INSTAGRAM

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Suloisuudet

neidonkurjenpolvi
Geranium sanguineum v. striatum

ゲラニウムサングイネウム´ストリアツム`


Puutarhaintoiluuni on mahtunut monenlaista vaihetta
ja kasvisukuihastusta.
Välillä on pitänyt saada kaikki kuunliljat, välillä ruusut ja välillä havut, 
mitä on eteen osunut. 
Ja välillä niitä on oikein hakemalla haettukin, 
vaikka mistä.

Yksi kasvisuku, 
johon me ystäväni kanssa aikoinaan ihasutttiin,
on "kerttulit".  
Eli Geraniumit, suomeksi sanottuna kurjenpolvet.
Ne ovatkin loistavia kasveja moneen paikkaan.
Ja kasvutapoja ja korkeuksiakin löytyy moneen tarpeeseen.

Tällä hetkellä moni kurjenpolvi on täydessä kukassaan.
Niin myös suloiset neidonkurjenpolvet ja verikurjenpolvet.

Suomenkielinen nimi ei kerro neidonkurjenpolvien
 kuuluvan verikurjenpolvien samaan porukkaan,
mutta tieteellinen nimi kertoo tämän paremmin.
Neidonkurjenpolvet ja verikurjenpolvet pitävät aurinkoisesta ja kuivastakin 
kasvupaikasta.
Tosin neidonkurjenpolvet viihtyvät myös puolivarjoisessa kasvupaikassa.
Tämä kuiva alkukesä on ollut niille ihan omiaan. 
Ne ovat paistatelleet päivää ryhdikkäinä 
ja kukkivat täysillä tiheiden kasvustojensa yläpuolella.


Neidonkurjenpolvi sopii hyvin reunuskasviksi 
upean ja tiheän kasvutapansa ansiosta.


 korkeus 10 cm 
(meillä taitaa olla tosin korkeampi)
kukinta-aika: kesä-elokuu


  verikurjenpolvi
Geranium sanguineum ´Album`
フウロソウ サングイネウム‘アルバム’ 

Verikurjenpolvia löytyy myös useita lajikkeita valkoisen lisäksi,
pinkkiä ja punaisen eri sävyjä.

korkeus: 20-30 cm
kukinta-aika: heinä-elokuu


En yhtän ihmettele, 
että olen aikoinani hurahtanut kurjenpolviin.
Rakkaus niihin on vain lisääntynyt,
kun olen huomannut niiden loistavat ominaisuudet käytännössä.
Ja helppohoitoisuutensa ansiosta ne kukoistavat hienosti,
 ilman sen suurempia hoitotoimiakin.
Lehtikotilot lymyilevät niiden alla, mutta eivät syö niitä.
Joten sekin on loistava ominaisuus,
ainakin meidän puutarhassa.

Oletko sinä ihastunut kurjenpolviin?
Ja mitkä ovat sinun lempparisi?

Aurinkoa päivääsi!

24 kommenttia:

  1. Minä olen ihan erityisen ihastunut kurjenpolvien sukuun aurinkoisen pihankin vuoksi. Tuota neidonkurjenpolvea ei mulla olekkaan vielä, ihastuttavan näköinen. Lempparini on sininen loistokurjenpolvi joka onkin lopettelemassa kukintaansa. Kasvilla on kaunis puolipallomainen muoto ja aika tärkeä pointti tuo lehtokotilovastaisuu :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoisella pihalla kurjenpolvet ovat niin omiaan.
      Loistokurjenpolvi on myös todella kaunis. Meillä se kasvaa kuivassa ja aurinkoisessa rinteessä, eikä ole siitä moksiskaan. Loistaa vaan kilpaa auringon kanssa.
      Kurjenpolvet ovat niin kiitollisia kasveja, että samoja ominaisuuksia on vaikea hakea muista kasveista.

      Poista
  2. Tykkään todella kurjenpolvista. Olen niitä puutarhaani hamstrannut vasta viime vuosina. Täältä löytyy peitto-, veri-, tumma-, jalo- ja kyläkurjenpolvea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sulla löytyy myös upea keräilymäärä! Kurjenpolvet ovat niin kivoja, kun ne sopivat monenlaiseen istutukseen, varsinkin lajikkeita vaihdellen.

      Poista
  3. Neidonkurjenpolvesi on kaunis, kuten kyllä kaikki muutkin sen sukulaiset. Pidän kovasti kurjenpolvista, joita omaankin puutarhaan on kerääntynyt erilaisia. Ne ovat helppoja ja kauniita. Kuten sanoit, kotilotkin jättävät ne rauhaan.

