2015
Muutama päivä sitten sain Oravankesäpesän Katilta
viestin, että olenko nähnyt,
että Yle Areenassa on kaksi upeaa Monty Don
ohjelmaa japanilaisista puutarhoista.
Olemme Katin kanssa kummatkin ihan Japani-faneja,
joten vinkkailemme toisillemme aina kaikesta bongaamastamme Japaniin liittyvästä,
joka saattaisi kiinnostaa myös toista.
Ja tämä Katin vinkkaus ilahdutti taas todella paljon.
En ollut nimittäin huomannut kyseistä ohjelmaa ollenkaan.
Eilen illalla sitten katsoin ensimmäisen osan ja
säästin toisen jakson tämän illan iloksi.
Japanin puutarhoissa -ohjelma oli aivan ihastuttava.
Se kyllä sai Japani-ikäväni nousemaan potenssiin miljoona.
Minulla oli oikeasti melkein itku kurkussa,
koska omat muistot ja fiilikset Japanista nousivat niin selkeästi pintaan.
Siksi oli pakko kaivella myös muutamia todella vanhoja kuvia esiin.
Olemme asuneet mieheni kanssa Japanissa vuosina 1995-1998,
ennen kuin lapsemme syntyivät.
Mieheni teki siellä suomalaisia hirsitaloja
ja minäkin heiluin raksalla apuna.
Muutimme takaisin Suomeen synnyttämään esikoistamme ja
olemme käyneet Japanissa vain kaksi kertaa sen jälkeen.
Sinne matkustaminen on kuitenkin kestohaaveeni
ja eilisen jälkeen aloin taas haaveilemaan matkasta sinne.
Reilun kahden vuoden päästä täytän pyöreitä vuosia,
ehkä silloin olisi aika toteuttaa haaveet ja
toivottavasti matkustaminenkin olisi jo sallittua ja turvallista.
Japanin puutarhoissa -ohjelmassa Monty Don
käy mm. Kanazawan Kenroku-en puutarhassa.
Se on yksi Japanin kuuluisimmista ja kauneimmista puutarhoista.
Itsekin olen käynyt siellä kerran,
vuoden 1996 tammikuussa.
Nämä pari kuvaa ovat siltä reissulta.
Kanazawan kaupunki on miehelleni tuttu jo lapsuudesta,
sillä hänen sukuaan asuu siellä.
Tälläkin reissulla kävimme hänen tädillään.
Ja mieheni kertoi juuri eilen, että hän on käynyt Kenroku-enissä monta kertaa lapsuudessa.
Se kuulosti aivan tavalliselta.
Samalla tavalla itse puhun esimerkiksi
lapsuuden Korkeasaaren reissuista.
Itsekään en tainnut tajuta arvostaa tuota omaa reissuani sille tasolle,
johon arvostaisin sitä nyt.
Järkyttyneenä eilen selasin albumeitani ja tajusin,
että olin ottanut tasan viisi kuvaa tuolta reissulta.
Siis kokonaista viisi kuvaa.
Jos nyt pääsisin vierailulle tuonne upeaan puutarhaan,
kuvien määrä olisi ehkä viisi sataa,
jollei sitten viisi tuhatta.
No, se oli filmiaikaa,
enkä ollut sillä tasolla puutarhahurahduksessakaan kuin olen nyt.
Silti viisi kuvaa on kyllä aikamoinen pohjanoteeraus.
Olin kyllä ostanut paketellisen postikortteja puutarhasta,
joten ehkä olin luottanut ammattikuvaajien taitoon
enemmän kuin omaan kuvaukseeni.
Muistan kyllä elävästi tuon reissun.
Olin mykistynyt kuinka kaunis puutarha oli, vaikka elettiin tammikuuta.
Muistan myös todella selvästi kuinka puutarhureita oli valtava määrää
ja kuinka he virittelevät mäntyjen suojaksi naruja.
Muistan myös kauniit sammalpedit,
joita puutarhurit siistivät pienillä harjoilla ja käsin.
Puutarha teki minuun suuren vaikutuksen,
vaikka en silloin ymmärtänytkään, minkälaisen upeuden äärellä olin.
Monty Don puhuu ohjelmassa myös kirsikkapuiden kukinnasta ja Hanamista,
joka on nykyään tuttu myös meille suomalaisille Roihuvuoren upean kirsikkapuiston vuoksi.
Ohjelmassa japanilainen puutarhuri kertoo,
kuinka tärkeä juhla Hanami japanilaisille on.
