INSTAGRAM

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Minä puutarhurina -haaste

kiinanpioni
 Paeonia lactiflora ´Festiva Maxima`
シャクヤク

Kiitos kivasta haasteesta Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo!
Haaste on alunperin lähtöisin Kivisen Vilman -blogista. 

Mielelläni vastaan tähän haasteeseen, 
sillä itsellekin on mukava miettiä,
 millainen puutarhuri oikeastaan olen. 
Lähestyn aihetta siitä näkökulmasta,
miksi ja miten minusta on tullut puutarhuri. 
Avaan teille vähän enemmän taustaani ja
sitä mikä sai minut haaveilemaan puutarhurin ammatista,
harrastuksen lisäksi.

Olen varmasti aiemminkin kertonut, 
että en ollut mitenkään innostunut puutarhanhoidosta 
lapsena tai nuorena tai vielä aikuisuuden alkuvaiheissakaan. 
Lapsuudessani asuimme kerros- ja rivitaloissa,
mutta mummola ja mökkimme olivat maalla. 
Mökkimme sijaitsi siis mummolan mailla, jossa vietimme paljon aikaa. 
Monena kesänä taisimme olla enemmän mökillä kuin kotonamme. 
Mummolla oli pieni maatila ja paljon kasvimaata sekä viljelyksiä. 
Myös kukkapenkkejä mummolassani ja mökkimme pihapiirissä oli, 
mutta hyötykasvit olivat pääosassa. 
Ja hyötykasveja oli paljon. 
Marjapensaita ja perunaa sekä muita juurikkaita oli sarkatolkulla.
Mummon varsinaisesta puutarhasta minulla on jotenkin sellainen muistikuva,
että se oli todella viehättävä.
Pieni muovinen kasvihuone keskellä omenapuita ja kasvimaatilkkuja. 
Myös kukkia oli joukossa, ainakin kultapalloa, kehäkukkia, syysleimuja ja astereita. 
Vasta myöhemmällä iällä olen tajunnut, kuinka ihana paikka mummolani oli. 
Lapsuudessa ja nuoruudessa tykkäsin viettää kyllä aikaa siellä,
mutta en ollut vähääkään kiinnostunut puutarhanhoidosta. 
Minusta oli valtavan työlästä kitkeä kasvimaita, kerätä marjoja tai nostaa perunoita. 
Olisin mieluummin lukenut kirjaa tai viettänyt aikaa serkkujen kanssa. 
Muistan elävästi tokaisseenikin mummolleni,
että minä ainakin ostan ruokani kaupasta aikuisena,
enkä perusta mitään puutarhaa.
Haluan asua kaupungissa. 

lehtoakileija
Aquilegia vulgaris 
オダマキ


No, vuodet vierivät... 

Ensimmäinen kosketus kukka-alaan, tuli yläasteen jälkeen,
kun työskentelin yhden kesän kukkakaupassa.
Muistan vieläkin kukkakylmiön huumaavan tuoksun,
kun oven avasi.
Työskentelin lähinnä myyjänä,
 mutta työnantaja kustansi minulle kahden päivän sidontakurssin.
Silloin sain ensimmäisen innostuksen kipinän kukkasidontaan.

   laukka
Allium
アリウム

Japanissa asuessamme (reilu 20 vuotta sitten) ensi kertaa tajusin, 
kuinka kaipasin mullan kuopsutusta.
Olimme kuukauden Kobessa ja asuimme keskellä kaupunkia.
Silloin tajusin, kuinka ihminen voikaan kaivata vihreää ja multaa. 
Kun palasimme Naganoon, jossa varsinaisesti asuimme, 
olisin halunnut mennä auttamaan jokaista naapurin mummoa ja pappaa puutarhahommissa. 
Muistan, kuinka tunsin ihan konkreettista puutostilaa ilman vihreyttä.
Tämä on ensimmäinen selkeä muistikuvani puutarhainnostuksesta.

Suomeen palatessamme asuimme kerrostalossa ja silloin innostuin viherkasveista, 
joita oli ollut myös aina omassa huoneessani myös lapsuudessa. 
Parvekkeelle taisin laittaa muutamia kesäkukkia,
mutta muuten puutarhainnostus uinui syvässä horrostilassa. 

