Taimien kuulumiset

Täällä taimille kuuluu hyvää.

Tai niille taimille, jotka ovat itäneet.

Kaikki muut ovat itäneet aika hyvin,

paitsi mustasilmäsusanna, kärsimyskukka ja purjo.

Mustasilmäsusannan saldo on 1 kpl,

kärsimyskukkia ei ole itänyt vielä yhtään ja

 purjoja vaivainen yksi on noussut maan pinnalle.

En ole vielä vajonnut epätoivoon, vaan odottelen.

Chilit ovat terhakoita ja kauniin vihreitä.

Paprikat ovat myös itäneet ja ne olen jo koulinut.
Pienet alut katselevat reippaasti valoa kohti.

Latva-artisokat kasvavat myös hyvin.
Niiden lehdelle ominaiset reunat alkavat pikkuhiljaa muodostua.

 

Ja viime kesän epäonnistunut malabarinpinaattien kasvatus,

on tänä keväänä palkinnut edellisen kesän tappiotkin.

Tykkään valtavasti niiden punaisesta varresta.

Kasvihuonekurkkujen varsinaiset lehdet alkavat muodostua.

Ja tomaatit itivät loistavasti.

Muutama hassu siemen jäi itämättä, 

tai saattaa vielä itääkin.

Tomaatit ovat nyt koulimisvaiheessa.

Annoin varsien rauhassa topakoitua,
että kouliminen onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla
ja juuristo on rauhassa vahvistunut.
Ajatella, että osasta näistä pienokaisista tulee vankkoja 2 metrisiä hujoppeja.

Oli pakko löyhytellä vähän tomaatin tuoksua ilmaan.
Tykkään niin kovasti niiden vahvasta tuoksusta.
Mieheni on toista mieltä.
Viime kesänä hän kysyi minulta, miksi haisen niin hielle, kun olin hoitanut tomaatteja
ja niiden tuoksu oli tarttunut käsiini ja vaatteisiini.
Jälkeenpäin ajateltuna, kyllä tomaatti vähän hieltäkin tuoksahtaakin.

Arvatkaapa, kuka hän on?
Hän on pieni, valkoinen mustasilmäsusanna.
Aarre jo sinänsä, koska on ainut joka on itänyt.
Toivottavasti muutkin siemenet tajuaisivat itää vielä jälkijunassa.

Ja sitten vielä pelargonien pistokkaat,
jotka laitoin juurtumaan  ROOT!T juurrutusbriketteihin.
Käytin apuna myös juurrutusgeeliä.
Pistokkaat ovat tiukasti kasvualustassaan kiinni,
mutta juuria ei vielä näy ulospäin.
Luulen kuitenkin, että ne ovat juurtuneet,
koska ovat pirteitä ja hyvinvoivan oloisia.
Voit käydä lukemassa juttua pistokkaista täällä.

Toivon sydämestäni, että kasvatukseni onnistuvat
ja itämättömät siemenetkin innostuisivat itämään sittenkin.
On todella mielenkiintoista kasvattaa kasvit itse tulevaan kasvihuoneeseen.
Niistä tulee jotenkin ihan silmäteriä, kun on joutunut hoivaamaan pikkuisia
ihan sirkkataimista lähtien.
Esikasvatus on tuonut myös iloa näihin kevättalven päiviin,
kun ei meinasi enää kärsivällisyys riittää kevään odotukseen.
Kasvien kanssa tuntee, että kevät on aivan käsillä, vaikkei ulkona siltä näyttäisikään.

Laitan vielä myöhemmin lisää kesäkukkia ja esim. kurpitsoita kasvamaan.
Tuleviinkin kylvöksiin on siemenet jo varattuna ja into olisi jo kova,
kylvökalenteria kannattaa kuitenkin noudattaa, ettei taimista tule turhan hujoppeja.

Säätiedotuskin lupaa tänne harmaalle räntäsadevyöhykkeelle auringonpaistetta.
Se jos mikä, piristää kummasti!
Torstai on toivoa täynnä.
Mitenkäs teidän esikasvatukset sujuu?

* Kasvihuoneunelmani toteutuu yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.* 

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.