INSTAGRAM

lauantai 4. tammikuuta 2020

Vaahteramäen vuosikymmen osa 3

2015


Vuosi 2015 oli niin vauhdikas ja uusia projekteja täynnä,
että siitä on pakko julkaista aivan oma postauksensa.
Taisin olla myös aika ihastunut vahvoihin saturaatioihin kuvissa. 
Nyt ne suorastaan häikäisevät silmiin ja näyttävät todella epäluonnollisilta.
Näin sitä kuvaajanakin muuttuu ja toivottavasti parempaan suuntaan.

Puutarhavuosi lähti liikkeelle jo maaliskuussa,
jolloin aloitimme tekemään keidastamme ja 
siirtämään pihasaunamme sen oikealle paikalle.
Lumet sulivat jo ajoissa, 
joten pääsimme tositoimiin maaliskuun loppupuolella.


Olimme pähkäilleet pihasaunan paikkaa koko talven
ja pitkän pohdinnan jälkeen keksimme, 
että laajennamme kylpytynnyrin terassia
ja sijoitamme saunan rinteen reunalle. 
Tai oikeastaan rinne alkoi jo ennen saunaa,
mutta saimme täyttömaata,
 jolla täytimme rotkoa.


Ennen saunan siirtoa,
 poistimme kaivurin avustuksella puisen kylpytynnyrin.
Terassiin mies asensi uudet laudat reiän kohdalle.



Kaivuri nosti myös saunan paikoilleen,
väistellen kirsikkapuuta.


Sitten aloitimme terassin teon. 


Vanha terassi jäi askelman korkeammalle kuin uusi. 
Komposiitista valmistettu kylpytynnyrikin pääsi omalle paikalleen
saunan läheisyyteen.


Uusi aita viimeisteli kokonaisuuden ja 
antaa yksityisyyttä ja huonemaisuutta.


Keidas valmistui jo huhtikuun alkuun.
Se oli todella kiva juttu, koska kesä oli vasta edessäpäin.


Myös uusia istutusalueita syntyi kuin luonnostaan.


Kasvimaakin sai osansa myllerryksestä,
koska sauna liitettiin kunnallistekniikkaan
ja putki piti kaivaa kasvimaan läpi.

Voit lukea tästä keidasprojektistamme enemmän täältä:


Tässä kohtaa alkoi tuntumaan, että olisi kiva myös ruokailla uudella keitaallamme.
Silti säilytimme ruokailuryhmän ja grillin välitasanteella.
Emme silloin vielä arvanneet, että välitasanteelle tulisi lähivuosina ihan uutta käyttöä.


Pikkuhiljaa koko puutarha alkoi rehevöitymään.
Vuosi 2015 oli ehkä jonkunlainen vedenjakaja. 



Voi sitä iloa, kun kirsikkapuumme kukki ja keidas oli valmis.
Halusimme säilyttää kirsikkapuun paikallaan ja
jättää sille reiän terassiin.
Nyt se ikään kuin kiitti kukkimalla kauneimmin kuin koskaan.



Pieniä uudistuksia tapahtui pitkin kesää.
Sisääntuloon istutin rinneangervoita tuomaan pientä suojaa. 


Paahteisen kodinhoitohuoneen nurkkauksen huono nurmikko sai väistyä,
tilalle istutin mehikasveja.


Vuonna 2012 istuttamani ruusut ja muut aidanteen kasvit alkoivat näyttämään jo joltain.


Keitaan reunoille istutin uusia kasveja;
pieniä havuja ja keijunkukkia. 


Siistimme laavun seudunkin kuorikatteella.


Leikkimökki muuttui kesähuoneeksi ja saunan pukuhuoneeksi keitaan rakennuksen myötä.


Ilmakuvasta näkee ehkä parhaiten, miten eri toiminnot sijoittuvat Vaahteramäelle.
Kuvan oikeassa alanurkassa näkyy pieni japanilainen nurkkaus vielä tyhjänä.
Alla se on saanut jo kasveja täytteekseen.



Ruusut röyhähtivät sinä kesänä täyteen loistoonsa.


Siistin muutaman kesän takaisen synttärinurkkauksen kuorikatteella.
Paikka siistiytyi silmissä.
Nimensä istutusalue sai siitä, 
että olen ostanut kasveja paljolti synttärilahjakorteilla ja saanut lahjaksi.



 Postilaatikon nurkkauksen pallohortensiameri kukki sinä kesänä myös täysillä.
Istutuksesta oli kulunut neljä vuotta.
Sanonkin aina asiakkailleni, että 3-5 vuotta ovat juurtumisaikaa, 
sen jälkeen alkaa tapahtua.
Oma kokemukseni vahvistaa tämän. 

Tarina jatkuu seuraavassa osassa,
vai joko kyllästyttää?


Tarinan aiemmat osat löydät seuraavista linkeistä:

 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.



19 kommenttia:

  1. Ei kyllästytä ei! Näistä kuvista sai tosiaan paremmin käsityksen rakenteiden sijoittumisesta tontilla. Oli kiinnostavaa kuulla myös kokemuksesi tuosta 3-5 vuoden juurtumisesta, itsellä on samanlainen kokemus. Nyt onkin tullut mieleen kuukauden kysymyksiä sinulle :). Minnekäs niitä kirjoiteltiinkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, ettei kyllästytä. :)
      Ja mukava, jos näistä postauksista saa paremmin käsityksen tontistamme ja toiminnoista.
      Laitan puolessa välissä kuuta taas kuukauden kysymyspostauksen. Siihen voi sitten rustailla kysymyksiä, teen vastauspostauksen sitten loppukuusta. Olen todella iloinen, että "palsta" sai niin hyvän vastaanoton ja samalla saadan pohdittua monia kysymyksiä myös yhdessä.

