INSTAGRAM

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Isältä opittua

nukkatyräkki
Euphorbia leuconeura
Madagascar jewel


Muistan lapsuudesta, kuinka taitava isäni oli seisomaan käsillään.
Sitä taitoa, en valitettavasti ikinä oppinut
enkä taida enää viitsiä tai uskaltaa alkaa harjoittelemaan.
Mutta olen oppinut kyllä paljon muuta. 
Isäni on nimittäin aina tykännyt kasveista 
ja puutarhanhoidosta.
Ja olen oppinut häneltä paljon siitä aihepiiristä.
Suurimman osan esimerkin kautta,
mikä onkin tehokkain opetuksen muoto.

Muistan jo varhaisesta lapsuudesta isäni äidin kodin.
Mummollani oli aina paljon huonekasveja.
Ja sanalla paljon, tarkoitan todella paljon.
Niitä oli kaikkialla.
Jos mummo vielä eläisi, menisin ehdottomasti kuvaamaan hänen kotiaan
ja hänen vihersisustustaan.
Mummoni koti oli oikeastaan nykytrendien mukainen.
Se pursusi huonekasveja, kirjoja, retrohyllyjä, 
keittiön pöydällä oli Arabian sinikuvioiset puhalluskupit,
 piirustusvälineitä, kiviä ym.
Se oli minulle aina kuin seikkailu.

No, minun piti kertoa isästäni.
Mutta luulen, että isäni lapsuuskoti vaikutti paljon 
hänen ajatuksiinsa kasveista ja puutarhasta.
Ja sukupolvien jatkumossa,
tämä kaikki on vaikuttanut osaltaan minuun. 

peikonlehti
Monstera deliciosa
モンステラ

HUONEKASVIT
Omassa lapsuudenkodissani on ollut myös aina paljon viherkasveja.
Ja puutarha on ollut tärkeässä osassa elämää,
aina kun sellainen on ollut. 
Olemme asuneet myös monessa kerrostalokodissa,
joten silloin huonekasvit olivat entistä tärkeämmässä roolissa.

Isäni ei ole opettanut meille lapsille kasviasioita kertoen sanallisesti,
vaan käytännön esimerkin avulla.
Olen aina tunnistanut monia kasveja,
jo ihan vain sen vuoksi, että niistä on aina puhuttu lapsuuden kodissani.
En muista, että kukaan olisi sanonut minulle;
"katso tässä on kiinanruusu".
Vaan se, että kotona on ollut aina paljon kasveja
ja niistä on puhuttu nimillä on opettanut kasvien nimet luonnostaan.
Myös kasvien hoito on ollut tuttua,
koska olen nähnyt sitä paljon.
Äitini on myös hoitanut ja vaalinut huonekasveja,
mutta silti muistan jo varhaisesta lapsuudesta isäni hoitamassa huonekasveja. 
Ja luulen, että hän myös usein hankki niitä kotiimme. 


LEIKKOKASVIT
Yksi kaunis tapa, joka isälläni on aina ollut,
on kukkien tuonti äidille.
Isä on muistanut meitä tyttäriäkin aina leikko- tai ruukkukukilla.
Enkä ole koskaan oppinut, että niiden hankkiminen olisi tuhlausta, 
vaikka rahasta olisikin tiukkaa.

lehtikompostit

KOMPOSTOIMINEN
Jos ajattelen isäni opetuksia puutarhanhoidosta,
ensimmäisenä mieleen tulee kompostin tärkeys.
Jo lapsuuden rivitalokodissa, isäni oli taloyhtiön kompostin hoitaja.
Kompostimulta oli arvokasta tavaraa
ja kompostin hoidon tärkeys on minullekin ihan itsestäänselvyys, 
isän esimerkin myötä.
Kompostimultaa olen itsekin joskus raahannut isän kompostista säkeissä,
sillä sitä on ollut aina yllin kyllin meidän muidenkin puutarhojen hyväksi.


TOMAATIN KASVATUS
Isäni tomaatit ja kurkut ovat olleet aina todella herkullisia.
Kennokasvarissa ja nyt rivitalon pihalta,
niitä on tullut aina paljon enemmän kuin esim. minulta.
Ensimmäisenä aamulla hän aina menee hoitamaan tomaatteja ja 
vanhempien luona vieraillessa hyötykasvit pitää aina kierrellä ja tarkistaa.
Luulen, että isäni tomaatin kasvatuksen suurimmat opetukset ovat varkaiden poisto 
ja säännöllisen hoidon tärkeys. 


HEDELMÄPUUT
Hedelmäpuut ovat olleet aina isän silmäteriä omakotitalossa asuessaan.
Ja niitä on ollut aina paljon.
Makoisaa satoa on sitten hillottu ja 
mehuakin keitelty koko suvulle.


