viitavaahtera
Acer barbinerve
カエデ
Lokakuun edetessä räiskyvä ruskaa väistyy
ja tilalle tulevat lempeämmät sävyt.
Luonnon väripaletti on upea ja
se inspiroi varmasti monia lainaamaan värejä
sisustukseen, vaatteisiin, taiteeseen tai
oikeastaan ihan mihin vain.
Myös puutarhasuunnitteluun voi ottaa vinkkejä luonnosta.
Luonnossa kasvit ovat kauniisti yhdessä ja kerroksittain.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä mikään riitele toistensa kanssa.
Metsä on myös kaunis kaikkina vuodenaikoina
ja se on asia, mikä pitäisi ainakin kopioida jokaiseen puutarhaan.
Vaikka pidänkin valtavasti ruskan räiskeestä,
sielu lepää myös näitä murrettuja ja hieman alakuloisia värejä katsellessa.
Varsinkin metsässä värit ovat ihan uskomattoman upeita.
Ja tuoksu on myös ihana,
sellainen kostea, raikas... metsäinen siis.
Luin kesällä Beth Kemptonin kirjan Wabi Sabi.
Se kertoi japanilaisesta viisaudesta nähdä kauneutta epätäydellisyydessä.
Tosi mielenkiintoinen kirja monella tapaa.
Suosittelen sitä lämpimästi.
Yksi lause jäi mieleen todella hyvin.
"Hanki aina sellaisia esineitä ja tuotteita, jotka vanhenevat kauniisti."
Aidoilla asioilla on nimittäin tällainen taipumus.
Esim. puu, savi, pellava, villa, kivi ovat tämän kaltaisia materiaaleja.
Tämä ajatushan on oikeastaan suoraan luonnosta ideoitu.
Kun katselee metsää tai luontoa, sehän on oikeastaan kaikki sellaista materiaalia,
joka vanhenetessaan vaan kaunistuu.
Siksi se tuo rauhallista fiilistä myös sitä katsellessa.
Nykyään maailmalla ja Suomessakin ovat Japanista lähtöisin
olevat metsäkylvyt (shinrin-yoku) todella suosittuja.
Enkä ihmettele sitä yhtään.
Luonto antaa vastapainoa arkeen ja lievittää valtavasti stressiä.
Monta kertaa tulee mieleen,
että mummoni ja hänen aikansa ihmiset elivät
arkeaan monien nykyisten trendioppien mukaan.
Monet nykyiset tavat olivat hänen ikäpolvelleen ihan arkea.
Mitä onkaan tapahtunut tässä välissä,
kun meidän täytyy uudelleen opetella monta suomalaiseen kulttuuriin kuulunutta asiaa?
Ei hänen ikäpolvelleen tarvinnut sanoa, että mene metsään.
Luonto ja metsä kuuluivat heidän elämäänsä luonnostaan.
Mitä jos monessa hommassa alkaisikin miettimään, että mitä mummoni olisi tehnyt?
Hän todellakin hankki kaikkea kestävän kehityksen oppien mukaan (ja wabi sabin),
söi terveellistä ja luonnollista ruokaa,
kasvatti itse ruokansa (todellista lähiruokaa)
käveli metsässä,
hyödynsi luonnon antimia,
käytti kaiken loppuun (korjasi ja huolsi),
hoiti puutarhaa,
kävi ajoissa nukkumaan,
eli luonnon kanssa samassa tahdissa,
kuunteli ohjelmia radiosta (joita me nykyisin kutsumme podcasteiksi)...
Monia viisauksia ja inspiraatiota voi ammentaa yllättävän läheltä,
esim. metsästä ja tai muistelemalla mummoja.
kallioimarre
Polypodium vulgare
Life starts all over again
when it gets crisp in the fall.
~F. Scott Fitzgerald~
taikinamarja
Ribes alpinum
スグリ
Autumn carries more gold in its pocket than all the other seasons.
~Jim Bishop~
Ihanaa ja inspiroivaa uutta viikkoa!
Mennään ainakin muutamaksi minuutiksi tällä viikolla metsään,
se nimittäin kannattaa.
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
Tänään olin vähä aikaa taas metsässä ja aina siellä sielu lepää. Se rauha ja puiden humina on rauhoittavaa.
VastaaPoistaIhanaa viikkoa sinulle Riina <3
Metsässä tosiaan sielu lepää. Juuri ne pienet äänet, kuten puiden humina on niin rauhoittavaa.
PoistaIhanaa viikkoa myös sinulle Outi! <3
Hienot kuvat ja hieno kirjoitus.