Siellä ei ole liiemmin vapaapäiviä töistä tai koulusta,
joten vapaat ja
kaikki juhlat vietetään täysillä ja nauttien.
Hanami muistuttaa minusta ehkä meidän vappua karnevaalitunnelmansa vuoksi.
Puistot täyttyvät ihmisistä, myyntikojuista ja
jokainen pienikin ruohopläntti on varattu picnickin nauttimiseen ja seurusteluun.
Hanami -juhla keväällä 1996
Hanami-juhlaan kannattaa osallistua myös mahtavien herkkujen vuoksi.
Japanin luonto on myös upea.
Vaikka ihmisiä on paljon, vuoret eivät ole yleensä niin asuttuja
ja niiltä löytyy ihan koskematontakin luontoa.
Me liikuimme paljon Japanissa asuessamme vuorilla,
sillä hirsitalot ja -mökit yleensä rakennettiin vuorille.
Kaupungeissa harvoin on tilaa hirsitalolle.
Näiden Japanin-muisteloiden lopuksi pitää näyttää teille myös tämä kuva.
Tässä taitaa olla ensimmäinen oma ´puutarhani`.
Asuimme tuossa yläkerran asunnossa noin kolme kuukautta,
kun rakensimme yhtä hirsitaloa tähän lähelle.
En selkeästi muista, mitä muuta minulla oli noissa ruukuissa,
mutta tuolla ylimpänä on tomaattia.
Huomatkaa myös,
että olemme tehneet itse postilaatikon suomalaisesta hirsipaneelista.
Pidin Japanissa asumisesta valtavasti. Ainut miinus oli työmme liikkuvuus.
Meidän piti siirtyä aina sinne, mihin seuraava rakenteilla oleva hirsimökki tuli.
Meillä oli pieni suloinen 24 neliön asunto Naganon läänissä,
mutta pystyimme olemaan siellä todella harvoin.
Siksi palasimme takaisin Suomeen, kun esikoisemme syntyi.
Lapsen kanssa reissutyöt olisivat olleet liian hankalia.
Japani jäi silti sydämeeni ikuisesti.
Siksi tällaiset Monty Don reissut japanilaisiin puutarhoihin koskettavat niin syvästi.
Alta löydät linkin Yle Areenaan, ja
suosittelenkin lämpimästi noiden kahden upean ohjelman katsomista.
Ehkä ohjelmat eivät ole niin vaarallisia kaikille, eivätkä aiheuta suurta Japani-kuumetta.
Voin kuitenkin olla varma, että jonkinlainen kasvikuume ohjelmista voi tulla.
Oireita saattaa ilmetä esim. taimikauppojen kirsikka-, atsalea- ja havuosastoilla.
Ja varoisin myös vaahteravalikoimaa.
Mukavaa tulevaa viikonloppua!
Nyt alkaa sääkin lämpenemään
ja meilläkin taitaa olla kohta aihetta Hanami-juhlille.
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi,
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
Hyvä vinkki. Myös minulta on mennyt täysin ohi. Kiitos!
VastaaPoistaKiva kuulla, että vinkistä oli iloa!
PoistaTykkäät varmasti.
Kiitos vinkistä! Ymmärrän tuon ikävän. Kun maailma on auki, tietää, että minne tahansa voisi mennä. Kun maailma sulkeutuu, se mahdollisuus lipuukin kauas.
VastaaPoistaKyllä, aina sitä on haaveillut uusista matkoista Japaniin, mutta nyt haaveet on muuttuneet välillä ihan haikeudeksi. Ennen oli itsestään selvyys, että ihmiset lenteli sinne ja tänne, mutta nyt matkustaminen tuntuu melkein utopialta.
PoistaVoi että, ihan sydämestä kouraisee täälläkin, kun kerrot tuosta liikuttumisesta ♥ Toivottavasti pääsette viettämään suurta merkkipäivää Japanissa, viimeistään!
VastaaPoistaKiitos vinkeistä, kuulostaa todella ihanalta. Monty on niin symppis ja osaa puutarhaihmisenä paneutua juuri kiinnostaviin asioihin.
Nuori Riina, niin suloiset kuvat! Tuntuu varmasti siltä, että tuo oli vasta eilen ja silti siitä on joitain vuosikymmeniä, sen jälkeen tuli lapsikin, joka on jo aikuinen! Itse ainakin lähes järkytyn, kun mietin omia opiskeluaikoja ja sen jälkeistä aikaa, kun asuin ulkomailla, Englannissa ja Ranskassa. Sehän oli ihan justiin, ja jotenkin siitä on vierähtänyt kohta parikymmentä vuotta. Sitä tulee miettineeksi, mitä tässä elämässä ehtii vielä saada aikaan.
