Kirjavinkki
Alice Hartin kadonneet kukat on kiehtova, fiktiivinen romaani
tytöstä naiseksi.
Perheen tragediat ja sukupolvelta toiselta toistuvat ongelmat
eivät onneksi määritä kaikkea.
Historian pyörästä pääsee irti ja surusta sekä menetyksistä voi pikkuhiljaa toipua.
Holly Ringland kuvaa hienosti tätä kasvutarinaa ja mielenkiintoisia ihmiskohtaloita.
Näin kasvien rakastajana lukukokemuksen kruunasi upea luonto-, puutarha- ja kasvikuvaus.
Kun sanat eivät vain tule ulos puhumalla vaikeiden kokemusten jälkeen,
kukkien kielellä voi kommunikoida.
Kukat sanovat sen, mitä ei pysty sanoittamaan puheella.
Suosittelen tätä kirjaa kaikille elämäntarinoista, Australiasta,
kasveista ja kukista kiinnostuneille.
Kirjan lopussa on upea listaus eri kukkien merkityksistä.
Meillä nämä kukat tunnetaan paremmin leikkoina kuin puutarhan kasveina.
Kirjan kannen on kuvittanut Edith Rewa,
jonka löysin muuten instagramista omalla nimellä.
Hänen kuvituksensa ovat varmasti
jokaisen kasviharrastajan mielestä uskomattoman kauniita.
Vuosien 2009-2010 vaihteessa pääsin vierailemaan Australiassa kahden viikon ajan.
Nautin suunnattomasti upeista puistoista ja puutarhoista.
Tämä kirja herätti hienot muistot uudelleen henkiin ja
kasvikuvaukset tuntuivat erityisiltä.
Lisään tähän loppuun muutaman oman muiston Australian kukista.
kynttiläjukka
Yugga gloriosa
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
Kiitos vinkistä! Kirja on jo ulkoasultaankin niin kaunis, että se houkuttelee avaamaan kannet ja tutustumaan sisältöön.
VastaaPoistaOlisipa hauskaa, jos talipötkylään pyrähtäisi vaihteeksi värikäs papukaija.
Kiva, jos kirjavinkki ilahdutti! Itse ainakin tykkäsin kirjasta, vaikka kirjan elämäntarinat eivät olleet alkuun kovin helppoja. Loppu kuitenkin oli lohdullinen ja hyvä. Siksi jäi hyvä mieli. Sukujen tarinoiden ei tarvitse jatkua sukupolvelta toiselle.
PoistaJa olisi tosiaan ilahduttavaa nähdä omalla lintulaudalla tuollainen papukaija.
Tänään oli hauskaa katsella mustarastaiden touhuja tuossa pihalla. Täällä on paljon mäntyjä, joten tuli jotenkin kotoinen olo.
Kiitos, että olit liittänyt kirjoituksesi loppuun kuvia Australiasta. Kukkivan kynttiläjukan kuva auttoi minua tunnistamaan viime viikolla Etelä-Ranskassa näkemäni kasvin, joka kukki mitä upeimmin.
VastaaPoistaOi, kuinka kiva kuulla, että kasvin nimestä oli iloa.
PoistaItsekin haluaisin saada kasvien nimet selville ulkomaanreissuilla ja ärsyttää oikein, kun ei tiedä yhtään mikä kasvi voisi olla. Netistäkin on välillä vaikea alkaa vaan sokkona etsimään.
Latasin muuten puhelimeeni Pl@ntNet -apin. Se auttanut minua monta kertaa kasvien tunnistuksessa kuvan avulla. Tosin sitä käyttäessä täytyy olla välillä kriittinen, mutta yleensä pääsee jotenkin kasvin jäljille ja etsinnöissä eteenpäin.
Ihana muuten kuulla myös, että kynttiläjukkia oli myös Etelä-Ranskassa.
Vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta!
VastaaPoistaIhania nuo Australian-muistot, kuvissa on väriä ja lämpöä, mitä täällä Suomessa ei juuri nyt ole :-D
Lämmin suositus! Itse ainakin tykkäsin.
PoistaJa tosiaan tuo lämpimien maiden värikkyys on melkein shokeeravaa meille harmaan maan asukeille. Mutta kyllä se tekee aina niin hyvää katsella edes kuvia.