      Poista
  2. Ei kyllästytä, aivan mahtava postaussarja. Ja miten tuokaan toivoa tuoreemmille puutarhoille, pitää vain malttaa odottaa niin kasvua tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivon itsekin.
      Olin itsekin niin malttamaton alkuun, kun tuntui, ettei mikään kasva. Tällaiset kasvukertomukset ja konkreettiset vuosimäärät olisivat varmasti vähän tsempanneet.
      Toki kasvuvauhti riippuu niin monesta tekijästä. Esim. kesän säistä ja maaperästä ym. Mutta kyllähän nämä muiden kokemukset antavat vähän osviittaa.

      Poista
  3. Onpa upea kooste. Tällainen ei kyllästytä koskaan. Saa hyvän käsityksen siitä, että kaunis puutarha ympäristöineen ei synny noin vaan, vaan suunnittelua ja työtä tarvitaan. Teillä on niin kaunis puutarha. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! <3
      Joo, puutarhanhoito kasvattaa totisesti kärsivällisyyttä. Mitään ei tapahdu hetkessä, eikä aina omien toiveiden mukaisestikaan, vaikka tekisi kaiken oikein. Luonto on hyvä opettaja ihmiselle.
      Suunnittelua ja työtä tarvitaan valtavasti. Onneksi puutarha on myös intohimoni enkä ikinä laske työtunteja. Kaikki harrastuksethan vievät aikaa ja rahaakin. Tässä tulee samalla kuntoilua ja mielenvirkistystä, joten saa monta kärpästä samalla iskulla. ;)
      Mukavaa viikonloppua myös sinulle! <3

      Poista
  4. Ei todellakaan kyllästytä! Nämä ovat ihan mahtavia postauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Pirjo! <3
      Minäkin olen niin innolla seurannut sinun puutarhasi nopeaa kasvua ja kauneutta.

      Poista
  5. Edelleen innolla seuraan, miten tontistanne on muovautunut upea puutarha. Tuo laavupaikkanne on yksi ehdottomia lemppareitani, eipä joka puutarhassa ole vastaavaa eikä edes paikkaa luoda tuollaista hienoutta! Pallohortensia on lähestulkoon lempikasvini kaikista, ostan melkein joka vuosi ainakin yhden uuden, tuntuu että tälle kasville löytyy aina paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! <3
      Laavu on meidän perheemmekin mielestä ihan huippupaikka.
      Mulla on vähän sama juttu pallohortensioiden kanssa. Olen soluttanut niitä vähän joka puolelle puutarhaa. Viime kesänä keksin vielä yhden paikan, jossa pallohortensia-rivistö olisi upea. Saa nähdä toteutanko sen keväällä.

      Poista
  6. No ei missään nimessä kyllästytä, rakastan näitä kehitystarinoita ja vasta huomasin nämä jo kirjoittamasikin. Nyt täytyy vaan käydä tässä välissä saunassa ja tulla sitten lukemaan nuo vanhemmat osat järjestyksessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vasta älysin, että tuo teidän laavu on tuolla kasvihuoneen alapuolella.

      Poista
    2. Kiitos Minna! <3
      Ihana kuulla, että kävit lukemassa myös aiemmat postaukset.
      Ja hyvä, että nämä kuvat auttoivat hahmottamaan myös eri toiminnot paremmin. Tämä on niin monimuotoinen tontti, ettei se varmastikaan ihan yksittäisistä kuvista hahmotu.
      Mietin juuri, että minäkään en kyllä osaisi sijoittaa sinun puutarhasi toimintoja oikeille paikoille. Sitä ihailee vain yksittäin eri juttuja. Täytyykin varmaan mennä lukemaan sun blogia vähän sillä silmällä.

      Poista
  7. Ei kyllästytä ollenkaan, näitä on kiva lueskella ja katsella kuvia. Upea tuo ilmakuva <3
    Ihanaa iltaa sinulle Riina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva kuulla! <3
      Ystävämme otti noita ilmakuvia ja niistä näkee kyllä itsekin hyvin, miltä silloin näytti.
      Ihanaa sunnuntaita sinulle Outi! <3

      Poista
  8. Ei kyllästytä! Puutarhan kehityskaarta o mukava seurata. Teirän tontillon tapahtunukki vaikka minkälaasia käänteetä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, ettette ole vielä kyllästyneet.
      Tontilla on tosiaan tapahtunut aika paljon kymmenen vuoden aikana. Itsekään ei meinaa muistaa kaikkea. Onneksi on olemassa kuvia.

      Poista
  9. Ei kyllästytä! Tuosta ilmakuvasta kyllä hienosti hahmottaa puutarhan muodon ja postauksista tutut paikat vähän eri kuvakulmasta. Sinun japanilainen nurkkaus on niin hieno ja tuo upea kivi on piste iin päällä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla! Ajattelin jo, että olette jo ihan poikki tästä postaustulvasta.
      Ilmakuva on tosiaan hyvä keino hahmottaa eri toimintojen paikat paremmin.
      Japanilainen nurkkaus on yksi minun omista suosikeistanikin. Löysin tuon kiven Vääksyläisestä Lauran Kaupasta. etsin pitkään jotain kivaa elementtiä siihen, mutta en löytänyt mitään sopivaa. Tuo kivi kolahti heti. Se tuntui juuri sopivalta.
      Tein tuon japanilaisen nurkkauksen miehelleni lahjaksi, sillä välin kun hän oli kalareissulla pohjoisessa. Mutta oli minulla kyllä oma lehmäkin ojassa. Tykkään itsekin siitä valtavasti.
      Viime kesän jälkeen se kyllä hiemen ryöpsähti valloilleen. Ensi keväänä täytyy hieman kohennella sitä.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!