INSTAGRAM

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Vanhoja puutarhasuunnitelmia

Suunnitellut puutarhansuunnitteluopettaja L. Simberg

Katselen aina kirppareilla ja divareissa vanhoja puutarhakirjoja.
Tänä kesänä löysin Uusi puutarhakirja osat I ja II.
Kirjat ovat kirjoittaneet Frans Salonen ja Arvo Haapanen.
Nämä minun "uudet" kirjani ovat viides painos vuodelta 1952, Werner Söderström osakeyhtiöltä.
 Mutta ensimmäinen alkulause (niinkuin kirjassa sanotaan) on kirjoitettu vuonna 1944.

Olen hämmästellyt miten suurin osa puutarhatietoudesta ei ole muuttunut mihinkään.
Vain tekstin kieliasu on paikoin jopa huvittavaa. Olen viettänyt monta hauskaa hetkeä näitä kirjoja lukien. 
On jotenkin kiehtovaa tutkailla suomalaisen puutarhan historiaa. 
Meille on aina ollut tärkeää ja ehkä elinehtokin kasvattaa ruokaa. Mutta yllättävän paljon on ohjeita ja vinkkejä koristekasvien viljelyynkin.

Nämä puutarhasuunnitelmat ovat esimerkkejä kirjasta. 
Ne kertovat aika paljon ajan arvoista ja mieltymyksistä.


Muutama ote kirjasta:

"Kotipuutarhan järjestely"

"Koristetarhan suuruudesta on hyvin vaikeata mitään yleispätevää sanoa, mutta joka tapauksessa olisi suotavaa, että kodin ympäristö koetettaisiin istutuksin saada kauniiksi ja viihtyisäksi. Jokin juhlallinen havupuu, joka talvellakin pysyy vihreänä, kaunistaa erinomaisesti pihamaata. Valkorunkoiset koivut antavat kesähelteellä hauskaa varjoa ja vaahterat loistavat syksyisin kullankeltaisin lehdin. Vihreät nurmikot muodostavat värikkäille kukkakasveille kauniin pohjan. koristetarhaan on sovitettava myös lapsille leikkipaikat ja aikuisille oleskelupaikat, missä kesänlämpimillä voi istuskella ja ehkäpä juoda kahvia ja syödä jokin ateriakin."

" Mutta lopuksi on kiinnitettävä huomiota näkökohtiin, jotka ovat omiaan rajoittamaan puutarhan suuruutta. Nämä koskevat yhtä hyvin koriste- kuin hyötypuutarhaakin. Tärkein seikka on se, paljonko työtä ja varoja voidaan uhrata puutarhan hyväksi. Tätä on tarkoin mietittävä puutarhaa perustettaessa, sillä mikään ei ole ikävämpää kuin se, että tehdään niin suuri puutarha, ettei sitä jakseta sitten kuitenkaan kunnossa pitää ja se jää rappiolle. Mieluummin olkoon puutarha pieni ja hyvin hoidettu kuin alaltaan suuri, mutta huonossa kunnossa."


"Meidän on lähdettävä siitä, että kotipuutarhan pitää läheisesti niveltyä koko kodin jokapäiväiseen elämään. Siitä sen tulee muodostaa osa. 
Puutarha ei saa olla kodin elämäntasoon nähden "liian hieno", niin että se muistuttaa tuollaista kolkkoa maalaistalon salihuonetta, jossa oma väki ei koskaan oleskele, vaan jota käytetään vain joskus, kun talossa on vieraita.
Puutarhan järjestely alkaa sillä, että poistetaan kodin lähettyviltä, koko pihapiiristä, talousrakennuksetkin mukaan luettuna, kaikki, mikä luo epäsiisteyttä ja epäjärjestystä.
 Mutta tällöin ei tyydytä vain siihen, että poistetaan se, mikä on rumaa tai muuten silmää loukkaavaa, vaan tilalle istutetaan puu, pensas, kukkanen tms.
 Toimitaan siis tietoisesti ja myönteisessä mielessä niin, että saadaan loihdituksi kauneutta, sopusointua ja järjestystä kodin ympärille."

Kirjassa on myös kehoitettu pyytämään asiantuntijan apua suunnitteluun. 
Siitäkin on saatu tekstiä noin neljän sivun verran.
En malta olla lainaamatta pientä tekstin pätkää tästäkin aiheesta.

