Minä puutarhurina -haaste

kiinanpioni

 Paeonia lactiflora ´Festiva Maxima`

シャクヤク

Kiitos kivasta haasteesta Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo!

Haaste on alunperin lähtöisin Kivisen Vilman -blogista. 

Mielelläni vastaan tähän haasteeseen, 

sillä itsellekin on mukava miettiä,

 millainen puutarhuri oikeastaan olen. 
Lähestyn aihetta siitä näkökulmasta,
miksi ja miten minusta on tullut puutarhuri. 

Avaan teille vähän enemmän taustaani ja

sitä mikä sai minut haaveilemaan puutarhurin ammatista,

harrastuksen lisäksi.

Olen varmasti aiemminkin kertonut, 

että en ollut mitenkään innostunut puutarhanhoidosta 

lapsena tai nuorena tai vielä aikuisuuden alkuvaiheissakaan. 

Lapsuudessani asuimme kerros- ja rivitaloissa,

mutta mummola ja mökkimme olivat maalla. 

Mökkimme sijaitsi siis mummolan mailla, jossa vietimme paljon aikaa. 

Monena kesänä taisimme olla enemmän mökillä kuin kotonamme. 

Mummolla oli pieni maatila ja paljon kasvimaata sekä viljelyksiä. 

Myös kukkapenkkejä mummolassani ja mökkimme pihapiirissä oli, 

mutta hyötykasvit olivat pääosassa. 

Ja hyötykasveja oli paljon. 

Marjapensaita ja perunaa sekä muita juurikkaita oli sarkatolkulla.

Mummon varsinaisesta puutarhasta minulla on jotenkin sellainen muistikuva,

että se oli todella viehättävä.

Pieni muovinen kasvihuone keskellä omenapuita ja kasvimaatilkkuja. 

Myös kukkia oli joukossa, ainakin kultapalloa, kehäkukkia, syysleimuja ja astereita. 

Vasta myöhemmällä iällä olen tajunnut, kuinka ihana paikka mummolani oli. 

Lapsuudessa ja nuoruudessa tykkäsin viettää kyllä aikaa siellä,

mutta en ollut vähääkään kiinnostunut puutarhanhoidosta. 

Minusta oli valtavan työlästä kitkeä kasvimaita, kerätä marjoja tai nostaa perunoita. 

Olisin mieluummin lukenut kirjaa tai viettänyt aikaa serkkujen kanssa. 

Muistan elävästi tokaisseenikin mummolleni,

että minä ainakin ostan ruokani kaupasta aikuisena,

enkä perusta mitään puutarhaa.

Haluan asua kaupungissa. 

lehtoakileija

Aquilegia vulgaris 

オダマキ

No, vuodet vierivät... 

Ensimmäinen kosketus kukka-alaan, tuli yläasteen jälkeen,
kun työskentelin yhden kesän kukkakaupassa.
Muistan vieläkin kukkakylmiön huumaavan tuoksun,
kun oven avasi.
Työskentelin lähinnä myyjänä,
 mutta työnantaja kustansi minulle kahden päivän sidontakurssin.
Silloin sain ensimmäisen innostuksen kipinän kukkasidontaan.

   laukka

Allium

アリウム

Japanissa asuessamme (reilu 20 vuotta sitten) ensi kertaa tajusin, 

kuinka kaipasin mullan kuopsutusta.

Olimme kuukauden Kobessa ja asuimme keskellä kaupunkia.

Silloin tajusin, kuinka ihminen voikaan kaivata vihreää ja multaa. 

Kun palasimme Naganoon, jossa varsinaisesti asuimme, 

olisin halunnut mennä auttamaan jokaista naapurin mummoa ja pappaa puutarhahommissa. 

Muistan, kuinka tunsin ihan konkreettista puutostilaa ilman vihreyttä.

Tämä on ensimmäinen selkeä muistikuvani puutarhainnostuksesta.

Suomeen palatessamme asuimme kerrostalossa ja silloin innostuin viherkasveista, 

joita oli ollut myös aina omassa huoneessani myös lapsuudessa. 

