INSTAGRAM

perjantai 29. toukokuuta 2020

Ihana ´Honeymoon`


Honeymoonit ovat yleensä aina ihania,
niin myös tulppaani ´Honeymoon`.
Valkoiset ripsureunat ja 
ihan aavistus jotain herkkää vaaleanpunaista valkoisen keskellä,
ne ovat ´Honeymoonin` tunnusmerkit.

Istututin syksyllä 60 kappaletta ´Honeymoonin` kukkasipuleita tähän omenapuun ympärille.
Eli tästä näkee, että sipulikukkien määrässä ei voi liioitella.
Enemmänkin voisi olla.
Tämä on se sama omenapuun alusta, jossa kasvaa sinistä kevätkirjotähteä,
josta kirjoitin täällä:
Kun kirjokevättähdet ovat kukkineet,
on tulppaanien aika vallata estraadi.
Keskemmältä on tulossa hyvää vauhtia vielä kuunliljalehtituppaita,
joten omenapuun alusta on koko kesän kaunis.

Nurmikko pysyy hyvin pois tästä omenapuun juurelta, 
koska kuunliljat peittävät kasvualustan myöhemmin kokonaan.
Ne antavat sipulikukille myös kuihtumisrauhan,
sillä kuihtuvat sipulikukat jäävät kauniisti lehtien alle piiloon.
Tässä kuvassa näyttää hieman, että nurmikko olisi karannut tulppaanien sekaan,
mutta nuo heinän näköiset tupsukat ovat kirjokevättähden lehtiä.
Tai kyllähän tästä kuvasta näkee, että on siellä joku voikukkakin.
Ne kannattaa kyllä nyppästä pois.

ripsureunatulppaani
tarhatulppaani ´Honeymoon`
Tulipa gesneriana Crispa-ryhmä
チューリップ


Tässä kuvassa näkyy selvästi tuo pieni häivähdys vaaleanpunaista.






Tulppaanit ja muutkin sipulikukat kannattaa aina istuttaa yhteen ryhmään,
silloin ne näkyvät parhaiten.
Itselläni oli ennen tapana ripotella sipulikukkia vähän joka puolelle.
Eivätkä ne oikein erottuneet mihinkään silloin.
Porukassa on enemmän tehoa.

Ihanaa viikonloppua 
ja 
paljon onnea kaikille valmistuneille! 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.



torstai 28. toukokuuta 2020

Lempinarsissini

 valkonarsissi / runoilijannarsissi ´Actaea`
Narcissus poeticus ´Actaea`
クチベニズイセン 

 Jos narsissilla on nimenä runoilijannarsissi ja 
narsissi on väriltään puhtaan valkoinen,
ei sitä voi olla haluamatta puutarhaansa.
Englanninkielinen nimi poet's daffodil tai poet's narcissus
kuulostaa jo itsessään niin runolliselta.
Tieteellinen nimi Poeticus tarkoittaa runollista.
Puhun itse aina runoilijannarsisissita, 
vaikka valkonarsissi taitaa olla se virallisempi nimi.
Meillä täällä Vaahteramäellä kasvaa kyseisen narsissin ´Actaea`-lajiketta.
Siitä löytyy myös ainakin lajikkeet;
´Cantabile`, ´Plenus` ja ´Recurvus`.


Yksinkertainen on tässä kohtaa niin kaunista,
vaikka henkäilenkin usein myös kerrottujen narsissien äärellä.
Tässä lajikkeessa tulee esiin kukan puhdas kauneus jotenkin niin selvästi.


Runoilijannarsissi viihtyy aurinkoisessa tai lievästi varjoisessa kasvupaikassa.
Kasvualusta olisi hyvä olla tuore, mutta seisovasta vedestä se ei pidä.
Eli hyvä ojitus on paikallaan.
Täällä Vaahteramäellä ne kasvavat esimerkiksi omenapuun alla. 
Ensin paikalla kasvaa pieniä sipulikukkia ja luonnon kylvämiä valkovuokkoja.
Sen jälkeen nämä ihanuudet puhkeavat kukkaan.
Myöhemmin paikan peittävät kuunliljat.
Eli katsottavaa löytyy läpi kasvukauden.