Kolme vuotta Japanista muuton jälkeen,
muutimme ensimmäiseen omakotitaloon, jonka mieheni rakensi.
Tontti oli kaava-alueella ja noin tuhat neliötä.
Maa-aines oli syvää savea ja puutarhataitomme olivat olemattomat.
Myös rahaa oli vähän. 
Minä olin lasten kanssa kotona ja lyhensimme ensimmäistä asuntolainaamme. 
Saimme kuitenkin nurmen perustettua ja muutamia kasvejakin istutettua,
jotka taisivat kyllä kitua pienissä kuopissaan keskellä savimaata.
Kuitenkin jokin alkoi itää minussa. 
Mietin mielikuvissani, millaisen puutarhan haluaisin ja
 kuinka haluaisin asua ehkä vähän syrjemmässä. 
Kaksi vuotta uuden talon valmistumisen jälkeen, 
mieheni löysi Vaahteramäen. 
Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. 
Teimme tonttikaupat samana iltana, 
kun näimme tontin ensimmäisen kerran,
tietämättä saisimmeko nykyisen talon myytyä tai
muita käytännön seikkoja. 
Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin
ja vain vuosi myöhemmin muutimme Vaahteramäelle.
Vanha talommekin meni kaupaksi ennen kuin ehdimme laittaa sitä edes myyntiin. 
Elämämme muuttui viiden vuoden sisällä aika tavalla, mutta positiiviseen suuntaan.
Muutimme Japanista takaisin Suomeen, saimme kaksi lasta ja rakensimme kaksi taloa.
Pientä vauvaa ja talonrakennusta ei onneksi ollut koskaan yhtä aikaa,
vaan kaikki tapahtui vuorotellen. 

Ja siitä se sitten lähti tosissaan eteenpäin,
nimittäin minun puutarhainnostukseni.
Myös naapurin muilla äideillä oli oma osuutensa tähän innostukseen.
Kokoonnuimme lapsinemme usein jonkun pihalle ja 
intoilimme milloin mistäkin, pääasiassa kuitenkin puutarhasta.
Vaihtelimme kasveja, kävimme puutarhoilla ja 
mietimme yhdessä, mikä sopisi mihinkin. 

 Isabellan syreeni
Syringa Preston-Ryhmä ´Holger`
Lilac
ハシドイ

Kun omat lapset alkoivat kasvaa isommiksi, tajusin, että haluan ehkä vaihtaa ammattia. 
En kuitenkaan tiennyt, mikä minusta tulisi isona. 
Olin kirjanpitäjä, joka oli tehnyt Japanissa raksahommia ja
 hoitanut sen jälkeen omia ja muiden lapsia kotona. 
Yhtäkkiä kaikki tuntui kuitenkin ihan päivänselvältä. 
Olimme naapurin Hannan kanssa käymässä Perennapuutarha Pöntisellä. 
Siellä tuo ajatus oikeasti jysähti päähäni. 
Minä haluan opiskella puutarhuriksi. 
Opiskelu tuntui kuitenkin hieman utopistiselta pienten lasten äidille. 
Harkitsin ensin opiskelevani oppisopimuksella ammattiin. 
Melkein sainkin oppisopimuspaikan Hollolalaisesta Viherpalvelu Kotipihasta.
Kuitenkin loppumetreillä Kotipihan omistaja Leeni
kannusti minua hakemaan ihan puutarhakouluun. 
Hän sanoi, että saisin sieltä ehkä kattavamman opin ammattiin. 
Olen hänelle ikuisesti kiitollinen mahtavasta kannustuksesta pohdinnoissani.
Enkä tiedä, muistaako hän itse tätä tapausta. 
Emme nimittäin ikinä nähneet kasvotusten, puhuimme vain puhelimessa. 


Niinpä hain puutarhakouluun ja pääsin myös siksi kesäksi kesäkukkapuutarhalle töihin,
jossa tykkäsin olla valtavasti. 
Kesällä sain myöntävän kirjeen puutarhakouluun pääsystä
ja olin niin onnellinen. 

tummakurjenpolvi
Geranium phaeum ´Album`
ゲラニウム ファエウム アルブム

Puutarhakoulussa opiskelu oli aivan ihanaa, nautin joka hetkestä, paitsi traktoritunneista.
Ne olivat jotenkin valtavan pelottavia ja olin niin stressaantunut niistä.
Suoritin kuitenkin traktoritestin kiitettävästi, mutta en ole sen koommin traktoria ajanut. 
Rakastin puutarhakoulussa erityisesti kasvitunnistuksia, puutarhan ylläpitotöitä,
pihasuunnittelua ja tykkäsin myös kukkasidonnasta.   
Menin kouluun joka päivä niin innoissani.
Ruokakin oli ihan taivaallista, samoin seura.
Ystävystyin siellä monen ihanan ihmisen kanssa,
joiden kanssa pidämme edelleen tiiviisti yhteyttä.