Parvekkeelle taisin laittaa muutamia kesäkukkia,

mutta muuten puutarhainnostus uinui syvässä horrostilassa. 

Kolme vuotta Japanista muuton jälkeen,

muutimme ensimmäiseen omakotitaloon, jonka mieheni rakensi.

Tontti oli kaava-alueella ja noin tuhat neliötä.

Maa-aines oli syvää savea ja puutarhataitomme olivat olemattomat.

Myös rahaa oli vähän. 

Minä olin lasten kanssa kotona ja lyhensimme ensimmäistä asuntolainaamme. 

Saimme kuitenkin nurmen perustettua ja muutamia kasvejakin istutettua,

jotka taisivat kyllä kitua pienissä kuopissaan keskellä savimaata.

Kuitenkin jokin alkoi itää minussa. 

Mietin mielikuvissani, millaisen puutarhan haluaisin ja

 kuinka haluaisin asua ehkä vähän syrjemmässä. 

Kaksi vuotta uuden talon valmistumisen jälkeen, 

mieheni löysi Vaahteramäen. 

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. 

Teimme tonttikaupat samana iltana, 

kun näimme tontin ensimmäisen kerran,

tietämättä saisimmeko nykyisen talon myytyä tai

muita käytännön seikkoja. 

Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin

ja vain vuosi myöhemmin muutimme Vaahteramäelle.

Vanha talommekin meni kaupaksi ennen kuin ehdimme laittaa sitä edes myyntiin. 

Elämämme muuttui viiden vuoden sisällä aika tavalla, mutta positiiviseen suuntaan.

Muutimme Japanista takaisin Suomeen, saimme kaksi lasta ja rakensimme kaksi taloa.

Pientä vauvaa ja talonrakennusta ei onneksi ollut koskaan yhtä aikaa,

vaan kaikki tapahtui vuorotellen. 

Ja siitä se sitten lähti tosissaan eteenpäin,

nimittäin minun puutarhainnostukseni.

Myös naapurin muilla äideillä oli oma osuutensa tähän innostukseen.

Kokoonnuimme lapsinemme usein jonkun pihalle ja 

intoilimme milloin mistäkin, pääasiassa kuitenkin puutarhasta.

Vaihtelimme kasveja, kävimme puutarhoilla ja 

mietimme yhdessä, mikä sopisi mihinkin. 

 Isabellan syreeni

Syringa Preston-Ryhmä ´Holger`

Lilac

ハシドイ

Kun omat lapset alkoivat kasvaa isommiksi, tajusin, että haluan ehkä vaihtaa ammattia. 

En kuitenkaan tiennyt, mikä minusta tulisi isona. 

Olin kirjanpitäjä, joka oli tehnyt Japanissa raksahommia ja

 hoitanut sen jälkeen omia ja muiden lapsia kotona. 

Yhtäkkiä kaikki tuntui kuitenkin ihan päivänselvältä. 

Olimme naapurin Hannan kanssa käymässä Perennapuutarha Pöntisellä. 

Siellä tuo ajatus oikeasti jysähti päähäni. 

Minä haluan opiskella puutarhuriksi. 

Opiskelu tuntui kuitenkin hieman utopistiselta pienten lasten äidille. 

Harkitsin ensin opiskelevani oppisopimuksella ammattiin. 

Melkein sainkin oppisopimuspaikan Hollolalaisesta Viherpalvelu Kotipihasta.

Kuitenkin loppumetreillä Kotipihan omistaja Leeni

kannusti minua hakemaan ihan puutarhakouluun. 

Hän sanoi, että saisin sieltä ehkä kattavamman opin ammattiin. 

Olen hänelle ikuisesti kiitollinen mahtavasta kannustuksesta pohdinnoissani.

Enkä tiedä, muistaako hän itse tätä tapausta. 

Emme nimittäin ikinä nähneet kasvotusten, puhuimme vain puhelimessa. 

Niinpä hain puutarhakouluun ja pääsin myös siksi kesäksi kesäkukkapuutarhalle töihin,

jossa tykkäsin olla valtavasti. 