Tämä ihanuus pitää kasvurauhasta.
Kun kukinta heikkenee tai sipulit ovat muodostuneet liian tiheäksi mättääksi,
ne nostetaan maasta ja jaetaan istuttaen uuteen multaan.


Runoilijanarsissin historiallinen alkuperäislaji on harvinainen,
mutta nämä uudemmat lajikkeet ovat suht yleisiä.
Tämä ´Actaea` on alkuperäislajia hieman kookkaampi,
mutta tuoksu on heikompi. 


Nyt taas haluaisin kuulla teidän kokemuksianne tästä ihanuudesta.
Oletteko onnistuneet hankkimaan jostain 
valko- / runoilijanarsissin alkuperäislajiketta?
Tai kasvaako teillä jotain muita narsissien historiallisia lajeja?


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Oi, toukokuun illat!


Oi, mitä upeutta nämä toukokuun illat ovat meille tarjoilleet!
Puutarha ja luonto vihertyy päivä päivältä enemmän 
ja kukkia puhkeaa joka puolelta.
Ja lämpö on tuntunut ihan uskomattoman ihanalta. 

Iltaisin on pakko kierrellä puutarhaa ympäri
ja vain ihastella.

 kevätkaihonkukka
Omphalodes verna 
ルリソウ

 lemmikki 
Myosotis 
ワスレナグサ

 säleikköomenapuu 
Malus domestica ´Krasnoje Ranneje`
セイヨウリンゴ


 tarha-alppikärhö
Clematis ´Alpina Plena` 
クレマチス


   tuomi
Prunus padus
エゾノウワミズザクラ



Meillä on aloitettu terassin käsittelyprojekti.
Tai itse en ehdi olemana siinä paljoakaan apuna
omien työkiireiden vuoksi.
Ainoastaan tyhjensin kasvihuoneen eilen illalla.
Kasvihuoneen lattiahan on myös terassilautaa.

 Mies ja tytär tyhjensivät keitaan ja muut terassit ja pesivät terasseja ennen käsittelyä.
Tänään alkoi sitten varsinainen terassien käsittely.
Aika kehnoon kuntoonhan ne olivat jo päässeet.
Nyt on loistava sää tehdä näitä hommia,
kun ei ole sadetta luvassa, eikä siitepölykään ehdi vielä laskeutumaan.

Ihana saada terassit kuntoon, sillä meillä oli vielä osa terassikalusteista varastossa.
Niitä eikä kesäkukkiakaan viitsinyt viritellä ennen lautojen käsittelyä paikoilleen.

Istutin viime syksynä satoja valkoisia tulppaaneja ympäriä puutarhaa.
Nyt tämä istutustyö totisesti palkitaan.
Tässä valkoiset tulppaanit 
marjatuomipihlaja ´Obelisk` in juurella.
(Amelanchier alnifolia).

Näihin tunnelmiin,
toivotan sulle ihania toukokuun hetkiä!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


tiistai 26. toukokuuta 2020

Upea valkoinen kärsimyskukka

Kasvi saatu blogiyhteistyönä: Huiskula Oy


kärsimyskukka
Passiflora caerulea
Passiflora
パッションフラワー

Pari kymmentä vuotta sitten sain mummoltani upean kärsimyskukan,
jota olin aina ihaillut hänen ikkunalaudallaan.
Mummo tulikin yhtenä päivänä siihen tulokseen,
että se vei liikaa tilaa hänen ikkunaltaan ja 
päätti antaa kaunottaren minulle.
Olin aivan mykistynyt onnesta.

Kärsimyskukka asui meillä monta vuotta ihan sisäkasvina.
Se ränsistyi hieman aina talvisin, mutta oli kuitenkin ihan kaunis katsella.
Kun muutimme tänne Vaahteramäelle,
aarteeni kuoli.
Se ei tykännyt muuttamisesta,
vaikka oli alunperin kiltisti muuttanutkin mummolasta meille.

Viime talvena Espanjan naapurillamme kasvoi 
ihan uskomattoman kokoinen kärsimyskukka pitkin talon seinää.
Se kurotteli jo toisessa kerroksessa ja kasvoi ihan kuin villiviini meillä täällä Suomessa.
Yhtäkkiä muistin kärsimyskukan olemassa olon
ja muistot mummon kärsimyskukasta tulvahtivat mieleen. 
Ajattelin, että sellaisen haluan kyllä tänä kesänä kesäkukaksi, 
jonka yritän ehdottomasti talvettaa.