Kouluun kuului työharjoittelua, joista suurimman osan suoritin Vääksyn Viherkukassa.
Viherkukka oli monipuolinen harjoittelupaikka,
siellä sai tutustua sekä puutarhamyymälän että kukkakaupan toimintaan.
Jäin sinne myös valmistuttuani töihin.
Oman yrityksen perustaminen oli kuitenkin mielessä.
Olin eniten innoissani pihasuunnittelusta,
 jota olin opiskellut itsekseni koko ajan lisää.
Perustin oman yrityksen vajaa vuosi valmistumiseni jälkeen
ja Vääksyn Viherkukasta tuli yhteistyökumppani.

Perustin Pihasyreenin ensin aika monipuolisia palveluita tarjoavaksi yritykseksi.
Tein pihasuunnitelmia, viherrakennustöitä (yhteistyökumppaneiden kanssa yhdessä),
 tein asiakkaiden puutarhoissa ylläpitotöitä, neuvontakäyntejä ym.
Sanoinkin yhteen aikaan itseäni mummopuutarhuriksi,
koska asiakkainani oli paljon iäkkäämpiä ihmisiä,
jotka tarvitsivat apua puutarhan perustöissä.
Puutarhatöiden välissä saatoin ripustaa pyykkejä narulle
 tai jutella heidän seuranaan lettuja syöden.

Huomasin kuitenkin ajan mittaan,
 että minun on pakko karsia palveluistani jotain pois.
Suomen kesä ja varsinkin kevät on niin lyhyt,
että minun oli vaikeaa aikatauluttaa kaikki työt hyvin.
Myös kustannuksissa oli säästettävä,
sillä yksinyrittäjällä oli vaikeaa pitää niin moni työkaluja, -välineitä, pakettiautoa, tietokonetta, pihasuunnitteluohjelmaa ym. ajan tasalla.
Kaikki laskutettava tulo upposi aina uusiin hankintoihin.
Niinpä karsin palveluistani viherrakennuksen sekä ylläpitotyöt
ja tarjoan vain pihasuunnittelua ja -neuvontaa.
Tämä karsinta kannatti,
sillä se selkeytti yritykseni konseptia sekä itselleni että asiakkailleni
ja vähensi kustannuksia.

verikurjenpolvi
Geranium sanguineum ´Album`
フウロソウ サングイネウム‘アルバム’ 

No, millainen puutarhuri sitten olen?

Ammattipuutarhurina ja pihasuunnittelijana
 olen käytännönläheinen, innostuva ja kasveja rakastava. 
Tykkään työstäni ja sen vaihtelevuudesta,
mutta myös haasteellisuudesta.


Oman pihan puutarhurina ja bloggaajana olen intohimoinen, tiedonnälkäinen, kokeileva,
jolle puutarha on todella tärkeä ja rakas paikka.
Rentoudun ja rauhoitun siellä parhaiten.
Enkä kaipaa mitään muita harrastuksia kesäisin,
sillä puutarha riittää minulle sekä huvipuistoksi että kesämökiksi.

Jo puutarhakouluaikana ensimmäisessä näyttötutkinnossa sain arvion,
että syvä harrastuneisuus heijastuu ammattitaitooni.
Ja niin se on vieläkin.
En osaa sanoa, mikä minulle on työtä ja mikä huvia.
Viimeksi eilen illalla mieheni ihmetteli iltalukemistani.
Luin kasvikirjaa, kun hän katsoi netflixistä elokuvaa.
Mielestäni rentouduin, mutta mieheni mielestä mietin työjuttuja.
Puutarhasta ja kasveista ei saa koskaan kyllikseen,
eikä niistä tiedä ikinä kaikkea.  
Siksi tämä on niin hyvä harrastus ja työ.
Opiskelen koko ajan lisää
ja silti huomaan tietäväni vähemmän.

Oman puutarhan hoidossa olen jotakin nautiskelijan ja rikkaruohomaanikon väliltä.
Saatan haahuilla pitkin puutarhaa ja nauttia kaikesta,
mutta silti kokea ahdistusta, kun puutarha ei ole rikkaruohoton ja säntillinen.
Se ehkä estää minua osallistumasta esim. Avoimiin puutarhoihinkin.
Ja ehkä haluan myös pitää puutarhani myös jollain tasolla yksityisenä paikkana,
vaikka esittelenkin sitä täällä blogissani.
Blogiin voi kuitenkin itse valita kuvakulmat ja välttää näyttämästä rötöpaikkoja.
Voi tavallaan valita ja hallita, mitä puutarhastaan ja kodistaan näyttää.
Minusta nimittäin puutarha on tärkeä osa kotia, eikä vain jokin ulkopuolinen tila.