Kesällä sain myöntävän kirjeen puutarhakouluun pääsystä

ja olin niin onnellinen. 

tummakurjenpolvi

Geranium phaeum ´Album`

ゲラニウム　ファエウム アルブム

Puutarhakoulussa opiskelu oli aivan ihanaa, nautin joka hetkestä, paitsi traktoritunneista.

Ne olivat jotenkin valtavan pelottavia ja olin niin stressaantunut niistä.

Suoritin kuitenkin traktoritestin kiitettävästi, mutta en ole sen koommin traktoria ajanut. 

Rakastin puutarhakoulussa erityisesti kasvitunnistuksia, puutarhan ylläpitotöitä,

pihasuunnittelua ja tykkäsin myös kukkasidonnasta.   

Menin kouluun joka päivä niin innoissani.

Ruokakin oli ihan taivaallista, samoin seura.

Ystävystyin siellä monen ihanan ihmisen kanssa,

joiden kanssa pidämme edelleen tiiviisti yhteyttä.

Kouluun kuului työharjoittelua, joista suurimman osan suoritin Vääksyn Viherkukassa.

Viherkukka oli monipuolinen harjoittelupaikka,

siellä sai tutustua sekä puutarhamyymälän että kukkakaupan toimintaan.

Jäin sinne myös valmistuttuani töihin.

Oman yrityksen perustaminen oli kuitenkin mielessä.

Olin eniten innoissani pihasuunnittelusta,

 jota olin opiskellut itsekseni koko ajan lisää.

Perustin oman yrityksen vajaa vuosi valmistumiseni jälkeen

ja Vääksyn Viherkukasta tuli yhteistyökumppani.

Perustin Pihasyreenin ensin aika monipuolisia palveluita tarjoavaksi yritykseksi.

Tein pihasuunnitelmia, viherrakennustöitä (yhteistyökumppaneiden kanssa yhdessä),
 tein asiakkaiden puutarhoissa ylläpitotöitä, neuvontakäyntejä ym.

Sanoinkin yhteen aikaan itseäni mummopuutarhuriksi,

koska asiakkainani oli paljon iäkkäämpiä ihmisiä,

jotka tarvitsivat apua puutarhan perustöissä.

Puutarhatöiden välissä saatoin ripustaa pyykkejä narulle

 tai jutella heidän seuranaan lettuja syöden.

Huomasin kuitenkin ajan mittaan,

 että minun on pakko karsia palveluistani jotain pois.

Suomen kesä ja varsinkin kevät on niin lyhyt,

että minun oli vaikeaa aikatauluttaa kaikki työt hyvin.

Myös kustannuksissa oli säästettävä,

sillä yksinyrittäjällä oli vaikeaa pitää niin moni työkaluja, -välineitä, pakettiautoa, tietokonetta, pihasuunnitteluohjelmaa ym. ajan tasalla.

Kaikki laskutettava tulo upposi aina uusiin hankintoihin.

Niinpä karsin palveluistani viherrakennuksen sekä ylläpitotyöt

ja tarjoan vain pihasuunnittelua ja -neuvontaa.

Tämä karsinta kannatti,

sillä se selkeytti yritykseni konseptia sekä itselleni että asiakkailleni

ja vähensi kustannuksia.

verikurjenpolvi

Geranium sanguineum ´Album`

フウロソウ サングイネウム‘アルバム’ 

No, millainen puutarhuri sitten olen?

Ammattipuutarhurina ja pihasuunnittelijana
 olen käytännönläheinen, innostuva ja kasveja rakastava. 
Tykkään työstäni ja sen vaihtelevuudesta,
mutta myös haasteellisuudesta.

Oman pihan puutarhurina ja bloggaajana olen intohimoinen, tiedonnälkäinen, kokeileva,

jolle puutarha on todella tärkeä ja rakas paikka.

Rentoudun ja rauhoitun siellä parhaiten.

Enkä kaipaa mitään muita harrastuksia kesäisin,

sillä puutarha riittää minulle sekä huvipuistoksi että kesämökiksi.

