jaloritarinkannus
Delphinium Magic Fountains ´Pure White`
デルフィニウムマジックフォンテンピュアホワイト
Terveisiä pitkältä tauolta!
Tänne kuuluu hyvää ja joulu meni mukavasti sekä rauhallisesti.
Päätin pitää ihan kunnolla taukoa myös täältä blogista ja
laittelin vain instaan välillä kuvia.
Viime viikolla aloitin jo työt, mutta vapaa-ajan haukkasi ihan uusi hurahdus.
Innostuin nimittäin järjestelemään kaappeja ja kotia.
Kun on asunut samassa talossa kohta 19 vuotta,
kaikenlaista kampetta ja rompetta on kerääntynyt ihan liian kanssa.
Erilaisia elämänvaiheitakin tuohon ajanjaksoon on mahtunut monia.
Kun muutimme tähän taloomme, meillä oli 4 ja 2 vuotiaat lapset.
Tällä hetkellä kummatkin lapset asuvat jo omissa kodeissaan ja ovat aikuisia.
Eli asumme miehen kanssa kahdestaan ja
arki ei tietenkään ole samanlaista kuin pikkulapsiperheessä.
On jotenkin virkistävää,
mutta tunteellistakin käydä kaappeja läpi ja
miettiä kaikkea vain meidän kahden kannalta.
Toki lapset viettävät myös välillä aikaa täällä, mutta arjessa olemme kaksin.
Lapset ovat olleet myös suuri innoittajani tässä tavarankarsimisprosessissa.
Nykyajan nuoret ovat hyvin tarkkoja, mitä kotiinsa huolivat,
eivätkä halua hamstrata mitään ylimääräistä.
Olen ihaillen seurannut, kuinka kauniiksi he ovat kotinsa laittaneet
ja sisustaneet ne vain itselle mieleisillä asioilla.
Kaikkeen ei ehkä ole heti varaa, mutta sitten ollaan ennemmin ilman.
Minusta tämä on sekä ekologista että ´asukasystävällistä` ajattelua.
Oma sukupolveni ei välttämättä miettinyt kovinkaan tarkasti mitään ja
siksi hutiostoja tuli paljon enemmän.
Se on sekä luonnolle että rahapussille pitkän päälle huono asia.
Liika tavara vie myös voimavaroja ja hankaloittaa arkea.
lamopensasangervo
Spiraea decumbens
シモツケ
En muuten ymmärtänytkään, kuinka järjestelyyn voi näin hurahtaa.
Hankin sellaisen tarrakirjoittimenkin ja nyt on monella tavaroilla omat nimikoidut paikkansa.
Täytyy kuitenkin varoa, ettei innostu liiaksi
ja kirjoittele kaikkiin paikkoiihin sisältöjä kuten jossain julkisissa tiloissa.
Mies nauroikin, että kohta kirjoitan tarrakirjoittimeenkin ´tarrakirjoitin`.
Vielä en ole ihan niin syvälle sukelletanut, mutta aika innoissani taidan olla.
Meillä on suuri talo ja ulkorakennuksissakin on sekä neliöitä että tavaraa.
Tämä järjestelyprojekti ei ole ihan hetkessä hoidettu.
Olenkin asettanut itselleni tavoitteeksi järjestää koko huushollin tämän vuoden aikana.
Eli armollisuutta ja kärsivällisyyttä tarvitaan.
Odotan jo kovasti kevättä ja säiden lämpenemistä,
jotta pääsen ulkotilojen ja puutarhatarvikkeiden kimppuun.
Niitäkin on kertynyt vuosien varrella vähän liikaa
ja ehkä järjestelyn myötä löydän jotain,
minkä olemassaolon olen ihan unohtanutkin.
Järjestelyssä ja karsimisessa on paljon hyviä puolia.
- Ensinnäkin tietää, mitä omistaa. Silloin ei tule hamstrattua kaikkea vaan siksi,
että luulee tarvitsevansa asioita.
-Löytää tarvitsevansa tavarat ja asiat silloin, kun niitä tarvitsee,
eikä etsimiseen mene aikaa.
- Huolehtii omistamistamistaan tavaroista paremmin,
kun ne ovat käytössä ja silmän alla.
- Jos karsii tavarat, joita ei tarvitse,
ne tulevat kierrättäessä käyttöön jossain muualla.
Ja joku muu ei tarvitse hankkia tavaraa uutena.
- Karsiminen luo enemmän tilaa tämän hetkisille tarpeille.
- Harmoninen koti ja varastot tuottavat iloa ja rauhoittavat mieltä.
