Valkoinen perhosorkidea

Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä

 

perhosorkidea

Phalaenopsis

コチョウラン

Aloitan tämän postauksen ehkä turhankin dramaattisesti,

mutta ensimmäiseksi täytyy todeta, että suhteeni orkdea-kasvien 

ja varsinkin perhosorkidean kanssa on kokenut monenlaisia vaiheita.

En muista mitään vuosilukuja, 

mutta muistan, kuinka ensimmäisiä orkideoita alkoi näkymään kukkakaupoissa. 

Ne olivat niin upeita ja ylväitä ja niistä puhuttiin, kuinka vaikeita ne oli hoitaa.

Monet lämpimissä maissa, varsinkin idän suunnassa matkustelleet näyttivät ihastuneina kuvia

 orkideoista luonnossa tai hotellien auloissa. 

Ylväitä ja hienostuneita orkideoita alkoi näkymään 

myös ns. parempien sisutuslehtien kuvissa. 

Maalaisromanttiset pelakuukodit eivät vielä niistä piitanneet,

mutta tyylikkäät, skandinaaviset ja modernit kodit eivät olleet mitään,

 jollei niissä näkynyt orkideoita.

Tässä kohtaa minäkin katsoin näitä ylväitä kasveja ylöspäin ihaillen ja 

voi sitä riemua, kun joku toi sellaisen tuliaisiksi meillekin.

Mutta yhtäkkiä orkideoita alkoi näkymään joka paikassa,

sekä kodeissa että kaupoissa, marketteja myöten.

Ylellisestä ja upeasta orkideasta olikin tullut yhtäkkiä tusinatavaraa.

Eikä sen hoidon vaikeudestakaan puhuttu enää mitään.

Päinvastoin. 

Tämä ylellinen kasvi kesti ja kukki jopa monta kuukautta ja 

sen jälkeen sen sai hyvällä omalla tunnolla heittää pois. 

Vain tosiharrastajat yrittivät saada sen uudelleen kukkimaan.

Meni vuosia, 

jolloin suhteeni orkidoihin tai ainakaan perhosorkideoihin ei ollut enää ihailevaa, 

eikä ylöspäin katsovaa.

Kunnes pikkuhiljaa, oikeastaan ihan vaivihkaa,  

aloin taas rakastua orkideoiden puhtaaseen kauneuteen.

Aloin nähdä ne yhtäkkiä uusin silmin.

Miten noin upeaa ja täydellistä kukkaa voikaan olla olemassa!

Ja arvatkaas, mistä tämä lähti liikkeelle? 

Minulla oli kolme vanhaa, kukkinutta perhosorkideaa.

Siirtelin niitä huoneesta toiseen ja kesällä siirsin ne yläkerran parvekkeellekin 

ja unohdin sinne.

En edes muista kastelinko niitä ollenkaan.

Syksyn tullen vein ne jo kodinhoitohuoneen ovelle,

 josta seuraava etappi olisi ollut komposti.

Siinä lattialla aloin katsomaan niiden upean vihreitä lehtiä, 

jotka eivät olleet suuttuneet ollenkaan välinpitämättömyydestäni ja hoitamattomuudesta.

Siinä kohtaa aloin tuntemaan sääliä niitä kohtaan

ja tunsin melkein piston sydämessäni.

Nehän olivat eläviä kasveja, joita olin kohdellut suorastaan kaltoin.

Päätin antaa niille uuden mahdollisuuden ja siirsin ne uusiin suojaruukkuihin 

ja olohuoneen höyläpenkin päälle valoon.

Ja arvatkaas mitä, 

syksyn tullen niihin kaikkiin ilmestyi ensin kukkavarsi ja sitten nuppuja. 

Ja nyt ne kukkivat näin kauniisti.

Yhtäkkiä aloin näkemään orkideat taas arvokkaina, 

ylväinä ja ihailtavan sitkeinä kasveina.

Tajusin, että ne taitavat olla kokeneet inflaation ihan yleisestikin,

 eikä vain minun silmissäni.

Nyt vanhat orkideani ovat kukkineet jo kohta kaksi kuukautta, 

eikä lakastumisen merkkejä näy vieläkään. 

Aion vaalia ja hoitaa niitä tästä lähtien arvonsa mukaan.

Rakkaus orkideoihin taisi roihahtaa ihan uudelle levelille muutenkin.

Uuden vuoden jälkeen koti kaipasi raikastusta ja 

halusin keittiön ikkunalle ja olohuoneeseen myös omat perhosorkideat. 

Uudet orkideat ovat upeita, Huiskulan kolmevanaisia kaunottaria,

joiden kukkavanoissa on sekä nuppuja että täydellisä kukkia. 

Näyttää siltä, että tästä kukinnasta saa nauttia vielä pitkään.

Ja kun kukinta on ohitse, 

en vinttaa niitä pois, vaan pidän niistä hyvää huolta. 

Uskon, että nämäkään yksilöt eivät petä, vaan palkitsevat uudella kukinnalla.

Perhosorkidean hoito

- Orkideat pitävät ilmankosteudesta. 

Sumuttele niitä usein tai sijoita kasvit terraarioon tai lasikaappiin.

- Kastellaan viikon, kahden välein upottamalla ruukku veteen. 

Kasvualustan annetaan imeä vettä itseensä noin 20 minuutin ajan. 

Ylimääräinen vesi annetaan valua upotuksen jälkeen pois.

 Talvella kasteluväliä voi harventaa.

Itse kastelen kuitenkin suoraan suojaruukkuun ja sekin näyttää ihan toimivan.

- Lannoitetaan orkidealannoitteella kukinnan aikana upotuskastelujen yhteydessä.

- Lisätään sivuversoista.

- Kukinnan jälkeen kukkavana annetaan kuihtua, ennen kuin se leikataan pois.

- Kaikki orkideat ovat todella arkoja kylmälle ja vedolle.

 Niitä ei pitäisi sijoittaa alle 15 asteen lämpötilaan.

- Orkideat viihtyvät parhaiten hajavalossa.

Ja lopuksi täytyy todeta, että todelliset orkidea-harrastajat ovat sitten ihan oma lukunsa. 

Upeita orkidealajikkeita on paljon

ja monet niistä ovat todella harvinaisia.

Olisikin upeaa nähdä joskus jonkun tosiharrastajan kokoelma. 

Itse olen nähnyt tähän mennessä upeimman orkideamäärän Singaporen eläintarhassa 

ja Malesiasssa hotellin puutarhassa.

Kummassakin paikassa orkideat kasvoivat luonnollisissa olosuhteissa 

ja lajikemäärä oli huikea.

Voin joskus koostaa niistä postauksen,

vaikka kuvat ovat otettu kauan sitten, eikä laatu ole kovin hyvä.

Nyt jatkan näiden tavallisten, mutta ah niin upeiden orkidoiden ihailua täällä kotona.

Olisi kiva kuulla, mikä sinun suhteesi on orkidoihin?

Onko suhteenne ollut yhtä mutkikasta kuin minulla?

Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä 

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.