Isältä opittua

nukkatyräkki
Euphorbia leuconeura
Madagascar jewel

Muistan lapsuudesta, kuinka taitava isäni oli seisomaan käsillään.

Sitä taitoa, en valitettavasti ikinä oppinut

enkä taida enää viitsiä tai uskaltaa alkaa harjoittelemaan.

Mutta olen oppinut kyllä paljon muuta. 

Isäni on nimittäin aina tykännyt kasveista 

ja puutarhanhoidosta.

Ja olen oppinut häneltä paljon siitä aihepiiristä.

Suurimman osan esimerkin kautta,

mikä onkin tehokkain opetuksen muoto.

Muistan jo varhaisesta lapsuudesta isäni äidin kodin.

Mummollani oli aina paljon huonekasveja.

Ja sanalla paljon, tarkoitan todella paljon.

Niitä oli kaikkialla.

Jos mummo vielä eläisi, menisin ehdottomasti kuvaamaan hänen kotiaan

ja hänen vihersisustustaan.

Mummoni koti oli oikeastaan nykytrendien mukainen.

Se pursusi huonekasveja, kirjoja, retrohyllyjä, 

keittiön pöydällä oli Arabian sinikuvioiset puhalluskupit,

 piirustusvälineitä, kiviä ym.

Se oli minulle aina kuin seikkailu.

No, minun piti kertoa isästäni.

Mutta luulen, että isäni lapsuuskoti vaikutti paljon 

hänen ajatuksiinsa kasveista ja puutarhasta.

Ja sukupolvien jatkumossa,

tämä kaikki on vaikuttanut osaltaan minuun. 

peikonlehti

Monstera deliciosa

モンステラ

HUONEKASVIT

Omassa lapsuudenkodissani on ollut myös aina paljon viherkasveja.

Ja puutarha on ollut tärkeässä osassa elämää,

aina kun sellainen on ollut. 

Olemme asuneet myös monessa kerrostalokodissa,

joten silloin huonekasvit olivat entistä tärkeämmässä roolissa.

Isäni ei ole opettanut meille lapsille kasviasioita kertoen sanallisesti,

vaan käytännön esimerkin avulla.

Olen aina tunnistanut monia kasveja,

jo ihan vain sen vuoksi, että niistä on aina puhuttu lapsuuden kodissani.

En muista, että kukaan olisi sanonut minulle;

"katso tässä on kiinanruusu".

Vaan se, että kotona on ollut aina paljon kasveja

ja niistä on puhuttu nimillä on opettanut kasvien nimet luonnostaan.

Myös kasvien hoito on ollut tuttua,

koska olen nähnyt sitä paljon.

Äitini on myös hoitanut ja vaalinut huonekasveja,

mutta silti muistan jo varhaisesta lapsuudesta isäni hoitamassa huonekasveja. 

Ja luulen, että hän myös usein hankki niitä kotiimme. 

LEIKKOKASVIT

Yksi kaunis tapa, joka isälläni on aina ollut,

on kukkien tuonti äidille.

Isä on muistanut meitä tyttäriäkin aina leikko- tai ruukkukukilla.

Enkä ole koskaan oppinut, että niiden hankkiminen olisi tuhlausta, 

vaikka rahasta olisikin tiukkaa.

lehtikompostit

KOMPOSTOIMINEN

Jos ajattelen isäni opetuksia puutarhanhoidosta,

ensimmäisenä mieleen tulee kompostin tärkeys.

Jo lapsuuden rivitalokodissa, isäni oli taloyhtiön kompostin hoitaja.

Kompostimulta oli arvokasta tavaraa

ja kompostin hoidon tärkeys on minullekin ihan itsestäänselvyys, 

isän esimerkin myötä.

Kompostimultaa olen itsekin joskus raahannut isän kompostista säkeissä,

sillä sitä on ollut aina yllin kyllin meidän muidenkin puutarhojen hyväksi.

TOMAATIN KASVATUS

Isäni tomaatit ja kurkut ovat olleet aina todella herkullisia.

Kennokasvarissa ja nyt rivitalon pihalta,

niitä on tullut aina paljon enemmän kuin esim. minulta.

Ensimmäisenä aamulla hän aina menee hoitamaan tomaatteja ja 

vanhempien luona vieraillessa hyötykasvit pitää aina kierrellä ja tarkistaa.

Luulen, että isäni tomaatin kasvatuksen suurimmat opetukset ovat varkaiden poisto 

ja säännöllisen hoidon tärkeys. 

HEDELMÄPUUT

Hedelmäpuut ovat olleet aina isän silmäteriä omakotitalossa asuessaan.

Ja niitä on ollut aina paljon.

Makoisaa satoa on sitten hillottu ja 

mehuakin keitelty koko suvulle.

MARJAPENSAAT

Jos muumimammalla on kellari täynnä herkkuja,

niin isäni kellari oli aina täynnä satoja mehupulloja siistissä riveissä,

hänen asuessaan kellarillisessa omakotitalossa.

Tuohon aikaan minä asuin perheeni kanssa kerrostalossa,

ja kotikotona vieraillessa sain aina hakea mehupullot kotiinkin tuliaisiksi.

Lastenlapsetkin puhuivat aina ukin mehusta. 

Sittemmin mehut ovat pakastettu kellarin puutteesta,

sekä vanhemmillani, että itselläni.

 Opin äitini äidiltä, että marjapensaita pitää olla ja paljon

ja omalta isältäni, että kunnon mehuvarastot pitää keittää koko talven varaksi.

UlKOLYHDYT JA KYNTTILÄT
Isäni on aina pitänyt huolen, että ulkona on viihtyisää ympäri vuoden.
Ulkotulien ja kynttilälyhtyjen on ollut aina tärkeää palaa
koko puutarhassa.
Luulen, että olen oppinut tämänkin tavan isältäni.
Minullekin on tärkeä traditio sytytellä ulkotulia ainakin viikonloppuisin.

LINTUJEN RUOKINTA
Isäni on aina tykännyt ruokkia lintuja
ja seurata niiden touhuja.
Koko isäni suku taitaa ruokkia lintuja ja oravia ahkerasti.
Lintujen ruokinnan tärkeys taitaa olla periytynyt minullekin.


Varmasti on monta muutakin asiaa, joita olen oppinut isältäni.
On jännä, ettei aina edes tiedosta, mistä moni oma tapa tehdä asioita on alkujaan.
Elävät esimerkit ovat varmasti tärkeitä oman toimintatapojen muokkaajia.
Tämä on toisaalta aika ajatuksia herättävää,
kun miettii millaisen esimerkin itse antaa omille lapsilleen.

Kiitos isille ja isoisille kaikesta
ja oikein paljon onnea päiväänne!

On hienoa, että olen oppinut teiltä monta hyödyllistä asiaa,
joita olen tarvinnut elämäni aikana monta kertaa.
On myös ihana, että innostus puutarhaan ja
monet käytännön neuvot ja vinkit
ovat periytyneet minullekin, ihan huomaamatta.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.