- Kun etsiskelyyn tai tavarakaaoksen taltuttamiseen ei mene arjessa aikaa,
sitä vapautuu itselle tärkeille asioille enemmän,
esimerkiksi rakkaille ihmisille, harrastuksille ja levolle.
- Järjestely hillitsee myös ostohaluja,
sillä karsimisen jälkeen ei halua kotiinsa turhia tavaroita ja
tietää myös mitä tarvitsee ja mitä ei tarvitse.
- Kauniit asiat tulevat paremmin esille,
kun ne eivät peity turhien tavaroiden sekaan.
Nämä kaikki listatut asiat pätevät myös puutarhatarvikkeisiin ja jopa kasveihin.
jaloangervo
Astilbe
アスチルベ
Eli tällaisia mietteitä ja kuulumisia tällä kertaa.
Olen paljon pohtinut ekologisuutta, karsimista, kohtuullista kuluttamista,
suunnittelua, kestävää kehitystä ja kierrätystä myös puutarha-asioiden näkökulmasta.
Uskoisin, että tulen kevään aikana jakamaan ajatuksiani myös tänne blogiin.
Sillä puutarha on osa kotia,
eikä sitä voi erottaa muusta kodista ja asumisesta erilleen.
Olisikin kiva kuulla, kiinnostaako teitä nämä asiat ja
olisi mukava kuulla myös teidän vinkkejänne ja ajatuksianne näihin aiheisiin liittyen.
Näiden mietteiden myötä toivotan teille oikein ihanaa alkanutta vuotta!
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
Minä olen maailman huonoin karsimaan asioita. Olemme asuneet tässä kodissa nyt päälle 11 vuotta ja tavaraa on ehdottomasti aivan liikaa. Juuri Rachidin kanssa puhuttiin, että koko varaston voisi tyhjentää suoraan roskalavalle.
VastaaPoistaIhanan innokas karsija sinä olet <3
Meillä mies sanoo ihan samaa, että ensin tavarat kasataan vintille tai varastoon ja sitten vuosien kuluttua ne viedään kiertoon tai jopa suoraan kaatopaikalle. Sitä jotenkin haluaa varmistella, jos vaikka tarvitseekin jotain. Kohta ei kuitenkaan edes muista, mitä sinne varastoon on kasannut.
PoistaViime talvena myin vintiltä lasten suksia torissa ja niistä sai aina muutaman kympin. Olin tosi iloinen, että vanhat ja pienet sukset sai nurkista pois ja ne meni jollekulle käyttöön.
Olen nyt innostunut tuosta karsimisesta, mutta oikeasti olen ollut se meidän perheen hamsteri... Yritän vain nyt vähän ryhdistäytyä ja olen kyllä tajunnut itsekin, että turhan karsiminen on ollut palkitsevaa.
Vau, kuulostaa todella hyvältä tämä projekti! Vakuttaa siltä, että saat siitä paljon.
VastaaPoistaMinä pidän sekä runsaudesta etä yksinkertaisuudesta, ja sitten vielä kaikenlaisista vanhoista rojuista, joten siinä on jo melkoinen dilemma. Kaappeja tulee kyllä silloin tällöin onneksi siivoiltua. Useamminkin voisi.
Joo, tämä karsimisen aloitus on antanut paljon sellaista, mitä en oikeastaan edes ajatellut. Hommia tehdessä on mielessä käynyt läpi monia asioita ja samalla tehnyt tavallaan välitilinpäätöstä muutenkin.
PoistaMinulla on sama, että tykkään yksinkertaisuudesta, mutta myös vanhoista tavaroista. Olen kuitenkin nyt jotenkin tajunnut, että kauniit ja itselle tärkeät tavarat tulevat paremmin esille, kun niitä ei ole liikaa.
Mitään minimalistia minusta ei varmasti saa, mutta tietylllainen yksinkertaisuus viehättää. Esimerkiksi japanilaisten tyyli on kiehtovaa. Kun on tyhjää, niin kauneus tulee paremmin esille.
Tykkään toki runsaista kukkaniityistä ja rönsyävistä puutarhoista, mutta huomaan monesti, että yksittäiset kukat maljakossa viehättävät enemmän kuin ylenpalttiset kimput. Olen ehkä sen verran yksinkertainen tyyppi, että hahmotan paremmin yksittäisen kauneuden kuin mahtipontisen ylenpalttisuuden.
