Sinnikäs kirjosaarnivaahtera

kirjosaarnivaahtera

Acer negundo ´Flamingo`

フラミンゴ種の葉の斑

Upea kirjosaarnivaahtera ´Flamingo` on osoittanut tänä vuonna erityisesti sitkeytensä.

Meillä oli nimittäin pieni väärinkäsitys sen kanssa keväällä

ja samalla oli kyllä pieni väärinkäsitys myös miehen kanssa.

Mies kaatoi leikkimökin ja keitaan takaa muutamia puita kevättalvella.

Ja minä blondina en ajatellut etukäteen mitenkään järkevästi tuota puunkaatoprojektia.

Tai en ajatellut ollenkaan, miten ne puut kaatuvat. 

Lunta oli vielä maassa ja mies kaatoi puita ristiin rastiin.

Samalla hän karsi jotain risuja paikalta, jotka olivat kaadon tiellä.

Paikka on myös hieman rinteinen, joten mies tietenkin yritti kaataa puut niin, 

ettei niitä tarvitse raahata mäen alta pilkottavaksi yläpihalle. 

No, minä en ollut älynnyt kertoa, että muutama aarre kasvaa metsäpuutarhassani, 

jossa mies näki vain metsän, varsinkin lehdettömä talviaikana. 

Tämän karsinnan alle joutui myös kirjosaarnivaahtera,

joka näytti minustakin melkein pajulta ilman lehtiään.

Voi miten kauhistuinkaan, kun näin lopputuloksen. 

Mies oli tehnyt kovan työn ja 

minä olin vaan kauhuissani muutamista raivatuista risuista.

Hän ihmetteli, miksi en varoittanut häntä aarteistani

ja minä ihmettelin, miksi hän raivaa noin suurelta alalta kaiken.

Lopulta tajusimme, että kysymys oli väärinkäsityksistä,

niin kuin yleensäkin pariskuntien ja ystävystenkin riitatilanteissa.

Ehdin jo silloin talvella lohduttautua, 

että eihän tuo kirjosaarnivaahtera kuitenkaan juuriaan menettänyt. 

Mutta arvatkaas mitä,

mies taisikin tehdä oikean palveluksen. 

Nyt aarteeni on entistä ehompi ja upeampi.

Se taisi oikeastaan tykätä moisesta leikkaamisesta,

kun on kasvanut ja haaroittunut todella kauniiksi. 

Nyt olemme jo vitsailleet asiasta ja minä jopa kiitellyt miestä raivauksesta. 

Hän sanoi, että tiesi mitä teki. ;)

Kirjosaarnivaahteran uudet versot ovat vaaleanpunaisia 

ja vanhemmat vihreävalkoisia. 

Taimilapussa luki aikoinaan sen menestyvän vyöhykkeillä I-? 

ja siksi istutin sen metsäpuutarhan suojaan.

Siellä on se on viihtynyt jo monta talvea ja juurtumisen jälkeen kasvanut hienosti.

Tänä kesänä se on ilmeisesti leikkauksesta innostuneena ottanut oikein kasvuspurtin.

Itse asiassa se on nyt isompi kuin ennen leikkausta.

Siitä pitäisikin kasvaa noin 2 metrinen puu tai pensas

ja tämän mitan se on nyt jo saavuttanut täällä Vaahteramäellä.

Kirjosaarnivaahtera ´Flamingo` tykkää aurinkoisesta tai puolivarjoisesta kasvupaikasta 

ja tuoreesta ja kosteasta maasta.

Meillä sen kasvupaikka taitaa olla oikein otollinen, 

sillä se on kasvanut loistavasti kuivasta kesästä huolimatta.

En ole kastellut sitä kertaakaan tänä kesänä. 

Kirjosaarnivaahteran vaaleanlaikukkaat lehdet 

tuovat valoisuutta pimeneviin iltoihinkin. 

Laitan tähän lopuksi kokonaiskuvan siitä, vaikka vieressä näkyy rumat kompostit.

Kompostit tulivat väliaikaissäilytykseen maalauksen ajaksi autotallin takaa,

 tuohon kirjosaarnivaahteran viereen. 

Kun saan kaikki romut ja ylimääräiset puut pois tuolta leikkimökin takaisesta metsäpuutarhasta,

voin näyttää enemmän kuvia sieltä. 

Ja ehkä istutan sinne myös jotain muitakin herkempiä kasveja, 

koska paikka näyttää olevan noin otollinen. 

Olisi kiva kuulla myös sinun kokemuksesi kirjosaarnivaahterasta.

Millä vyöhykkeellä olet saannut sen viihtymään ja millaisessa paikassa?

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.