"Suunnitelman tarpeellisuus"

"Ennen kuin puutarhaa ryhdytään kodin ympärille tekemään, olisi syytä pyytää siitä asiantuntijan suunnitelma.
Tälläinen suunnitelma helpottaa monin tavoin puutarhan järjestämistä ja sen tarkoituksenmukaiseksi saamista. Ennen jokainen rakensi rakennuksensa oman mielensä mukaan, mutta nykyisin on alettu yhä useammissa tapauksissa käyttää asiantuntian apua pyytämällä ensin piirustuksia, joita sitten rakennettaessa noudatetaan. Näin tulisi tehdä puutarhojakin rakennettaessa; niitäkin varten on ensin hankittava suunnitelma, "piirustukset", joita sitten käydään käytännössä toteuttamaan."

Aika käypiä ohjeita tähänkin päivään.
Kirjoissa on paljon hyviä kasvikohtaisia ohjeita ja maanparannuksesta on myös mielenkiintoista luettavaa.
Ainut aihe mikä on muuttunut tähän päivään on kasvinsuojelu. 
Taudit ja ötökät ovat jokseenkin samoja, myrkyt niihin ovat vaan turhan jämeriä ja hurjia. Onneksi nykyään suurin osa noista aineista on kiellettyjä ja nykyään pyritään luonnonmukaisempiin keinoihin.

Lopuksi viidennen painoksen alkulausessa tekijät lopettavat lauseeseen:
"Tekijöille on tuottanut suurta tyydytystä tietoisuus siitä, että he tämän kirjan välityksellä ovat saaneet opastaa varsin lukuisia kotipuutarhaviljelijöitä heidän jalossa harrastuksessaan."

Tällä kertaa tuli tosi teksti painotteinen postaus. Mutta ensi kerralla lupaan kuvia Vaahteramäeltä.

Aurinkoisia päiviä ja mukavia hetkiä jalossa harrastuksessanne! :)

12 kommenttia:

  1. Minäkin keräilen vanhoja puutarha- ja keittokirjoja. Niitä lukiessa ymmärtää miten helppoa elämä on nykyään verrattuna "vanhoihin hyviin aikoihin". Puutarhatietous on pitkälti samaa kuin nykyäänki, kasvien vaatimukset eivät ole muuttuneet, mutta välineet, lannoitteet, torjunta-aineet ja usein kasvilajitkin ovat paljon kehittyneet. Mutta 1800-luvun puutarhuri pärjäisi hyvin nykyäänkin, perustieto on samaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoissa kirjoissa on sitä jotakin!
      Keittokirjojenkaan ohjeet eivät varmasti vanhene, mutta varmasti vaativat hieman enemmän aikaa ja alkavat enemmän alkutekijöistä. Kanaa kun ei ole ollut suikaileina vakuumissa kovin kauaa...
      Mutta on joskus hyvä palata perusjuttujen äärelle ja vanhoihin hyviin konsteihin. Ne eivät vaadi yleensä niin paljon rahaakaan, aikaa vain. Ja tulokset voivat olla jopa parempia.
      Mukavia syyspäiviä!

      Poista
  2. Minusta tuntuu, että suurin muutos puutarhoissa on tämän päivän harrastuneisuus. Puutarha on tänä päivänä olennainen osa asumista ja elämistä ja puutarhaan panostetaan ihan toisella tavalla kuin ennen. 70-80 -luvuilla painotettiin paljon enemmän hyötypuutarhaa, marjapensaita ja omenapuita. Puutarhan rakentaminen ei ollut niin yleistä harrastuksena ja esimerkiksi rivi- ja kerrostalojen pihamaille istutettiin aitakasvit, mutta vasta 90-luvulla on selvästi alettu panostaa enemmän myös yhteisten alueiden vehreyteen ja viihtyvyyteen. Erityisesti kivetyksen ja kivimateriaalien käyttö kotipihoissa on selvästi lisääntynyt. Muistan lapsuudesta, että kaverien pihoilla oli pieni kasvimaa, marjapensaat ja hedelmäpuut ja muutama kukkapenkki, mutta harvassa pihassa panostettiin oikein tosissaan puutarhojen rakentamiseen, valaistukseen, puhumattakaan erilaisista koristeista. Nykyisin on ihana kävellä pientaloalueilla ja katsella, miten asukkaat suorastaan kilpailevat puutarhojensa rakentamisella toinen toistensa kanssa. Onhan niitä poikkeuksiakin, mutta onneksi suuntaus näyttäisi olevan näiden hoitamattomien pihojen suhteen vähenemään päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kokemuksistasi Between! :)
      Olen samaa mieltä että puutarhoihin panostetaan enemmän ja ennenkaikkea viihtyvyyteen. Nyt puutarhassa on lupa nauttia ja oleillakin. Kotonani ja mummolassa olivat hyötykasvit pääosassa. Ja lapsena ja nuorena tuntui että puutarhanhoito on pakkopullaa, enkä olisi ikinä uskonut että hurahdan näin kuopsutteluun.
      En tiedä oliko se yleinen suuntaus vai rahan vähyys ettei koristekasveja paljon osteltu. Perennoja ja pensaita joita pystyi jakotaimista helposti lisäämään (esim. juhannusruusu) käytettiin hyötykasvejen rinnalla. Myös daalioita, verenpisaroita ja pelargoneja muistan mummoni talvettaneen. Yksivuotisia kukkia kasvattiin siemenestä.
      Minusta nykyään on ihana kun puutarhoista on tullut enemmän omistajansa näköisiä. On lupa hurahtaa omaan mieltymykseensä olkoon se sitten hyötykasvit, kivikkopuutarha tai vaikka vain tietty kasvisuku.
      Minäkin tykkään katsella tavallisten ihmisten puutarhoja, sekä täällä koto Suomessa etta ulkomaan reissuilla. Niistä saa eniten ideoita ja ajatuksia.