Kiinnostavaa asiaa! Voin heti todeta, että aikuiset lapset ovat opettaneet paljon kierrättämisestä, ekologisuudesta ja kaikesta tähän liittyvästä. Olen itsekin tehnyt paljon tuota järjestelyä ja siivoamista, mutta riittää sitä vieläkin ihan hurjasti. Ymmärrän innostuksesi tarrakirjoittimeen, olen käyttänyt sitä töissä ja kotona siitä olisi apua moneen.
VastaaPoistaTämä turhan karsiminen on pitkä matka, mutta kannatettava.
Tosiaan lapsilta oppii monenmoista. Ja uskoisin, että tulevat sukupolvet eivät ole niin kovia haalijoita ja tavaran hamstraajia. Heidän ikäpolvellaan tavaraa on ollut aina paljon, joten se ei ole mikään juttu.
PoistaTietenkin omassa sukupolvessakin tavaraa on riittänyt, mutta vielä 70-80 luvulla lapsuuden viettäneillä tavaraa ei kuitenkaan ollut ihan älyttömästi.
Ja tämä järjestelyhomma on varmasti tavallaan jatkuvaa, sillä elämäntilanteet muuttuvat ja tarpeet siinä samalla.
Mutta luulen, että yksi perusteellisempi karsinta auttaa tulevia vaiheita. Tärkeintä olisi varmasti miettiä tarkoin, mitä kotiinsa hankkii tai päästää. Pelkkä karsinta ei auta, jos toisesta päästä tulee koko ajan lisää kaappien täytettä.
En ole mielestäni koskaan ollut mikään himoshoppaaja, mutta minulla on ehkä ongelmana ostaa vähän kerrassaan kaikkea pientä. Niistä kertyy vuosien varrella paljon rahanmenoa, mutta myös tavaraa.
Mutta tosiaan, olen samaa mieltä, että vaikka karsiminen on pitkä matka, se on kannattavaa. Nyt on jo iloinen mieli, kun on saanut muutamia paikkoja kuntoon.
Kiinnostavaa todellakin! Minä olen melkoinen hamsteri ja hankin jo ensi jouluksi lahjojakin🙈
VastaaPoistaVoit arvata, että joka paikka pursuaa, eikä niin tarpeellistakaan tavaraa. Nyt juuri tyhjensin yläkerran vaatehuoneen ja järjestin tekstiilihyllyt uudelleen sekä joulukoristeet laatikoihin ja hyllyille. Tarrakirjotin onkin kätevä, olen joskus sitä käyttänyt. Hurjasti olisi vielä siivottavaa ja kainenlaista yllätystä tuli tänäänkin vastaan. Muutama pussillinen roskia ja muutama kassi kirppikselle.
Mukavaa ja nautinnollista alkanutta vuotta sinulle🧡
No, se ei ole välttämättä huono juttu, jos hankkii jo ensi jouluksi lahjoja ja ennakoi muutenkin hankinnoissa. Ennakointi säästää monesti pitkän pennin. Samoin alennusmyynnit ovat kaksipiippuinen juttu. Jos tarvitsee jotain, alennukset kannattaa ehdottomasti hyödyntää, mutta jos lähtee kiertelemään alennusmyynteihin ja ostelee vain hinnan vuoksi, homma voi karata käsistä.
PoistaTäälläkin on järjestyksessä vasta pieni murto-osa kaapeista ja tavaroista, mutta luulen, että nyt on pään sisällä tapahtunut suurin muutos. Ja se on hyvä alku varmasti jatkuvalle prosessille.
Ja huomasin, että kannattaa olla iloinen ja tyytyväinen itselleen, kun saa pienenkin homman tehtyä ja muutaman nyssäkän kirpparille tai kierrätykseen. Monesti sitä ajattelee vain tekemättömiä hommia ja meinaa ahdistua työn paljoudesta. Pikku hiljaa tulee valmista. Se on tullut puutarhahommissakin todettua.
Kiitos samoin, mukavaa ja nautinnollista alkuvuotta myös sinulle! <3
Minua odottaa yläkerran kylmässä alkovissa tavaroiden läpikäyminen ja turhan tavaran tyhjennys. Ja sitä on paljon! Vuosien varrella on tullut työnnettyä rojua pois silmistä ns. talteen. Sitten huomaa, että ei ne taidakaan enää olla tarpeen ainakaan itselle. Onneksi on vielä kunnon pakkaset, eikä alkovi kutsu. =)
VastaaPoistaJouluksi siivottiin vaatekomeroita pienistä ja käyttämättömistä vaatteista. Kierrätykseen menivät, osa puuvillaisia jo vähän nuhjuisia T-paitoja meni raitavärkiksi mattoprojektiini.