Olet ihanan empaattinen ja varmasti myös omien ulkomaanreissujesi myötä, tiedät mistä puhun.
PoistaMonty on todellaki symppis ja on todella aidosti kiinnostunut erilaisista puutarhoista.
Joo, nämä vuodet vierii kamalaa vauhtia nykyään. Jotenkin sitä luulee näyttävänsä vieläkin ihan samalta ja suorastaan pelästyy esimerkiksi peilikuvaansa. Mutta toisaalta, minusta elämä on mukavinta juuri nyt. Nuorena saattoi stressata eri jutuista ja silloin meillä oli tavallaan vähän liiankin vaihtelevaa elämää. On kiva pysyä enemmän paikallaan.
Olipa kiva lukea teidän Japanin ajoista, näitä lisää kiitos! Olin viime lauantaina äitini kanssa Bauhausessa ja näin siellä japanin vaahteran ja lehtiä sivellessä ajattelin kyllä juurikin sinua!
VastaaPoistaIhanaa äitienpäiväviikonloppua sinulle Riina <3
Tosi kiva kuulla, että tykkäsit Outi! <3
PoistaJa japaninvaahterat ovat niin ihania. Mietin juuri, että olisi ihana hankkia sellainen kesäkukaksi.
Kiitos samoin, hyvää myöhästynyttä äitienpäivää, tai onhan se äitienpäivä joka päivä.
Aamupala siirtyi tvn ääreen, kun kuulin Montyn äänen. Japanilainen puutarha kaikessa monimuotoisuudessa kiinnostaa ihan valtavasti. Hieno oli tuo jakso 1/2. Täytynee käydä katsomassa se 2/2 jakso Areenasta. Lisää tällaista toivoisi... Kaunista ja rauhoittavaa katseltavaa.
VastaaPoistaNo, sulla oli täydellinen aamupala, upeassa seurassa ja maisemissa.
PoistaNämä jaksot olivat tosiaan kaunista ja rauhoittavaa katseltavaa. Niistä tuli niin hyvä fiilis.
Ihanat muistot ja suloinen nuori Riina - vaikka ethän sinä vanha ole vieläkään! Sinulla on ainutlaatuiset Japanin muistot ja miehesi taustan vuoksi myös syvempi merkitys, kuin monilla muilla. Toivotaan ja uskotaan, että maailma vielä avautuu.
VastaaPoistaMuistan hyvin tuon filmikamera-ajan. Reissuun lähtiessä malttoi vielä ostaa useamman rullan, mutta se kuvien kehittäminen sitten maksoikin. Jälkikäteen harmittaa, että olisi niitä kuvia voinut olla enemmänkin. Onneksi on muistot.
Mukavaa viikonloppua ja äitienpäivää!
Kiitos ihana Between!
PoistaOn jännä, että Japaniin on muodostunut ihan speciaali suhde. Mikään muu maa ei aiheuta minussa samanlaisia tunteita tai ikävää. Myös lapsilla taitaa olla jotenkin ihan veressä rakkaus Japaniin. Esikoinen on tosin elänyt tavallaan Japanissa, kun olin raskaana siellä ollessani. Hän on kuitenkin syntynyt Suomessa. Molemmat lapset ovat olleet aina kuin kotonaan Japanissa käydessään. Ehkä kulttuuri on myös kotoa tuttu, vaikka elämmekin ihan suomalaisittain.
Ja filmikamera-ajalla kuvaus oli kyllä tosi harkittua. Oli tosi harmi, jos tuli hutilaukauksia ja ainutlaatuiset tilanteet menivät aivan ohi. Nyt pystyy jo kameran näytöltä tarkistamaan, onnistuiko otos. Itselläni oli aina automaattikamerat filmikamera-aikaan, mutta järjestelmäkameran säädöt ovat varmasti tuoneet vielä omat haasteensa kuvaukseen. On se kamalaa, jos säädöt olivat pielessä koko filmirullan verran.
Onneksi on tosiaan muistot ja edes näitä muutamia kuvia.
Tämä oli niin mahtava pikku sarja, jonka olisi suonut olevan paljon pidempi ja moniosaisempi. <3 Ihana kuulla ja nähdä kuvia Japani-ajoistasi, olisi kiva tietää enemmänkin.
VastaaPoista