Melkein alppiruusumetsä

 Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä ´St Michel`

Marjatanalppiruusu ´Mikkeli`

 ツツジ

Tänä vuonna on taas upea alppiruusuvuosi, niin kuin viime vuonnakin oli.

Yleensä alppiruusut vetävät vähän henkeä joka toinen vuosi ja 

kukkivat jotenkin laimeammin.

Nyt ei laimeudesta ole tietoakaan.

En ole ehtinyt retkelle Haagan alppiruusupuistoon tai Mustilan arboretumiin,

joissa alppiruusut ja atsaleat ovat järjestäneet ihan valtavan upean näytöksen.

Onneksi on blogit ja some,

olen haukkonut henkeäni ihastuksesta pelkkien valokuvien perusteella.

Onneksi myös omassa metsäpuutarhassa kukkii.

 Sekä autolla ajaessa talojen pihoissa näkyvät upeat 

alppiruusuloistot saavat melkein ajamaan ojaan.

Tässä postauksessa on hieman kuvia Vaahteramäen alppiruusuista.

Pari lajiketta ehti jo kukkia,

ennen kuin tajusin kaivaa kameran esille.

Onneksi ehdin sentään ihailemaan niitä aina ohi kulkiessani.

Tämä Mikkeli on minun lempparini 

tänä keväänä istuttamani ´Lumotar` -alppiruusun rinnalla.

Yllätys, yllätys taas nämä vaaleat sävyt saavat minut ihastelemaan eniten.

marjatanalppiruusu

Rhododendron ´P.M.A. Tigerstedt`

 ツツジ

Myös ´P.M.A. Tigerstedt` on ihastuttava.

Metsäpuutarhassa onkin sitten enemmän värien räiskettä.

Nämä uskolliset kukkijat istutin niin hullusti kuin istuttaa vaan voi.

Sain (pelastin) ne yhdeltä rakennustyömaalta kun maa oli vielä jäässä.

Kaivuri nosti ne isoina paakkuina kuorma-autoon,

joka kippasi paakut meidän pihalle.

Siitä sitten raahasin ne metsän laitaan,

johon "istutin" ne.

Istuttaminen tapahtui niin, että laitoin ne jäässä olevan maan päälle

ja lisäsin paakun päälle multaa.

Kaivaahan en voinnut, koska maa oli umpijäässä.

Olin aivan varma, etteivät nämä alppiruusut tule ikinä selviämään elossa tästä hurjasta siirrosta.

Mutta niin ne vaan iloisesti kukkivat joka vuosi ja kasvavat hurjaa vauhtia.

Puutarhailu on välillä aivan mystistä.

Joskus sitä tekee kaikkensa ja silti kasvi kuolee,

joskus sitä tekee olosuhteiden pakosta kaikki todella kummallisesti,

ja kasvi päättääkin pysyä hengissä.

Nämä kaksi viimeistä alppiruusua,

olen saanut nimettöminä lahjaksi.

Ne muistuttavat minua aina ihanasta antajastaan 

ja hänen ihanasta perheestään

kaukana pohjoisessa.

Kannattaa siis pitää silmät auki

ja havahtua siihen, 

miten upeasti alppiruusut kukkivat kaikkialla.

Ne ovat mahtavia puutarhan väriläiskiä viikon tai pari näin alkukesästä. 

Kauneutta päivääsi!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.