On tavallaan hyvä, että on paikka mihin kerätä läpikäytävä tavara. Se ei ole sitten jokapäiväisen arjen tiellä.
PoistaJa sitten kun inspiraatio iskee, voi käydä ylimääräisten tavaroiden kimppuun.
Itse innostun yleensä tammikuussa kodin sisäjutuista, kun on ehkä eniten aikaa. Keväällä ja kesällä sisätiloja tuskin huomaa tai niille ei ainakaan anna yhtään ylimääräistä aikaa.
Mä en yleensä innostu, enkä ehdikään tekemään mitä joulusiivouksia, mutta uuden vuoden koittaessa tekee mieli raikastaa paikkoja. Joskus vähemmän ja joskus enemmän.
Onneksi tuohon tekstiilikierrätykseenkin on tullut paljon uusia kanavia ja keinoja. Lueskelin, että tänne Lahden seudulle tulee ensi vuonna enemmänkin tekstiilikierrätystä. Huomasin, että Fidakin hyödyntää huonommatkin vaatteet energiakäyttöön, eikä vie mitään kaatopaikalle. Myyös jotkut löytöeläinkodit ottavat vastaan vanhoja pyyhkeitä ja liinavaatteita.
Mattojen kudonta on hyvä tapa hyödyntää vanhat vaatteet. Näinhän se ennen varmasti tapahtuikin automaattisesti.
Eilen vein moneen paikkaan kierrätettäviä tavaroita ja raijaaminen tuntui tavallaan raskaalta, mutta oikein kierrätyksestä tuli hyvä mieli.
Tsemppiä sinne alko-ovin läpikäymiseen, kun sen aika on! <3 Täälläkin projektit jatkuu pikku hiljaa ja siihen tahtiin, kun muu elämä antaa myöten.
Hienoa, samoissa puuhissa ja ajatuksissa täälläkin. Olen ihmetellyt, miten tällaisesta keräilijästä ja muistojen vaalijasta on lyhyessä ajassa tullut tavaroiden aktiivinen kierrättäjä ja luopumisen sanansaattaja. Minua ahdistaa ilmastomuutos ja luonnon saastuminen. Yhä enemmän myös ahdistaa tavarapaljous. En ole minimalisti enkä sellaiseksi pyri. Myös vuosi sitten tapahtunut vanhempien asunnon tyhjentäminen laittoi miettimään tavaroiden arvoa. Käytetyille kodintarvikkeille, huonekaluille ja koristeille ei tahtonut millään löytyä ottajaa. Kaikilla on tarvitsemansa ja haluamansa. Ellei tavaralla on rahallista arvoa, se ei kiinnosta.
VastaaPoistaMeillä on iso talo, paljon säilytystilaa, 200-neliöinen kellari. Kamaa on vuosien asumisen tuloksena kertynyt. Kellariin myös sukulaisten ja tuttujen muutoissa väliaikaiseen säilytykseen tulleita ja syystä tai toisesta sinne jääneitä. Kellaria siivosimme viime kesänä kovalla kädellä. Vielä siellä on siivottavaa, joskin huomattavasti vähemmän. Myös sisätiloissa olen karsinut tavaraa. Esimerkiksi vaatteita siirrän vaatehuoneeseen. Jos en ole niihin puoleen vuoteen edes koskenut, on lähdön hetki lähellä.
Ensi viikolla alkava keittiöremontti on osaltaan aiheuttanut ison inventaarion ja tavaroiden lähdön kierrätykseen.
Hyväkuntoisen tavaran olen lahjoittanut SPR:n Konttiin, jolloin myynnistä saatava tulo menee hyväntekeväisyyteen. Huonot lähtevät lajiteltuina Sortti-asemalle. Sielläkin osa lähtee jatkojalostukseen. Moni tavara on saanut uuden kodin jonkun naapurin tai tutun huomassa. Joko ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan. Kylän Facen roskalavan kautta esimerkiksi lasten urheiluvälineille on löytynyt helposti uudet käyttäjät.
Aikuisilla lapsilla on omat kotinsa, jonne kumpikaan ei halua tavarakaaosta. Kuten sanoit, nykynuoret ovat hyvin valveutuneita ja tarkkoja omista tavaroistaan. Osaavat sisustaa kotinsa kauniisti ja harkitusti.