Ja vaikka perinteinen liilan sävytteinen on upea,
halusin valkoisen lajikkeen tänne Vaahteramäelle.


Nyt kärsimyskukkani on nauttinut auringosta kasvihuoneessa,
sillä viime viikkoina oli niin kylmä.
Tällä viikolla aurinko on hellinyt meitä
ja ensimmäinen nuppu on auennut
ja useita nuppuja on ilmestynyt köynnökseen.
Kärsimyskukka on siis köynnösmäisesti kasvava
ja tarvitsee tuen, mitä pitkin kiivetä.
Siellä Espanjassa se taisi tukeutua ensin johonkin sähköjohtoon
ja siitä sitten muut versot saivat kiinni, 
kun ensimmäinen verso
oli päässyt ylös saakka.



Nyt kärsimyskukkani on vielä myyntiruukussa ja 
tukikin jää pian matalaksi.
Siirrän sen kohta puoliin ihan ulos
ja teen sille kunnon tuen. 
Se voi optimaalisissa olosuhteissa kasvattaa jopa 10 metrin pituisia versoja,
mutta meillä se jää kyllä lyhyemmäksi.


KASTELU JA HOITO:

Kärsimyskukka pitää auringonvalosta,
mutta sietää myös hajavaloa.
Ja kestää myös yllättävän viileää kasvupaikkaa,
jopa pientä pakkasta, kun on ensin karaistunut.
Sisältä ulos siirrettäessä täytyy olla kuitenkin varovainen,
sillä kasvi ei ole vielä tottunut viileään.

Kärsimyskukkaa kannattaa kastella säännöllisesti keväästä syksyyn.
Multaa ei kannata päästää koskaan kokonaan kuivaksi.
Lepokaudella talvella, sitä kastellaan niukemmin,
sillä se voi kuolla myös liikakasteluun.
Keväästä syksyyn sitä kannattaa myös lannoittaa säännöllisesti,
lepokaudella lannoitusta ei tarvita.


TALVETUS:

Kärsimyskukka talvetaan 5-10 asteessa valoisassa kasvupaikassa.
Minä tosin talvetin tai pidin sitä aiempaa kärsimyskukkaa monta vuotta ihan sisäkasvina.
Eli myös sitä voi kokeilla.
Tämän kasvin aioin kuitenkin talvettaa autotallissa pelargonien seurana. 


 Kärsimyskukan yksi kukka kestää yleensä vain noin päivän,
mutta nuppuja tulee niin ahkeraan, 
että kukkia on kyllä keväästä syksyyn ihailtavana.



Odotan todella paljon tämän aarteeni kasvua.
Toivottavasti saan sen talvehtimaan ja menestymään monta vuotta eteenpäinkin. 

Olisi kiva kuulla myös sun kokemuksia kärsimyskukasta.
Miten olet hoitanut sitä?
Millaisessa paikassa se sinulla kasvaa?
Oletko talvettanut sitä?
Jos olet, niin millaisissa olosuhteissa?

*Kasvi saatu Huiskula :sta



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

maanantai 25. toukokuuta 2020

Ihastuttava kevätsuudelma

koristekirsikka kevätsuudelma
Prunus ´Accolade`
サクラ

Viikonlopun aurinko ja lämpö sai puutarhan puhkeamaan kukkaan.
Kirsikat, luumut ja muut kukkivat puut raottelivat nuppujaan ahkerasti,
eikä puutarhassa tiennyt mihin olisi päänsä kääntänyt. 
Tehtävää oli viikonlopuksi paljon, 
mutta onneksi ehti myös ihailemaan kaikkea ympärillä olevaa. 
Silloin varsinkin, kun on kiire, pitää muistaa pysähtyä hengittelemään 
ja katsomaan kaikkea kaunista ympärillään.
Itselläni nämä toukokuun viimeiset viikot ovat aina työn puolesta ihan hurlumheitä,
eikä tiedä miten saa vuorokaudessa tunnit riittämään.
Onneksi oman puutarhan ihailuun voi käyttää vaikka vain muutamia minuutteja
ja taas ajatus juoksee kirkkaammin. 