Jos pitäisi valita yksi sana vastaukseksi, millainen puutarhuri olen,
se sana olisi kokonaisvaltainen.
Puutarha on minulle työ, harrastus, intohimo ja loputon mielenkiinnon kohde.
Tykkään suunnitella ja auttaa muita heidän puutarhapulmissaan.
Tykkään kuopsutella, katsella, kuvata, blogata, kirjoittaa, hoitaa, haaveilla ja jutella.
Ja kaiken tuo yllämainitun tekemisen kohteena tai aiheena on puutarha.

 syyshortensia
Hydrangea paniculata ´Jane`, ´Little Lime`  
ノリウツギ

Tästä tekstistä tuli aika pitkä ja henkilökohtainenkin, toivottavasti ette väsähtäneet lukemaan.
Tajusin tätä kirjoittaessani, etten ole ehkä koskaan kertonut teille näin tarkasti,
miksi olen alun perin lähtenyt puutarhuriksi.
Välillä haaveilen myös lisäopinnoista, mutta vielä en ole edennyt asiassa haaveilua pidemmälle.
Onneksi myös itsenäisesti voi opiskella koko ajan lisää,
sekä työtä että harrastusta varten. 

Ja tämän postauksen kuvista voi päätellä,
mikä on lempivärini kukista puhuttaessa,
jos ette sattuneet sitä jo tietämään entuudestaan. 

 tarhapimpinellaruusu ´Linnanmäki`
Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä ´Linnanmäki`

Tämä haaste on kierrellyt jo monessa blogissa,
 mutta haluan haastaa kertomaan omaa tarinaanne
Katin Oravankesäpesä -blogista
Kivipellon Sailan
Suvin Kesätuulian mutamäki -blogista


Kopion tähän loppuun haasteen säännöt Kivisen Vilman-blogista:

"Haasteen säännöt: 
voit kirjoittaa sinusta puutarhurina vapaasti oman mielesi mukaan tuoden esiin niitä asioita, 
jotka kuvaavat sinua ja harrastustasi. 
Mainitse, että olet saanut haasteen Kivisen Vilman -blogista
Laita haastepostauksesi linkki tähän postauksen kommenttiosioon.  
Minä kokoan niistä aikanaan oman blogikirjoituksen. 

Olisi mukava kuulla moneltakin teistä, millaisia puutarhureita oikein olette!"



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


38 kommenttia:

  1. Kiitos haasteeseen osallistumisesta! Vai ei traktorinajo oikein innostanut! Sinulla mielenkiintoinen polku puutarhuriksi Japanissa asumisineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan haasteen alullelaitosta!
      Ja kiva kuulla, että mun tarina kiinnosti. Kirjoitin sen ehkä vähän vierestä, kuin se alunperin oli sinun haasteessasi. Juttu lähti vähän itsekseen menemään ihan alkulähteille.

      Poista
  2. Sinun polkusi puutarhuriksi on vähintäänkin mielenkiintoinen! Mutta blogiasi lukeneena ja kuviasi ihastelleena uskon sinun olevan aivan oikealla alalla. Myös intohimo kasvien maailmaan ja nautinto tehdä tätä työtä välittyy meille lukijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku! <3
      Ihana, jos mun innostus välittyy täältä blogistakin läpi. On ihana intoilla täällä blogimaailmassa muiden puutarhaintoilijoiden kanssa.

      Poista
  3. Ihanan intohimoisesti suhtaudut työhösi puutarhurina. Mutta mikä mahtaakaan olla lempivärisi kukissa, ei millään arvaa... eikä huomaa näistä ihanista kuvista. Niin kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On onni intoilla asiasta, joka kiinnostaa itseäkin valtavasti.
      Ja lempivärini on kyllä varmasti aika vaikea arvata. ;)

      Poista
  4. Oli mielenkiintoista luettavaa! Olen psykiatrinen sairaanhoitaja ja mielessä on jo pidempään pyörinyt ajatus puutarha-alan opinnoista. Kumpa uskaltaisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, että postaus oli myös sinusta mielenkiintoinen.
      Kannustan sinua ottamaan rohkeasti askeleen sitä kohti, mistä haaveilet. Ja hienointa on, että uudessa ammatissa voi aina hyödyntää myös edellistä ammattitaitoa. Tuo sinun ammattisi mahdollistaa varmasti monenlaisia polkuja myös puutarhurina. Puutarhaterapiasta ja muista hoitokeinoista puutarhaa, luontoa ja kasveja apuna käyttäen tulee varmasti kysyttyä tavaraa tulevaisuudessa.