Olen jo jonkin aikaa kaupassa jotain uutta tavaraa katsellessa esittänyt itselleni kysymyksen "tarvitsenko tätä todella?" Jos en suoraan pysty sanomaan tarvitsevani, tavara saa jäädä. Tällä tavoin moni ostos on jäänyt syystä kauppaan. Olen aina ollut järjestyksen ihminen. Siksi tavallaan myös tykkään tällaisesta inventoinnista ja erityisesti siitä, että tiedän tasantarkkaan tavaroiden sijainnin.
Olen saanut ankaraa arvostelua tämänhetkisestä karsimisinnostani. Lähipiirissä on ihmisiä, jotka eivät kykene luopumaan yhtään mistään. Ymmärrän muistojen vaalimisen. En minäkään kaikkea kanna kaatopaikalle tai kierrätykseen. Toisaalta minua myös hirvittää ihmisten luja, joskus suorastaan sairaalloinen kiintymys tavaraan. Onneksi meillä jokaisella on oikeus toimia haluamallamme tavalla. Kunhan emme vahingoita toisia.
Toivottavasti aloittamasi keskustelu jatkuu. Etenkin puutarhapuolen osuus aiheessa kiinnostaa...
Kiitos mahtavasta pohdinnasta Between! On hienoa jakaa näitä ajatuksia!
PoistaMinäkään en ole minimalisti, enkä sellaiseksi pyri, mutta kyllähän tavaramäärät saavat miettimään asioita syvemmin. Eli komppaan sinua. Ja tuo vanhempien asunnon tyhjentäminen on varmasti monelle raskas prosessi ja pistää miettimään omaa suhdettaan tavaraan ja säilyttämiseen. Vanhempien asunnon ja tavaroiden kohdalla kun tunteetkin ovat niin vahvasti mukana ja siihen liittyy myös yleensä paljon surua.
Luulen, että nämä elämän taitekohdat ovat juuri niitä aikoja, kun näitä karsimisjuttuja eniten miettii.
Nyt meilläkin on tietynlainen taitekohta, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Vaikka tämä kohta on luonnollinen ja positiivinen, siihenkin liittyy myös paljon monenlaisia tunteita.
Nämä hyväntekeväisyyskirpparit ovat hyvä paikka kierrättää tavaraa. Itse suosin Fidaa, kun sen sijainti on kätevästi miehen työmatkalla ja sinne on helppo viedä tavaroita. Ja lueskelin heidän nettisivujaan, mihin tavarat päätyvät. Fidan toiminta tuntui vastuulliselta ja se on myös tärkeä pointti. Myös SPR on todella hyvä taho lahjoittaa tavaraa. He tekevät valtavan hyvää työtä.
Jotain arovokkaampia yksittäisiä tavaroita olen myynnyt torissa. Mutta pienien asioiden kohdalla tuntuu, että itselle vaivattomin tapa on lahjoittaa tavara hyväntekeväisyyteen. Itsepalvelukirppiksiäkin olen kokeillut muutaman kerran, mutta niissä on kyllä aikamoinen homma. Siihen ei välttämättä aina kannata. Tai kannattaa itse arvioida, miten priorisoi aikansa ja voimavaransa.
Tuo asettamasi kysymys kaupassa on loistava. Erään ystäväni isä on sanonut, että omaisuus velvoittaa. Se on hyvin sanottu. Kaikesta omaisuudesta on myös työtä ja tavara vaatii paikan kodissa. Maailma on täynnä kaunista ja ihanaa tavaraa, mutta kaikkea ei tarvitse saada itselleen. Niitä voi ihailla muilla tai muualla.
Ja on niin helpottavaa, kun arjessa löytää tarvitsevansa tavarat, eikä niiden etsimiseen mene aikaa.
Ja pointtisi siitä, että näistä asioista ollaan niin montaa mieltä. Onneksi jokainen saa toimia kodissaan juuri niin kuin parhaaksi näkee. Jos tavaramäärä ei ahdista, eihän sille sitten tarvitse tehdä mitään. Ja muilla vieraillessa, ei pidä arvostella tavaran vähyyttä tai paljoutta.
Sama on esimerkiksi sisustustyylin ja värien kanssa. On tärkeää, että koti on käyttäjänsä näköinen ja että juuri kodissa asuvat ihmiset viihtyvät siellä. Siksi nämä ovat henkilökohtaisia ja arkojakin asioita.
Elämässä on myös erilaisia vaiheita. Aina ei pysty eikä jaksa välittää kaappien siisteydestä tai muista asioista, jos arki vie voimat muutenkin. On tärkeää olla armollinen sekä itselle että toisille.