      Poista
  3. Nämähän oli osuvia ohjeita =) Kiva oli lukea... ja sitä asiantuntija-apua en ole vieläkään saanut hankittua. Ajatuksena oli pyytää ammattilainen tontilla käymään ja konsultoida puutarhasuunnitelmastani mutta en tiedä ketään "varmaa " hyvää tyyppiä täällä Oulussa joten jäänyt koko homma.

    Kuvia odotellessa... ja niistä puheenolle, blogissani on sinulle haaste, ollos hyvä!
    Mukavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen Karolina että sä et paljon tartte ulkopuolista apua, niin ihana entinen puutarhasi oli. Olen seurannut sun omia mietelmiä ja suunnitelmia uuteen puutarhaan, niin hyvältä näyttää. Tärkeintä on et miettii pihan toimintoja ja oman perheen tarpeita ja sitten vikana niitä kasvivalintoja. Ja kaikkia näitähän sä oot tosi perusteellisesti miettinyt.
      Joskus sitä vaan kyllä kaipaa varmistusta omille ajatuksille ja ulkopuolista näkemystä, silloin konsultaatiokäynti on paikallaan.
      Mutta ennenkaikkea luota omiin suunnitelmiisi, ne oli tosi hyviä ja toimivia! :)

      Kävin kurkkaamassa jo sun haastetta, täällä Vaahteramäellä otetaan se ilolla vastaan.
      Mukavaa syksyä sinullekin!

      Poista
  4. Ihan käypää tekstiä tähänkin päivään;)
    Varsinkin tuossa Kotipuutarhan järjestelyssä: oli otettu huomioon myös vuodenaikojen vaihtelu ja jopa paikka ruokailuun/kahvihetkiin! Ja tämä kaikki melko monta vuosikymmentä sitten. Kun olisi voinut luulla että silloin ajateltiin vain hyötytarhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, olen ajatellut itsekin että tuohon aikaan oli tavallisisissa kodeissa pelkkää hyötytarhaa ja ehkä pieni kukkapenkki. Kartanoissa ja puistoissa toki on ollut aina upeita koristekasveja. Ehkä tekijät olivat aikanaan uudistusmielisiä, uudella puutarhakirjallaan.

      Poista
  5. Hienot tekstit. Perusperiaate ei ole muuttunut vuosien aikana mihinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin? Monet tietokirjat ja oppaat vanhenee, mutta puutarhakirjat on säilyttämisen arvoisia. :)

      Poista
  6. Hienoja ideoita, joista monia voisi painottaa enemmän nytkin - myrkkyjä lukuunottamatta. Mitäs me jalot harrastajat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä.
      On se tosiaan hienoa harrastaa jotain näin jaloa :) Ja kun ajattelee että puutarhaharrastajia on ollut varmaan aina, tosin ennen se ei ollut välttämättä harrastus.
      Ja hauskaa että puutarhaharrastajien skaala on tosi laaja, ikään ja ammattiin ja varallisuuteen katsomatta. Moni kuninkaallinenkin harrastaa puutarhanhoitoa, niinkuin Prinssi Charles...

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!