! <3
PoistaNyt on tosiaan ollut kuivia kesiä ja kastelua on tarvittu. Meillä ei ole varsinaista kastelujärjestelmää, vaan kesävesiputkisto ja vesipistorasioita lähinnä niissä paikoissa puutarhaa, joissa tarvitsemme vettä. Se on helpottanut todella paljon käytännössä, kun letkuja ei ole tarvinnut vedellä ympäri tonttia.
Talon väri tosiaan vaikuttaa myös puutarhan värivalintoihin. Valkoinen talo ja valkokukkainen puutarha voisi olla tosiaan hieman hailakka. Meillä taas talon väri vaatii jotenkin rauhaa ympärilleen. Onneksi kukissa on vaikka mitä värivaihtoehtoja ja niiden avulla voi rakentaa omaan puutarhaan juuri mieleistä tunnelmaa.