Tosin joskus voi olla kyllä niin, että lähimmäinen ei jaksa huolehtia kodistaan tai kaipaa helpotusta tavaramäärään, kun itse ei jaksa. Silloin voi ulkopuolinen tai ystävän apu olla tarpeen, että elämästä saisi paremmin kiinni. Tosin tavaroiden karsimisesta ei voi mielestäni oikein kukaan muu päättää kuin tavaran omistaja. Monella muille mitättömällä asialla voi olla suuri tunnearvo tavaran omistajalle.
Ammattijärjestäjien palveluitakin on nykyään tarjolla. Hekin toimivat asiakkaan kanssa yhdessä, eivät omin päin. Ja luin jostain, että sosiaalihuollostakin voi pyytää ammattijärjestäjän apua, jos omassa tilanteessa voimavarat eivät riitä karsimiseen ja kodin ylläpitoon. Se on minusta mahtavaa.
Toivon itsekin, että tämä keskustelu jatkuu. Näistä teidän ihanista kommenteista saa itsekin niin paljon vinkkejä ja lisäbuustia aiheeseen.
Ja aika vähän näitä aiheita käsitellään puutarhan kannalta. Eli miellään jatkan keskustelua silläkin saralla. Tässä on paljon oma lehmäkin ojassa...
Allekirjoitan joka ikisen kohdan mitä listasit jutun loppuun. Olemme asuneet tässä kodissamme lähes 20 vuotta ja jo heti aluksi tein alavarastoomme hyllyille muovilaatikkosysteemin, joihin kirjoitin tarrakirjoittella sisällöt - se oli paras oivallus siihen aikaan. Vaikka olen sellainen jatkuva järkkäilijä, tavaraa silti kertyy kuin huomaamatta osittain siksikin kun meilläkin on tilaa yllin kyllin. Haluan laitella kotia tuon tuosta ja tulee silloin tällöin hankittua uutta, mutta onneksi myös kierrätettynä tosi paljon. Ja kierrätän itsekin kirppareilla.
VastaaPoistaMeillä on sama juttu nuorten kanssa, ottavat vastaan meiltä kiertoon lähtevää, mutta vain mikäli tarvitsevat ja arvostan sitä kovasti.
Taidankin kurkata tänään niitä muovilaatikoita, josko niihin olisi pesiytynyt jotain turhaa...
Kiva kuulla, että allekirjoitat listaani. Se innostaa itseäkin tässä asiassa.
PoistaMeillä suunnilleen samaan ikäluokkaan kuuluvilla on monella vähän samat aiheet pinnalla. On tietysti niitäkin, jotka ovat muuttaneet ahkerasti ja tavara on karsiutunut vähän kuin luonnostaan enemmän.
Itse mietin joskus, että mitä ottaisin mukaan, jos muuttaisin. Se auttaa joissakin tavarapäätöksissä. Hyvät säilytystilat ovat kaksipiippuinen juttu. Niiden ansiosta tulee säilytettyä usein paljon turhaakin.
Toimiva laatikkosysteemi on hyvä juttu. On helpompi käydä tavaroita läpi, kun ne ovat jo jollain tasolla laitettu omiin kategorioihinsa. Toivon itsekin, että nyt luomani systeemit helpottavat ylläpitoa arjessa ja tulevia karsimiskierroksia.
Tsemppiä muovilaatikoiden kurkkaamiseen! <3
Meilläkin tilaa löytyy, mutta yritän kyllä ajoittain kerätä ja viedä käyttämätöntä tavaraa kierrätykseen. Enemmänkin voisi kieltämättä kierrättää. Mieheni on sen sijaan kova karsimaan tarpeetonta ja minun mielestäni välillä ihan tarpeellistakin tavaraa periaatteella, että mitä tavaraa ei ole kahteen vuoteen tarvinnut, joutaa pois nurkista.
VastaaPoistaTämä kierrättäminen ja karsiminen taitaa koskea kyllä joka huushollia. Elämän kiertokulku ja erilaiset elämänvaiheet takaavat karsimisen jatkuvuuden.
PoistaLuulen, että on yleisempää, että miehet eivät niin paljon kiinny tavaraan tai ajattele tavaroista tunteella kuin me naiset. Tämä on tietysti yleistämistä, mutta luulen, että näin on.
Ainakin oma mieheni ja isäni ovat miehesi kanssa aikalailla samaa puuta. Meillä minä olen ollut enemmänkin se hamstraaja ja jarru karsimishommissa. Toivottavasti olen vähän järkiintynyt tässä asiassa.