      Poista
  5. Kiitos! Tätä oli tosi kiva lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ihanasta haasteesta! <3
      On kiva kuulla, miten muillakin puutarhureilla tämä puutarhailu on myös harrastus, vaikka sitä tekisikin myös päivisin. Omassa puutarhassa puutarhailu on aina erilaista. Siellä saa tehdä mitä tykkää. :)

      Poista
  6. Olipa mielenkiintoista lukea puutarhurin polustasi. Ja olet kyllä taatusti oikealla alalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ja kyllä minustakin tuntuu, että olen löytänyt oikean alan. Monet tietävät sen jo lapsena, minulle asia valkeni vasta vähän myöhemmin.

      Poista
  7. Rakastan aitoja elämänpolkutarinoita - ja myös kukkia. Jälkimmäisen seikan vuoksi olen pari vuotta seuraillut puutarhablogiasi. Meillä on pieni rivitalopiha, joka on enemmän tai vähemmän sattumanvaraisella hoidolla. Mutta haaveissani kuljeskelen usein juuri senkaltaisessa puutarhassa kuin blogissasi kuvaat. Tämä 'polkusi puutarhuriksi' -kertomus oli ihana yllätys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos ihanasta ja tsemppaavasta kommentistasi! <3
      Minäkin rakastan aitoja elämäntarinoita, siksi luenkin paljon elämänkertoja. Vaikka jonkun elämä ei liippaisikaan ihan omaa elämää läheltä, aina oppii jotain uutta ja löytää yhtymäkohtia omiin pohdintoihinsa.

      Poista
  8. Olipa mielenkiintoinen tiesi puuutarha-alan ammattilaiseksi! Innoistuksesi on helppoa aistia niin täällä blogin puolella ja aina kun tapaamme jossain retkillämme 😊🐞. Kiitos haasteesta, otan sen mielelläni vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että jaksoit lukea postauksen loppuun ja tosi kiva, jos otat haasteen vastaan.
      Taidan olla aika höyrypää noilla retkillämme. Onneksi siellä sulautuu hyvin joukkoon ja saa jopa yllykkeitä muilta. ;)

      Poista
  9. Ihana tarina kauniisti kerrottuna. Parasta, että se on tositarina. Välillä tunsin jopa pientä jännitystä, miten tarina jatkuu. Innostus ja rakkaus kasveihin välittyy tekstistä hyvin. Todella hienoa, että työ ja harrastus lomittuu toisiinsa ja niistä muodostuu elämäntapa.
    Nauratti kuvauksesi siitä, kuinka mummojen pihoja kunnostaessasi ripustat välillä pyykkiä narulle ja juttelet mummojen kanssa mukavia. Sinut tavanneena voin sen täysin uskoa ja mielestäni se on yksi hienoimpia puoliasi. Olet avoin, iloinen ja ennenkaikkea hyvin empaattinen ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi Between! <3
      Itsekin olen niin onnellinen, että olen löytänyt oman alani. Siitä ei silloin saa ikinä kyllikseen.

      Poista
  10. No huh. monenlaista mutkaa ja muutosta on ollut. Olisit vaan mennyt mummuille ja papoille avuksi Japanissa ;)
    Sinulla on puutarhurointi kyllä verissä, niin monessa olet mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ollut ihan suora tie lapsuudesta saakka, kuten jollain se on. Onneksi nykyään opiskella voi läpi elämän ja löytää oman polkunsa myöhemminkin. Minulla ei ollut oikeastaan mitään haaveammattia lapsuudessa ja luulen, että monella tuo haaveammatti saattaa muuttua myös iän myötä.

