Vaahteramäen vuosikymmen osa 1

Moni muistelee näin vuosikymmenen vaihtuessa kulunutta vuosikymmentä elämässään.

Koska tämä blogi käsittelee puutarhani elämää,

muistellaan vähän, mitä täällä on tapahtunut viimeisen vuosikymmenen aikana. 

Ja täytyy sanoa, että on tapahtunut ja paljon.

Puutarha on muovautunut raakileesta puutarhaksi.

Olen varmaan itsekin kypsynyt sekä puutarhurina että valokuvaajana.

On oikeastaan kauheaa katsella näitä kuvia ja niiden laatua.

Julkaisen ne silti,

 koska ainakin itsestä on mahtava nähdä puutarhan alkuvaiheita ja tajuta, 

että ehkä sitä on jotain saanut aikaiseksi.

Jaan Vaahteramäen vuosikymmen -tarinan muutamaan eri osaan.

Tässä ensimmäisessä osassa näette kuvia vuodelta 2010.

Olen myös merkinnyt kuvien oikeaan alalaitaan vuosiluvun, 

niin pysytte paremmin kärryillä, 

mistä vuodesta onkaan kyse.

2010

Etupihan ympyrässä oli vielä suuri koivu keskellä nurmikkoa.

Se vei kaiken energian ja kosteuden nurmikolta.

Koivut ovat alkuperäistä kasvillisuutta ja koivu täytyi kaataa myös lahoamisen vuoksi myöhemmin.

Vasemmalla, pienen kuusen vieressä on raita, joka kaatui salaman iskiessä siihen.

Kuusi onkin sen jälkeen kasvanut valtavasti.

Kaikki nämä puut ovat siis luonnon istuttamia.

Pihamme suojaksi olin juuri istuttanut syreenejä.

Laajensin myös etupihan kukkapenkkiin reunuksen.
Kasvualustana käytin hyvin maatunutta   kompostimultaa,
jota raahasin jopa vanhempieni kompostista.
Jos katsotte tarkkaan,
reunassa näkyvät tuoksukurjenpolven pienet alut.
Ostin vain 6 tainta koko ympyrään ja sain jaettua ne suht tasaisesti reunustamaan istutuksen.
Ei kestänyt kuin pari vuotta ja taimista oli jo jaettavaa muuallekin puutarhaan.

Alapihalla oli vielä enemmän metsää.

Kaadoimme lepikon rinteen ja marjapensaan välistä kunnallistekniikka-remontin yhteydessä.

Alapihalla näkyy myös imeytyskentän tuuletusputket.

Puutarha oli rakennettu pääosin jakotaimilla,
siksi perinteiset ja kestävät perennat olivat pääroolissa kaikessa värikkyydessään.
Kesäkukiksi valitsin myös usein perinteisiä kirkkaanpunaisia pelargoneja.

Leikkimökin yhteydessä oli lasten leikkipaikka ja hiekkaerämaa.
Kesällä 2010 hankimme ensimmäisen paljumme.
Se oli puinen ja palveli hyvin monia vuosia.
Mies teki myös pienen terassin paljun yhteyteen.

Nykyisin tässä paikalla on keitaamme
ja pieni terassi on osa suurta keidastamme.

Nykyään näkymän naapuriin suojaa keitaan aita.



Terassilla olevat pienet tuijat ruukuissa,
kasvavat nykyään terassin laidalla maassa ja
huitelevat jo muutamassa metrissä.
Ostin noihin ruukkuihin monena kesänä jotkin pienet havut,
jotka istutin sitten syksyn tullen puutarhaan pysyvästi.

Pieni kukkamaa padan kanssa suojaa nykyään keitaan terassia ja 

pikkuriikkinen kataja ja valkoiset liljat aloittelevat kasvuaan,
vaatimattomien tulppaani-istutusten jälkeen.
Nykyään kataja on jo yli parimetrinen.

Vasemmalla on nykyään pihasaunamme ja keittiötarhamme.
Pieni puu leikkimökin vasemmassa laidassa on kirsikkapuumme,
joka on nykyään noin 4 metriä halkaisijaltaan.

Testasin tässä istutusalueessa hiekkareunusta.

Hiekan alla on suodatinkangas ja nurmikko on helppo ajaa, 

kun ruohonleikkurin toisen pyörän ohjaa hiekan päältä.

Systeemi toimikin hyvin monta vuotta, kunnes perennat ryöpsysivät yli laidan.

Hiekkaa olisi pitänyt lisätä vuosittain.

Vuonna 2010 aloin istuttamaan muitakin havuja ja puuvartisia pensaita puutarhaan.

Sitä ennen puutarhaa koristivat lähinnä perennat ja hyötykasvit.

Syksyllä alkoikin puutarhan todellinen mullistus, 

kun kaivoimme rinteen auki kunnallistekniikkaa varten.

Rinne oli tätä ennen ollut aivan luonnontilassa,

sillä tiesimme kunnallistekniikan linjan jo monta vuotta.

Oli ihana, kun vihdoin alkoi tapahtumaan 

ja pystyimme etenemään myös muissa puutarhanrakennustöissä.

Seuraavana vuonna tämä luonnollinen metsäpuutarha sai myös kyytiä,

kun kunta jatkoi kunnallistekniikan linjan kaivuutöitä ohitsemme kulkevalla tiellä.

Siitä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa.

Jokaisesta vuodesta ei tule omaa postausta,

mutta tämä viime vuosikymmenen alku on tärkeä lähtökohta,

joten se sai kunnian aloittaa ihan yksinään.

Vuosi 2010 oli myös käänteentekevä vuosi siinä suhteessa,

että aloitin puutarhakoulun syksyllä.

Olin todella onnellinen, että haaveeni oli toteutumassa.

 ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.