VastaaPoistaKiitos Kruunuvuokko! <3
PoistaMetsä on upea vaikka minusta keväällä se on parempi kuin syksyllä. Tuo on totta mitä kirjoitit mummostasi, minulla oli tommonen anoppi,edesmennyt jo mutta omasi vanhaa viisautta ja jos eläisi niin olisi kova sana tänään minulle ja muillekkin. Minua kiinnosti kun hän joskus joi mustikanlehtiteetä,sanoi sillä hoitavansa diabetestaan,nyt tiedän että se alensi korkeaa verensokeria. Äitini ukki myös osasi etsiä metsästä parantavia juttuja, teki jonkinlaisia ruusukääreitä,käsitykseni mukaan jotain kasveja joilla parannettiin vyöruusua.Minulle myös metsä on hyvinkin tärkeä, havupuu-uute juoma,pakuritee ja koivun mahla parasta eliksiiriä Suomen metsistä, niin ja marjat myös. Mukavaa alkuviikkoa sinne :-)
VastaaPoistaOn mahtava, kuinka isovanhempien aikaan osattiin vielä etsiä luonnosta apua moniin vaivoihin. Ja ruoka oli muutenkin ehkä terveellistä, varsinkin maalla, kun syötiin paljon kasviksia.
PoistaToki saattoihan se olla joskus hieman ravinneköyhääkin, mutta ei ainakaan lisäaineita saatu niin paljon elimistön haitaksi.
Suomen luonto tarjoaa paljon herkkuja, kun vain tajuaisimme hyödyntää niitä.
Mukavaa alkuviikkoa myös sinulle Pihakeiju! <3
Ihania kuvia! Metsä on kaunis kaikkina vuodenaikoina, myös näin syksyllä, kun värit entisestään syvenevät ja sateen kastelema maasto tuo ne entisestään esiin. Mummojen elintavoista meillä nykypäivän ihmisillä olisi paljon opittavaa.
VastaaPoistaKiitos Sirkku! <3
PoistaLuonnossa syksyn sävyt tuovat ihanaa syvyyttä ja yksityiskohtia maisemaan. Vaikka olisi hieman kurja sää, metsässä se ei tunnu samanlaiselta.
Mummojen elintavoista meillä olisi tosiaan paljon opittavaa. Vaikka arki oli aika raskasta, ainakin maaseudulla, oli elämä ehkä yksinkertaisempaa ja siten onnellisempaa. Kaikki tarvittava löytyi läheltä.
Niin kannattaa. Nautin, kun viikonloppuna ehdin kiireisen pariviikkoisen jälkeen sulkeutua lenkkipoluille metsään. Rauhoittaa ja voimauttaa kummasti! :)
VastaaPoistaMetsä tekee ihmeitä, varsinkin kiireisinä ajanjaksoina.
PoistaKauniita syyspäiviä! <3
Ihanan inspiroiva postaus! Minäkin rakastan metsää ja mummoilua :-)
VastaaPoistaKiitos Kati! <3
PoistaMetsä ja mummoilu on niin ihanaa!
Ihana postaus ja kauniita ajatuksia💚 Upea kuva tuo kannon päältä ponnistava koivuntaimi! Itse käytän paljon vanhoja sanontoja tuomaan lohtua vastoinkäymisiin ja muihinkin elämässä vastaan tuleviin haasteisiin. Haluan viljellä niitä lapsilleni ja jatkaa näin perinnettä. Taidan olla jo henkisesti itsekin lähes mummo tai ainakin mamma😂
VastaaPoistaVoi kiitos Minna! <3
PoistaItsekin mietin tuota koivuntainta. Siinä se reippaasti kasvaa ja on etsinyt oman paikkansa juuri siitä. Taimi kertoo myös uudistumisesta ja elämän jatkumisesta. Jokin vanha voi olla kasvualusta uudelle.
Vanhat sanonnat ovat yleensä viisautta täynnä. On tärkeää, että niitä viljellään ja vaalitaan myös tuleville sukupolville.
Minäkin olen henkisesti ihan mummo, ollut varmaan aina. ;)
Saattelin eilen oman mummoni viimeiselle matkalleen ja kylläpä on tulvahdellut paljon hyviä muistoja lapsuudesta mieleen. Kunpa sitä joskus saisi itsekin kunnian olla oikeasti mummona vaikka henkisesti sitä jo ollaankin💚
PoistaLämmin osanotto mummosi poismenon johdosta! <3
PoistaOn ollut arvokasta, että on saanut viettää mummon kanssa aikaa ja yhteiset muistot ovat kultaakin kalliimmat. Lohduttakoon ne suokin nyt kun on surun aika.
Itsekin toivon, että joskus saisin olla mummo ja vielä oikein ihana sellainen.