      Poista
  11. Ihan mielettömän kiva postaus. Oli todella mielenkiintoista lukea sinun taipaleestasi puutarhuriksi ja tuo Japani osuus oli ihana <3
    Lemppariväri taisi olla valkoinen kukkasissa :)
    Ihanaa sunnuntaita sinulle Riina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, että tykkäsit. On aina jännittävää julkaista jotain näin henkilökohtaista.
      Ja lempivärini ei taida olla teille blogin uskollisille lukijoille kovin vaikea arvata.
      Ihanaa uutta alkanutta viikkoa sinulle Outi! <3

      Poista
  12. Mikä tarina! Tästä näkee, miten kasvit ja puutarhanhoito voivat vetää puoleensa vaikka "vannoutuneen kaupunkilaisen" :D Oli ihana lukea elämästäsi ja polustasi puutarhan pariin. Mukavaa helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ei sitä lapsuuden tai nuoruuden uhmassa tajuakaan, että myöhemmin saattaa rakastaa juuri sitä, mistä ei sillä hetkellä piittaa yhtään.
      Kiitos samoin, mukavaa helmikuuta! Kevättä kohden mennään kovaa vauhtia.

      Poista
  13. Kivasti kirjoitettu miten päädyit puutarhurin uralle. Elämässä monesti tuntuu että muutokset kasautuvat samoille vuosille tai ajanjaksoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! <3
      Elämässä tosiaan monet muutokset kasautuvat usein yhteen syssyyn. Perheissä tuo lasten syntymä ja monet muutot ovat yleensä yhtäaikaa. Nyt ei oikeastaan enää haaveile edes kovin suurista mullistuksista. Tasainen elämä olisi parasta.

      Poista
  14. Tätä oli niin ihanaa lukea, Riina! Mahtava kuulla tuosta, mitä teit aiemmin ja miten kannustuksen jälkeen päädyit opiskelemaan - nousee ihan niskavillat pystyyn, kun miettii, miten jonkun vieraan ihmisen tietyllä hetkellä sanoma asia voi vaikuttaa aivan ratkaisevasti. Niinhän se sattuma toki jatkuvasti vaikuttaa elämämme kulkuun, mutta silti. Toki voisit olla tasan samassa työssä tekemässä ihan samaa, mutta ei sitä tiedä. Onneksi löysit tämän tien!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! <3
      On tosiaan jännä, miten elämään voi vaikuttaa sekä positiivisesti että negatiivisesti aika pienetkin seikat. Ja tässä kohtaa tulee mieleen se, että mitenkähän sitä itse on vaikuttanut monen elämään sanomisillaan.
      Pienetkin kannustuksen sanat voivat olla ne ratkaiseva tekijä.
      On ihana, että olen löytänyt oman juttuni ja sitä toivon myös kaikille muillekin. On tärkeää, että elämässä on niitä asioita, jotka saavat innostumaan ja silmät loistamaan niin työ kuin harrastusmielessäkin. Ne antavat elämään iloa ja voimiakin.

      Poista
  15. Kiitos haasteesta! <3 Oli kiva lukea tarinasi puutarhuriksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! <3
      Olisikin myös niin kiva kuulla, miten sä innostuit puutarhasta ja kasveista alunperin.

      Poista
  16. Olipa ihana lukea omasta tiestäsi puutarhuriksi.

    VastaaPoista
  17. Olipa ihana ja inspiroiva tarina matkastasi! Sitä tulee aina aika ajoin itsekin pohdittua, mitä haluaisi tehdä isona ja pitäisikö vaihtaa alaa. Uskallus hypätä tuntemattomaan on aina kuitenkin loppunut. Sinun tarinasi on hyvä osoitus siitä, että kannattaa uskaltaa :) Ihanaa, että asiat ovat kohdallasi loksahtaneet kohdalleen! Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että postaus inspiroi myös sinua!
      Ei ole tosiaan ihan yksinkertaista vaihtaa alaa tai alkaa opiskelemaan aikuisiällä, kun on jo perhe ja kaikki velvoitteet. Mutta suosittelen uskaltamaan, sillä se kannattaa.
      Toivon, että löydät oman polkusi, olkoon se sitten mikä tahansa. <3

      Poista
  18. Sinun tarinasi oli todella mielenkiintoinen kehityksestäsi puutarhuriksi, kaikesta lukemastani päätellen olet todella löytänyt oman alasi! ajattelen samoin puutarhasta, myös minulle se on tärkeä osa kotia ja hyvin henkilökohtainen paikka, sielun peili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että koit tarinani mielenkiitoiseksi. Vaikka oma elämä tuntuu usein siltä, ettei siinä ole mitään ihmeellistä. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa omaa tarinaani, sillä ajattelin, että ehkä se rohkaisee myös muita.
      Ja tosiaan minusta puutarha on tärkeä osa kotia ja siksi niin henkilökohtainen ja jotenkin suojeltava paikka, vaikka onkin ulkotilassa.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!