Ehkä tsemppiä tuo lisää se, kun kaapit saa toimivimmiksi ja tarpeeton tavara lähtee kiertoon. On järkevämpää, että turha tavara on jollakin muulla käytössä kuin itsellä turhan panttina ja kaapin tukkeena.
Ihan järkeviä mietteitä, niin sinulla, kuin kommentoijillakin. Älytön tavaran jemmaaminen ei ole järkevää, mutta joskus on niitä tilanteita ettei vain kykene toimimaan. Itselläkin ollut aikoja, jolloin kaikki järjestelyt ovat olleet viimeisenä tehtävälistalla ja tuntuneet ylivoimaisilta. Aina ei ole voimavaroja.
VastaaPoistaOnneks toimii nämä lahjoitus- ja myyntiryhmät fb:ssä. Olen niitä itsekin käyttänyt, sekä myynyt että ostanut. Molemmissa tapauksissa mieli on ollut yhtä iloinen. Kymmenien vuosien kuluessa tilanteet kodeissa muuttuu ja sama on ollut meilläkin. Nyt tajuan ettei ole tullut kovinkaan paljoa muutettua huoneita. Edelleen löytyy ylimääräistä tavaraa, vaikka paljon on "hävitetty" tavalla tai toisella. Totta, nuorille on aika turha kaupitella vanhoja huonekaluja, jotakin ovat ottaneet ihan alkuvuosina rahan puutteessa.
Joutuukohan nyt hankkia sen nauhakirjoittimen 😉 mutta sitten pitää ostaa lisää laatikoita!
Jatketaan ihmeessä aiheesta myös puutarhan puolella. Olen jo vuosia miettinyt tapahtumaa, missä voisi vaihtaa kasveja oman paikkakunnan harrastajien kesken. Myös omassa puutarhassa voi hyödyntää omia kasveja. Jakamalla, kasvattamalla omista siemenistä ja muuttamalla vaikka olemassa olevien kasvien paikkoja, saa puutarhaan uudistusta. En tiedä oliko tämän suuntaisia ajatuksia sinulla mielessä.
Joo, itselläkin on ollut aikoja, jolloin ajatukset ja voimavarat ovat olleet muualla ihan kuin esim. kaappien siivouksissa. Nämä karsimisoperaatiot kannattaa aikatauluttaa niin, että hommaan riittää voimia.
PoistaOn tärkeää, että suhteellisuus säilyy. Kaappien järjestyksellä ei ole oikeastaan mitään väliä, esimerkiksi rakkaiden ihmissuhteiden ylläpitoon verrattuna. Myös lepoon kannattaa varata aikaa ja olla realistinen omien voimiensa suhteen.
Toki toimiva arki voi auttaa jatkossa, mutta karsimiseen ja järjestelyyn ei vaan ole aina mahdollisuuksia.
Itsekin harrastan kaikenlaisia kirppareita (niin itsepalvelu- kuin hyväntekeväisyyskirppareita). Nettisivustoilla olen myynnyt ja ostanut muutaman kerran. On niin palkitsevaa sekä löytää että nähdä toisten tekevän löytöjä.
Joo, tarrakirjoittimen myötä voi tulla laatikoiden ostohimoja. :)
Ammattijärjestäjät onneksi painottavat, että ensin kannattaa karsia ja ryhmitellä asiat ja katsoa sitten miten paljon säilytystilaa ne vaativat. Voi olla, että laatikoiden tarve karsiutuu ihan itsestään karsimisen seurauksena.
Nuo mainitsemasi kasvien vaihtopäivät ovat loistavia. Meillä on joskus täällä Lahden seudulla ollut sellaiset, muistaakseni paikallisen puutarhayhdistyksen järjestämänä. Kaavailimme taimienvaihtoa myös meidän kylätapahtumaan, mutta se jouduttiin perumaan vallitsevan tilanteen vuoksi. Parin viime vuoden aikana on ollut harmillisen vähän tapahutmia ja se tietysti karsii näitä kivoja ideoitakin.
Mietin sellaistakin ideaa, että paikalliset puutarhabloggaajat pistäisivät hynttyyt yhteen ja järjestäisivät vaikka omassa pihassa taimien vaihtopäivän. Niihin voisi myös muut tuoda taimia. Täytyykin laittaa korvan taakse tuo idea, jos tämä tilanne tästä helpottaisi ja tapahtumia olisi luvallista ja turvallista järjestää.
