Ryhdikkäät ritarit

 jaloritarinkannus

Delphinium 

デルフィニウム

Siellä ne taas seisovat

postilaatikon vieressä,

yhtä ryhdikkäinä kuin aiempinakin vuosina.

Nimittäin uljaat ritarinkannukset.

Niiden kukintojen päät hipovat kahdessa metrissä.

Puutarhurin piti oikein seisoa varpaillaan viereisellä kivellä,

että lähikuvaaminen onnistuisi.

Eikä mitään tukea tarvita.

Eihän ritarit tietenkään mitään tukea tarvitsekaan, 

vaan ovat mahtavan ryhdikkäitä ihan itse.

Lajikkeet ovat tainneet hieman mennä jo sekaisin,

mutta ei se mitään. 

Kauneus riittää, nimistä viis.

Ritarinkannukset ovat pitkäikäisiä kasveja oikeaan paikkaan istutettuna.

Ne pitävät syvämultaisesta (vähintään 50 cm syvästä) 

ja ravinteikkaasta kasvualustasta ja puolivarjoisesta tai aurinkoisesta, 

muttei paahteisesta kasvupaikasta.

Liian kuivassa ja paahteisessa kasvupaikassa ne altistuvat usein härmälle.

Meillä ei ole härmästä ollut haittaa,

koska ne kasvavat väljässä ja ilmavassa paikassa.

Ainoa ongelma on ollut viimeisinä sateisina kesinä lehtokotilot.

Ne ovat olleet aivan rakastuneita ritarinkannuksiin.

Jonain kesänä poimin aamuin illoin kotiloita niiden varsilta kuin marjoja ikään.

Tämä vuosi on ollut poikkeus,

ritarinkannukset ovat saaneet olla rauhassa kotiloiden herkuttelulta.

Jaloritarinkannukset ovat myös kauniita maljakkokukkia.

Niiden upeista kukkavanoista saa sidottua näyttäviä ja suuria kimppuja.

Aloin haaveilemaan myös valkoisesta jaloritarinkannuksesta, 

ja olisihan se vaaleanpunainenkin ihana.

Ilon hetkiä päiviisi!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.