MARJAPENSAAT
Jos muumimammalla on kellari täynnä herkkuja,
niin isäni kellari oli aina täynnä satoja mehupulloja siistissä riveissä,
hänen asuessaan kellarillisessa omakotitalossa.
Tuohon aikaan minä asuin perheeni kanssa kerrostalossa,
ja kotikotona vieraillessa sain aina hakea mehupullot kotiinkin tuliaisiksi.
Lastenlapsetkin puhuivat aina ukin mehusta. 
Sittemmin mehut ovat pakastettu kellarin puutteesta,
sekä vanhemmillani, että itselläni.
 Opin äitini äidiltä, että marjapensaita pitää olla ja paljon
ja omalta isältäni, että kunnon mehuvarastot pitää keittää koko talven varaksi.


UlKOLYHDYT JA KYNTTILÄT
Isäni on aina pitänyt huolen, että ulkona on viihtyisää ympäri vuoden.
Ulkotulien ja kynttilälyhtyjen on ollut aina tärkeää palaa
koko puutarhassa.
Luulen, että olen oppinut tämänkin tavan isältäni.
Minullekin on tärkeä traditio sytytellä ulkotulia ainakin viikonloppuisin.

LINTUJEN RUOKINTA
Isäni on aina tykännyt ruokkia lintuja
ja seurata niiden touhuja.
Koko isäni suku taitaa ruokkia lintuja ja oravia ahkerasti.
Lintujen ruokinnan tärkeys taitaa olla periytynyt minullekin.


Varmasti on monta muutakin asiaa, joita olen oppinut isältäni.
On jännä, ettei aina edes tiedosta, mistä moni oma tapa tehdä asioita on alkujaan.
Elävät esimerkit ovat varmasti tärkeitä oman toimintatapojen muokkaajia.
Tämä on toisaalta aika ajatuksia herättävää,
kun miettii millaisen esimerkin itse antaa omille lapsilleen.

Kiitos isille ja isoisille kaikesta
ja oikein paljon onnea päiväänne!

On hienoa, että olen oppinut teiltä monta hyödyllistä asiaa,
joita olen tarvinnut elämäni aikana monta kertaa.
On myös ihana, että innostus puutarhaan ja
monet käytännön neuvot ja vinkit
ovat periytyneet minullekin, ihan huomaamatta.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.





14 kommenttia:

  1. Ihania muistoja isästä. Toimelias mies, osasi monia asioita ja opetti sinullekin siinä sivussa. Minun isäni ei tehnyt mitään noista, joten minun silmissäni isäsi oli hyvinkin erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun isäni on toiminnan mies. Hän puuhailee aina paljon, ja siitä minun pitäisi ehkä ottaa vielä enemmän oppia häneltä.

      Poista
  2. Miten kauniisti kirjoitit isästäsi, hyvää isänpäivää Vaahteramäelle :-)

    VastaaPoista
  3. Ihanat muistot! Minun isäni ei kukkien ja puutarhan hoidossa taidoillaan suoranaisesti loista, mutta monen monta muuta asiaa olen kyllä häneltä oppinut. Onnea kaikille isille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisella on omat taidot ja persoona, joista me jälkipolvet saadaan ottaa oppia ja vaikutteita.
      On jännä miettiä, mistä omatkin mieltymykset ja taidot ovat peräisin. Mikä on sellaista tottumusta ja mikä ihan periytynyt luonteenpiirre.

      Poista
  4. Ai että ihana muistelukirjoitus - niin lämmöllä ja rakkaudella kirjoitettu!

    VastaaPoista
  5. Kauniisti kirjoitettu postaus. Jäin miettimään omaa isääni, ja kyllähän se on niin, että hänen oppejaan tässä tulee jatkuvasti sovellettua - niin arjessa kuin juhlassakin. Eläköön kaikille isille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3
      Juu, on jännä huomata, miten tekee monia arjen asioita ja käyttytyy eri tilanteissa samoin kuin vanhempansa.

      Poista
  6. Ihanaa, että into kasveihin on siirtynyt seuraavallekin sukupolvelle. Isit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Into kasveihin taitaa olla siirtynyt meidän suvussa monelta sukupolvelta aina seuraavalla. Saas nähdä, kuinka omien lasten kohdalla käy. Vielä he eivät osoita mitään erityisiä kiinnostuksen merkkejä kasveja kohtaan. Mutta en minäkään heidän iässään ollut vielä puutarhasta tai kasveista kiinnostunut yhtään. Mutta niin vaan oman kodin ja pihan myötä kiinnostus pikkuhiljaa heräsi.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!