Jo puutarhakouluaikana ensimmäisessä näyttötutkinnossa sain arvion,

että syvä harrastuneisuus heijastuu ammattitaitooni.

Ja niin se on vieläkin.

En osaa sanoa, mikä minulle on työtä ja mikä huvia.

Viimeksi eilen illalla mieheni ihmetteli iltalukemistani.

Luin kasvikirjaa, kun hän katsoi netflixistä elokuvaa.

Mielestäni rentouduin, mutta mieheni mielestä mietin työjuttuja.

Puutarhasta ja kasveista ei saa koskaan kyllikseen,

eikä niistä tiedä ikinä kaikkea.  

Siksi tämä on niin hyvä harrastus ja työ.

Opiskelen koko ajan lisää

ja silti huomaan tietäväni vähemmän.

Oman puutarhan hoidossa olen jotakin nautiskelijan ja rikkaruohomaanikon väliltä.

Saatan haahuilla pitkin puutarhaa ja nauttia kaikesta,

mutta silti kokea ahdistusta, kun puutarha ei ole rikkaruohoton ja säntillinen.

Se ehkä estää minua osallistumasta esim. Avoimiin puutarhoihinkin.

Ja ehkä haluan myös pitää puutarhani myös jollain tasolla yksityisenä paikkana,

vaikka esittelenkin sitä täällä blogissani.

Blogiin voi kuitenkin itse valita kuvakulmat ja välttää näyttämästä rötöpaikkoja.

Voi tavallaan valita ja hallita, mitä puutarhastaan ja kodistaan näyttää.

Minusta nimittäin puutarha on tärkeä osa kotia, eikä vain jokin ulkopuolinen tila.

Jos pitäisi valita yksi sana vastaukseksi, millainen puutarhuri olen,

se sana olisi kokonaisvaltainen.

Puutarha on minulle työ, harrastus, intohimo ja loputon mielenkiinnon kohde.

Tykkään suunnitella ja auttaa muita heidän puutarhapulmissaan.

Tykkään kuopsutella, katsella, kuvata, blogata, kirjoittaa, hoitaa, haaveilla ja jutella.

Ja kaiken tuo yllämainitun tekemisen kohteena tai aiheena on puutarha.

 syyshortensia

Hydrangea paniculata ´Jane`, ´Little Lime`  

ノリウツギ

Tästä tekstistä tuli aika pitkä ja henkilökohtainenkin, toivottavasti ette väsähtäneet lukemaan.

Tajusin tätä kirjoittaessani, etten ole ehkä koskaan kertonut teille näin tarkasti,

miksi olen alun perin lähtenyt puutarhuriksi.

Välillä haaveilen myös lisäopinnoista, mutta vielä en ole edennyt asiassa haaveilua pidemmälle.

Onneksi myös itsenäisesti voi opiskella koko ajan lisää,

sekä työtä että harrastusta varten. 

Ja tämän postauksen kuvista voi päätellä,
mikä on lempivärini kukista puhuttaessa,
jos ette sattuneet sitä jo tietämään entuudestaan. 

 tarhapimpinellaruusu ´Linnanmäki`

Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä ´Linnanmäki`

Tämä haaste on kierrellyt jo monessa blogissa,
 mutta haluan haastaa kertomaan omaa tarinaanne
Katin Oravankesäpesä -blogista
Kivipellon Sailan
Suvin Kesätuulian mutamäki -blogista

Kopion tähän loppuun haasteen säännöt Kivisen Vilman-blogista:

"Haasteen säännöt: 

voit kirjoittaa sinusta puutarhurina vapaasti oman mielesi mukaan tuoden esiin niitä asioita, 

jotka kuvaavat sinua ja harrastustasi. 

Mainitse, että olet saanut haasteen Kivisen Vilman -blogista. 

Laita haastepostauksesi linkki tähän postauksen kommenttiosioon.  

Minä kokoan niistä aikanaan oman blogikirjoituksen. 

Olisi mukava kuulla moneltakin teistä, millaisia puutarhureita oikein olette!"

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.