Koristekirsikka Kevätsuudelman kukinta on yksi ehdoton kevään kohokohta. 
Kevätsuudelmaa myydään sekä puuna että pensaana.
Vaahteramäellä kasvaa pensas, mutta olen myös alkanut haaveilemaan puusta.
Puuna Kevätsuudelma kasvaa 3-5 m korkeaksi. 


Kevätsuudelman kukat ovat hennon vaaleanpunaisia ja 
muuttuvat kukinnan edetessä melkein valkoisiksi. 
Kukat nuokkuvat alaspäin ja puusta ne näkisi todella hyvin.
Pensas on yli kaksi metriä korkea, 
mutta silti kukkia joutuu katselemaan vähän alhaalta päin. 


Kevätsuudelma viihtyy tavallisessa puutarhamaassa,
aurinkoisella kasvupaikalla.
Se pärjää vyöhykkeillä I-II.
Lehdistö saa todella kauniin ruskavärin syksyllä.



Viime viikonloppuun kuului myös surua,
sillä Sakura-kanimme kuoli sunnuntaina.
Mietimme perheen kanssa, että Sakura taisi odottaa kirsikoiden kukat
ja antoi sitten periksi.
Sakura oli jo 7-vuotias kanirouva,
joka oli kaniksi elänyt ihan pitkän elämän.
Vaikka tiesimme tämän olevan edessä,
silti nämä lemmikkien kuolemat tuntuvat aina niin hurjan surullisilta.
Nyt meillä alkoi tavallaan myös uusi aikakausi,
sillä yhtään kania ei ole enää lemmikkinämme.
Aiemmin aina joku kaneista on jäänyt luoksemme.
Uusia lemmikkejä meillä ei ole aikomus ottaa,
sillä olen itse eläimille allerginen ja lapsemmekin ovat aikuisia.
Pienikin eläin ansaitsee täyden huomion
ja siitä on vastuuta vuosiksi eteenpäin. 
Siksi koemme, että elämäntilanteeseemme ei sovi eläimiä, 
vaikka ne ovatkin niin ihania.
Onneksi naapureissamme on koiria, kissoja, hevosia ja jopa lehmiä.
Saamme nauttia niistä ilman hoitovastuuta.

Tytär sanoi myös osuvasti, 
että muut kanit paitsi Saku-kanimme elävät tavallaan vielä puutarhassamme.
Meillä on ollut yhteensä 4 kania ja kolmella oli kukan nimi.
Ja minä en ole edes antanut niitä nimiä. 
Nyt Sakura-kani elää muistoissamme, varsinkin Sakuran kukinnan aikana.
Myös Tulppaani ja Ruusu kukoistavat puutarhassa.
Saku-kaniherran nimi annettiin kahdestakin syystä. 
Mieheni kotona oli Saku-kani, kun hän oli lapsi.
Saku oli myös kaupunki, jossa asuimme Japanissa.
Eli kaikkien kaniemme nimillä oli taustansa.




Nyt vietämme hanamia, 
Sakura-kanin muistoksi ja 
iloitsemme niistä ihanista hetkistä, 
joita saimme pehmoisten kani-ystäviemme kanssa viettää.

Näiden herkkien mietteiden ja Kevätsuudelman  myötä toivotan teille 
oikein aurinkoista ja mukavaa uutta viikkoa!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Helpotusta puutarhanhoitoon

Kaupallinen yhteistyö: Gardena


Oi, miten kesä yllättikään meidät!
Lämpö tuntuu niin hyvältä ihan luissa ja ytimissä
ja puutarhakin heräsi aivan yhtäkkiä eloon.
Kukkia puhkeaa niin maasta kuin monista kauniista puista.
Ja se on aina yhtä suuri ihmetyksen ja ihailun aihe.
Meillä tulppaanit ja kirsikat uskaltautuivat vasta nyt avaamaan nuppujaan.
Vielä alkuviikosta oli niin kylmä, että kaikki tuntui junnaavan paikoillaan.

Lämpö ja viimeaikaiset sateet ovat saaneet myös monet rikkakasvit villiintymään.
Istutusalueilla niille ei ole mikään taikakonstia, 
vain säännöllinen kitkeminen ja maan kattaminen hillitsee niiden kasvua.

