Tuonenkielo

 tuonenkielo

Aspidistra elatior

ハラン

Upea ja graafisen kaunis tuonenkielo on tyylikäs vihersisustuskasvi.
Se taitaa olla monille tutumpi leikkovihreänä,
mutta on sitä on saatavilla huonekasvinakin.

Tuonenkielo on minusta kamala nimi kauniille kasville.
Mutta ei nimi kasviakaan pahenna, jos ei miestäkään.
Sitä kutsutaan myös issikaksi, vosikaksi, jokatalonjussiksi, 
suutarinkieloksi ja suutarinpalmuksi.
Jälkimmäiset nimet johtuvat siitä, 
että kasvi on niin helppohoitoinen, 
että jopa suutarit saivat pidettyä sen hengissä.
Netin syövereistä löysin selityksen myös tuolle kamalalle tuonenkielo nimelle.
Koska tuonenkielo pärjää todella vähällä valolla ja pärjää pimeimmässäkin paikassa,
se tuo valoa pimeyteen kasvamalla vaikka tuonelassa.
Tuo selitys hieman auttoi ymmärtämään kasvin nimeä.
En tiedä kuinka virallista tietoa selitys on,
mutta käy minun järkeeni ainakin hyvin.

Tuonenkielo on kotoisin Japanista.

Meillä se asustaakin Japani-huoneessamme, 

tuoden simppeliä kauneutta huoneeseen.

Tuonenkielon lehdet ovat ovat nahkeat ja pitkät 

tummanvihreät, ehkä hieman kieloakin muistuttavat.

Lehtien vihreys syvenee iän myötä. 

Tuonenkielosta on olemassa myös kirjavalehtinen muoto,

joka ei valitettavasti ole yhtä kestävä kuin tämä vihreä tuonenkielo.

Se voi kasvaa jopa noin 70 cm korkeaksi

ja yksi lehti saattaa elää useita vuosia.

Kasvi on muutenkin aika hidaskasvuinen sekä juuristoltaan pieni.

Hidaskasvuisuus on varmasti syy sen hieman heikkoon saatavuuteen.

Nimittäin se on myös hidaskasvuinen kasvattajille. 

On taloudellisempaa kasvattaa nopeampikasvuisia kasveja myytäväksi.

Tämä seikka hieman alkoi mietityttämään kyllä tuonenkielon leikkomyynnin takia.

Tuonenkielo kasvaa luontaisilla kasvupaikoillaan metsien aluskasvina,

joten se sopii hämäriin paikkoihin myös huonekasvina. 

Sen voi sijoittaa vaikka pohjoisikkunalle.

Voimakas auringonvalo haalentaa sitä ja saattaa polttovioittaa sen lehtiä.

Tuonenkielon hoito-ohje:

- Kastele vasta kun pintamulta on täysin kuivaa. 

Juuristo ei saa seistä vedessä ja liikakastelu on yleisin syy 

sen huonovointisuuteen tai kuolemaan.

Paras kasvupaikka tuonenkielolle onkin hengittävä saviruukku,

jossa on reikä pohjassa. 

Näin ylimääräinen vesi valuu pois

ja se kannattaa kaataa pois aluslautaseltakin

 muutaman tunnin päästä kastelusta.

- Lannoitetaan maaliskuusta-marraskuuhun kerran kuukaudessa.

- Ruukunvaihto isompaan noin neljän vuoden välein. 

- Lisätään jakamalla.

Mitä sinä olet mieltä tuonenkielosta?
Tykkäätkö?
Minä ainakin tykkään.

Täältä löydät lisää kuvia tuonenkielosta ja Japani-huoneestamme.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.