Onneksi taimien vaihtoa voi joka tapauksessa harrastaa pienimuotoisesti ystävien ja tuttujen kesken. Ja omassa pihassahan tuo taimien jakaminen helpottaa paljon, kun taimia on omasta takaa. Siementen talteen kerääminen on hyvä tapa säästää kuluissa. Itse monesti annan kasvien siementää rauhassa ja siirtelen sitten valmiita pikkutaimia paremmille paikoille. Sormustinkukan kanssa alan olla kyllä pulassa. Niitä kylväytyy ihan joka paikkaan.
Kiitos ihanasta kommentista ja hyvistä ideoista! <3
Todella hyvä juttu tuo siivoaminen! Selkiyttää elämää kummasti. Kaipasin vaan kuvia tästä uudesta laatikkoparatiisistasi. Olen myös tehnyt kolme vuotta samaa puuhaa ja yhä vaan jatkuu. Ihan parasta. Kaikki muutkin kyllä näyttää tekevän tätä korona-aikana, sortti-asemalla hirveät jonot. Hyvää tavaraa olen laittanut facebookin annetaan ilmaiseksi -ryhmiin. Kaikki on mennyt. Homma taisi alkaa sairastumisesta kun pelästyin, että kuolen ja rojut jää lapsille setvittäviksi! Alussa tein tuota samaa kuvailemaasi laatikkohommaa, mutta nyt olen hiljalleen edennyt pisteeseen, että laatikot pois kokonaan ja tavarat sen myötä. Tässäkin voi siis edetä leveliltä toiselle, hih...Onnellista uutta vuotta Sinulle toivotellen!
VastaaPoistaTosiaan selkeyttäminen tuntuu niin hyvältä! Ja se, että tietää, mitä missäkin on. En tosin vielä tiedä lähellekään, mutta etappi kerrallaan tiedän.
PoistaJa luulen, että tämä kotona olo, saa ihmiset katselemaan nurkkiaan ihan eri malliin. Varsinkin, jos tekee kotona töitäkin. Silloin omia nurkkia ja kaappeja katselee kaiket päivät.
Ja mä oon oikeasti myös miettinyt, että kamala olisi jättää tämä kaikkien tavaroiden setviminen lapsille tai puolisolle, jos itselle käy jotakin. Onhan tavaran raivaus lanseerattu jossain kirjassa kuolinsiivoukseksi. Eikä se tarkoita sitä, että pitäisi olla vanha, masentunut tai sairastunut. Ehkä positiivisempi nimitys olisi kuitenkin elämää varten siivoaminen. Oma arki helpottuu kummasti, kun ei tarvitse koko ajan ahtaa kaappien ovia kiinni tai etsiä jotain tarvitsemaansa tavaraa.
Ja täytyy harkita, jos vaikka kuvailisin valmiita kohtia johonkin postaukseen. Täytyy myöntää, että olen itse niin iloinen ja ylpeä järjestetyistä kohdista, että välillä täytyy availla kaappien ovia ja vaan ihailla hetken. :) Ehkä hassua, mutta antaa buustia jatkamiselle.
Ja tässä on varmasti erilaisia leveleitä. En ihan joka paikkaan laatikoita ole hommannut, mutta moni asia pysyy nyt paremmin paikoillaan, kun sillä on paikka. On meillä ollut ennenkin paljon laatikoita käytössä, mutta ne on olleet vähän sitä sun tätä. Ja silloin niiden mitoitus on ollut kaikkea muuta kuin optimaalinen.
Kiitos ihanasta kommentista ja oikein onnellista uutta vuotta myös sinulle! <3
Tammikuu on hyvä karsimiskuukausi. Sitten joskus kun viimeinen lapsi lentää pesästä niin oikein jo haaveilen miten pistän koko talon hyrskyn myrskyn.
VastaaPoistaTammikuu on tosiaan hyvä karsimiskuukausi. Toukokuussa meidän puutarhaihmisten ei kannata kasata itsellemme mitään ylimääräistä puuhaa, varsinkaan sisätiloissa. Kaikki ajatukset ovat silloin ihan pihalla.
PoistaPaljon puhutaan siitä, miten ensimmäisen lapsen syntymä muuttaa elämää. Vähemmän puhutaan siitä, että elämässä on tietynlainen taitekohta myös silloin, kun lapset lentävät pesästä. Se on muutoksen aikaa puolin ja toisin.
Lasten kasvaminen on luonnollista ja olisi enemmän huolestuttavaa, jos he eivät saisi omasta elämästään kiinni. Silti uudessa tilanteessa on opeteltavaa ja totuttelemista.