Onneksi löytyy myös helpotusta ja tavallaan taikakeinoja näihin pihan siistimishommiin. 
Nurmikon leikkaamisella saa hetkessä siistimpää jälkeä,
mutta sitten on vielä ne nurmikon raja-alueet,
kiven reunukset, terassin reunat ym. joihin ruohonleikkurilla ei ole asiaa.
Vaikka nurmikko olisi kuinka siisti, nämä rehottavat reunukset pilaavat helposti koko näkymän.
Meillä maalla ainakin voikukkakin löytää tiensä jokaiseen pieneen koloonkin
ja keltainen kukka on kuin huutomerkki esimerkiksi kivien reunoilla.

Meillä on ollut vuosia oikein hyvät ja järeät välineet näihin trimmaus- ja raivaushommiin.
Ainut ongelma on ollut se, että välineemme on olleet vähän liiankin järeät pieniin rajausten siistimisiin. 
Polttomoottorikäyttöiset työvälineet ovat todella painavia,
eikä polttoaineen lisääminen ja käyntiin vetäminenkään ole niitä mielipuuhia.
Olin kauan haaveillut sellaisesta minulle sopivasta kevyemmästä trimmeristä,
jonka käyttäminen ei vaatisi sen kummempia esivalmisteluja
eikä ponnistuksia. 
Gardenalla olikin juuri minulle sopiva trimmeri mallistossaan.

Akkukäyttöinen GARDENA PowerCut Li-40/30 -trimmeri tuntui heti jotenkin omalta käyttää.
Keveys ja muotoilu sopivat hyvin naisenkin käteen. 
Mies hieman epäili etukäteen, voiko akkukäyttöinen trimmeri olla tehokas,
mutta se epäily karisi heti ensimmäisellä käyttökerralla.

 Keitaallemme johdattava "laiturin" reunat ovat aina epäsiistit, 
koska terassin reunaan ruohonleikkuri ei ulotu.
Nyt rikkakasvit saivat kyytiä, kun innostuin trimmailemaan pihaa laajemmaltikin.
Tuon metallisen kasvisuojan saa taitettua eteenpäin,
jolloin se suojaa kasveja ja esim. puun runkoa vahingoittumasta.
Terassin reunalla siihen ei ollut tarvetta.


Yksi loistava ominaisuus tässä trimmerissä on tuo akku ylipäätään. 
 Li-ion-akku voidaan ladata missä vaiheessa tahansa ilman muisti-ilmiötä.
Akun päältä voi tarkistaa akun varaustilan led-valoista,
joten ei tarvitse arvuutella, kuinka paljon käyttöaikaa on vielä jäljellä.

 Parasta tässä akussa on kuitenkin se,
että minulla oli tämä akku jo valmiina.
Sillä tähän trimmeriin käy sama akku kuin painepesuriinkin.
Voit lukea painepesurista täältä:

On mahtava, että samaa akkua voi hyödyntää myös muihin 40 V:n Li-Ion-akkutuotteisiin.
Eli hankintahinnassakin voi säästää, kun hankkii ensimmäisen tuotteen akullisena
ja muut tuotteet ilman akkua.
Itse arvostan myös sitä, että latureitakin on vain yksi.
Tavaraa kertyy muutenkin niin paljon, että on helpompi säilyttää ja muistaa,
että sama laturi ja akku käy Gardenan työvälineisiin.
Tämä tekee tuotteista myös ympäristöystävällisempiä.


Taisin aika paljon innostua tästä hommasta.
Ainakin tuo voikukkien hävitys oli mieleinen homma.
Naapurin pellossa ne ovat ihan kauniita,
mutta meidän puutarhasta ne voisivat pysyä pois.




Trimmeri kannattaa puhdistaa käytön jälkeen
ja sen varren saa myös kahteen osaan,
jotta säilytys on helpompaa.


Toinen puutarhanhoitoa helpottava haave, 
minulla on ollut viime talvesta lähtien.
Talvella Espanjan vuokra-asunnon terassilla oli seinään kiinnitettävä letkukela.
Se oli äärimmäisen helppo käyttää ja 
teki terassista siistimmän oloisen.

