Ajatuksia puutarhasta ja kiitollisuudesta

Meilläpäin satoi oikeastaan koko viikonlopun.

Se teki todella hyvää puutarhalle,

kaikki vihreys on rehahtanut valloilleen.

Puutarhuri oli kyllä hieman tuskissaan, 

sillä olin suunnitellut viettäväni enemmän aikaa ulkona, kuin sitten viitsinkään.

Sateinen viikonloppu sai viivyttelemään ulos lähtöä.

Niinpä laahustelin yökkärissä luvattoman pitkään,

luin kirjoja ja katsoin muutaman hyvän elokuvan.

Nautin myös ystävien ja lähisuvun seurasta.

saksankurjenmiekka 

Iris germanica 

ドイツアヤメ

Luin tällä viikolla lapsuuteni rakkaan sadun;

Salaisen puutarhan ties monennen kerran.

Se avautui taas ihan uudella tavalla.

Vaikka kirja on suunnattu lapsille,

aikuinenkin saa siitä valtavasti.

Tuli sellainen olo, että meillä monella ihmisellä saattaa jäädä elämä elämättä, 

koska me luulemme ettemme pysty tai voi tehdä sitä tai tätä, 

niin kuin sadun Colinilta. 

Kirjassa Dickon sanoo Colinille;

että hän pystyy kävelemään, sillä Colinilla on kintut siinä missä muillakin. 

Lauseessa on suuri viisaus.

Itse ainakin jäin miettimään,

että missä asioissa koen olevani "rampa", etten pysty muka tekemään jotain.

Sitkeydellä ja harjoittelulla monta asiaa alkaa luonnistumaan

ja rajoitteet ovat yleensä vain omassa päässä.

Toinen asia, joka jäi elämään mieleeni,

että tietysti tuo puutarhanhoidon ihanuus.

Se alkuperäinen innostus, 

joka minullakin on sytyttänyt rakkauden puutarhaan, kasveihin 

ja ylipäätänsä luontoon.

Monta kertaa meille puutarhan omistajille voi tulla väsymys,

ja tunne että pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä.

Rikkaruohot tuntuvat valtaavan koko puutarhan

ja näkee vain tekemättömiä töitä.

Tämä kaikki kuitenkin unohtuu, kun pääsee puutarhaan,

vaikka sataisi tai vaikka paistaisi.

Hetken kuluttua murheet tuntuvat pienemmiltä,

virkistyy ja näkee kaikki asiat valoisimmilta.

Luonto ja kaikki sen elinvoima tarttuuu sitä hoitavaankin.

Tuli myös sellainen asia mieleen,

jonka luin Konmari-kirjoista,

kuin kiitollisuus.

Konmari-metodia en ole vielä ihan täysin osannut toteuttaa sisällä kodissa,

mutta olen ottanut siitä parhaimpia ajatuksia käyttöön.

Marie Kondo muistuttaa aina, 

että tulee olla kiitollinen kodista ja sen antamasta suojasta.

Sen myötä tulee huolehdittuakin tavaroistaan ja kodistaan paremmin.

Oikein havahduin viikonloppuna siihen,

miten kiitollinen olenkaan siitä, että minulla on koti ja puutarha.

Ja kuinka etuoikeuttua on hoitaa puutarhaa.

Jotenkin tämä kiitollisuus-ajatus takaraivossa,

tuo puutarhanhoitoon ihan uuden näkökulman.

Olen todella onnekas omistaessani palan maata, 

jota voin kuopsutella mieleni mukaan.

On hyvä pysähtyä miettimään, 

mistä kaikesta on kiitollinen.

Kun tajuaa, että on paljon kiitollisuuden aihetta,

myös kiire jotenkin häviää.

Ei tarvitse "juosta" tavoittelemassa aina jotakin uutta ja erikoista.

triumftulppaani

 Tulipa Triumph-Ryhmä ´White Dream`

チューリップ

Ilmastonmuutos ja ekologisuus 

sekä kuluttamisen kohtuullistaminen ovat olleet erityisen
 paljon esillä viime aikoina.

Itsekin kannatan näitä arvoja ja olen miettinyt paljon,

miten voin pienillä asioilla vaikuttaa niihin.

Minäkin matkustan ja lennän aika ajoin,

ajan omalla autolla (maalla kun asutaan)

ja teen monia muitakin ympäristöä todella kuormittavia asioita.

Samanaikaisesti haluan kuitenkin tehdä pienissäkin arjen

 valinnoissa kestävää kehitystä tukevia valintoja.

Puutarhanhoito on yksi ekologisimimmista harrastuksista.

Sitä voi harrastaa lähellä, samalla voi kasvattaa ruokaa itselleen ja perheelleen,

kasvit tekevät hyvää myös ilmastolle ja itsekin virkistyy.

Tämä sateinen viikonloppu ei ollut turha, 

vaikka en valtavasti saannutkaan aikaiseksi puutarhassa tai yhtään missään.

Mutta ajatuksen virtaa tämä viikonloppu sai aikaiseksi

ja se ei ollut turhaa.

Kiitollisin mielin jatkan työpäivää

ja oman puutarhan hoitoa.

Kauneutta ja kiitollisuutta viikkoonne!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.