Meillä on ollut käytössämme Gardenan maassa oleva letkukela jo kohta 20 vuotta.
Ostimme sen jo edelliseen kotiimme
ja olemma asuneet täällä Vaahteramäellä jo 17 vuotta.
Letkukela on palvellut oikein hyvin ja on vieläkin aivan ehjä,
mutta kerran seinäkelaa käytettyäni tajusin sellaisen olevan ihan ehdoton meillekin.
Meillä on kastelusysteemit hyvin hoidossa pihasaunamme terassilla ja kasvihuoneessa
kesävesiputkiston ja vesipistorasiajärjestelmän avulla.
Voit lukea siitä täältä:

Autotallin seinustalla on ulkovesiposti,
jota käytämme autonpesuun ja kasteluun etupihallamme.
Tässä kohtaa käytössä on ollut maassa oleva letkukela, 
johon olemme rullanneet letkun manuaalisesti.
En tiedä olemmeko laiskoja, mutta letkun rullaaminen on aina tuntunut työläältä.
Siksi letku jää harmillisen rumasti aina välillä retkottamaan pitkin maata.
Nyt hommaan toi helpotuksen


Letkukelan asennus oli helppoa.
Seinäkelaan tuli tarvittavat ruuvit ja seinätulpat mukana.

 Valitsimme meille mahdollisimman pitkän letkun,
koska pihamme on suuri ja ulottuvuutta tarvitaan moneen suuntaan. 
Letkukela kääntyy myös sivuille, 
mikä on kätevää säilytyksen vuoksi  ja helpottaa myös käyttöä.

Letku kiinnitetään vesipostiin. 

Ja kun letkua ei tarvita,
ylimääräiset letkunpäät säilyvät hyvin omilla paikoillaan.

 Letkukelan takaosassa on kätevä ripustuspaikka myös erilaisille suuttimille.
Näin niitä ei tarvitse etsiskellä erikseen.


 Letkukelan mukana tuli myös kätevä suutin,
joka on aivan omiaan puutarhan kasteluun.

 Letkuun käy myös autonpesuharja,
joka on pesee hellävaraisesti niin auton, kuin vaikka kasvihuoneen lasitkin.
GARDENA-autonpesusarja sisältää 
GARDENA-pesuharjan, GARDENA 90 -pesuvarren ja GARDENA-shampoon.
Shampoo on kätevässä muodossa tabettina ja on sisällöltään biologisesti hajoavaa.
Shampoo siis asennetaan suoraan varressa olevaan säiliöön ja 
se liukenee veden mukana automaattisesti.
Pesuharjaa voidaan käyttää myös ilman shampoota.

 Tykkään, kun eri toimintojen vaihtaminen käy kätevästi,
eikä vaadi insinööritaitoja eikä monia tarvikkeita.

 Veden määrää ja painetta voi säätää kahvasta tai sulkea se kokonaan.




Kun kastelu- tai pesuhommat on hoidettu, seinään kiinnitettävässä letkukelan loistava ominaisuus takaa sen, ettei letkut jää lojumaan pihaan.
Sillä letkukela hoitaa kelaamisen letkun käyttäjän puolesta. 
Letkusta kevyesti nykäisemällä lukitus vapautuu ja letku kelautuu automaattisesti takaisin.
Eikä letku kelaudu ikinä toispuoleisesti tai kiemuralle,
sillä sisäänrakennettu teräsjousi varmistaa letkun tasaisen ja tehokkaan kelautumisen.
Täytyy tunnustaa ihan hassu juttu,
nauroin nimittäin ihan ääneen, kun ekan kerran päästin letkun kelautumaan itsestään.
Ja oli pakko kokeilla hommaa useamman kerran.
Tämä on tavallaan pieni asia,
mutta juuri ne pienet asiat helpottavat arkea parhaiten.
Ei enää selkä kumarassa kelailuja, 
vaan homma hoituu selkä suorassa,
ilman hiki päässä kelaamista.

Letkukelalla on muuten viiden vuoden takuu,
mikä kertoo tuotteen laadusta.

Nyt autotallin edustakin on siistimmän oloinen eikä 
letkut ikinä loju pitkin maata rumasti eikä niihin ole vaarassa myöskään kompastua.
Vaikka puutarhanhoito ei ole välineurheilua,
nämä helpotusta tuovat välineet tekevät puutarhanhoidosta vielä nautittavampaa.
Hyvällä huolenpidolla niistä on iloa ja apua jopa vuosikymmeniksi,
niin kuin edellisestä letkukelastammekin oli.

Mukavia puutarhahetkiä tähän päivään!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.