    Kotiloista tuli mieleen, että kuivuus on vienyt ne maan uumeniin. Lehdessä kerrottiin niiden kömpivän sateen myötä esiin ja niin myös eilen tapahtui. Lähdin illalla sulkemaan kasvarin ovea ja sillä matkalla keräsin parikymmentä kotiloa etikkapurkkiin. Näkyi niitä joitakin kukkapenkissäkin, joten täytynee kaivaa taas ferramolit esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla muidenkin vahvistusta tähän kotilojuttuun. En ole mistään sitä lukenut, mutta omassa puutarhassa olen huomannut, ettei kurjenpolvet ole niiden herkkua.

      Huomasin tuon saman eilen sateen jälkeen. Alkukesästä kotiloita ei ole näkynyt kuin muutama kuivan kauden aikana. Ihan alkuun keräsin kyllä jo aikamoiset määrät, mutta sen jälkeen kotiloiden keräilyyn ei ole tarvinnut uhrata aikaa.
      Muutaman kerran olen jonkun yksilön huomannut. Ja niillä on ollut se kuoren suuaukko ikään kuin ummessa tai sellainen kalvo siinä päällä. Heitin yhdenkin, sellaisen vähän kuolleen näköisen, ämpäriin, kun kotilopurkkia ei ollut lähettyvillä. Ei kulunut kuin muutama minuutti ja kotilo jo liukui ämpäriä ylöspäin. Hetkessä oli tullut esiin, eikä kalvosta näkynyt jälkeäkään. On ne kyllä sellaisia juonittelijoita. Toivotaan, että edes osa olisi kuollut kuivuuteen maan uumenissa.

      Poista
    2. Sen suojakalvon avulla kotilot kuulemma selviävät pakkasesta ja kuivuudesta. Helteiden aikaan ehdin jo innostua, että olisiko kotilovaiva vihdoin jättänyt meidät. Ei näköjään. Minulla on nykyisin etikkaliemellä varustettuja pesuainepurkkeja talon joka nurkalla ja alapihalla omansa. Ei tule houkutusta nakata kotiloita kauemmas. Sieltä ne kuitenkin ryömivät takaisin. Etikkapurkit voi laittaa vaikka jonkun pensaan tyveen tai naamioida kukkapurkin sisään,niin eivät häiritse näkymiä.

      Poista
    3. Joo, aika epeleitä ovat suojautumaan luonnollisesti kurjista oloista.
      Minäkin innostuin jo hieman helteiden aikaan, kun kotiloita ei näkynyt. Mutta arvasin toisaalta, ettei siitä vaivasta taideta koskaan päästä.
      Minäkin harrastan tuota kotilopurkkien sijoittelua ympäri puutarhaa. Puskien alla ne eivät näy mihinkään. Nyt helteillä siivoilin pihaa ja heitin kaikki kotilopurkit pois. Nyt niitä on tarvinnut uudelleen sijoitella tasaisesti joka puolelle. Itse käytän kotilopurkkeina korikillisia maitotölkkejä. Ne on helppo sitten vaikka polttaa. Ja hyvin pysyvät kasassa pitkiäkin aikoja.
      Joskus tosin linnut ilmeisesti haistavat kotilot ja käyvät liikuttelemassa purkkeja ja nokkivat niihin reikiä. Mutta eivät ole koskaan vielä puhki niitä sentään saaneet.
      On niissä muuten voimakas haju. Joku kesä poltimme tuollaista kotilopurkkia tuolla nuotiopaikalla, puiden seassa. Koko tienoolle levisi niin kamala kuolleiden kotiloiden löyhkä savun läpikin.
      Kyllä voi pienet niljakkeet aiheuttaa paljon työtä ja saada suuria keskusteluja ja tunteita aikaiseksi!

      Poista
  4. Kurjenpolvet kuuluvat kesään. Tykkään! Tosi herttainen tuo neidonkurjenpolvi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuuluvat! Ja metsäkurjenpolvi kuuluu jotenkin ehdottomasti juhannukseen ja lapsuuden kesäisiin kukkakimppuihin ja ojanvarsiin.
      Eikö olekin! Neidonkurjenpolvi on sille niin osuva nimi. Tuota verikurjepolven nimeä en niinkään tajua, vaikka siitä onkin olemassa karmiininpunaisia lajikkeita.

      Poista
  5. Kurjenpolvet ovat ihania ja niitä minulla on aivan liian vähän, eli vain kahta lajiketta. Verikurjenpolvi ’Max Frei’ sekä sinikukkainen tarhakurjenpolvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo sinun kurjenpolvesi ovat kauniita lajikkeita. Ja aina saa lisää, jos niille löytyy paikkoja. Kurjenpolvissa on ainakin valinnanvaraa.

      Poista
  6. Kurjenpolvet on hieno kasvisuku. Olen niitä hankkinut joka vuosi lisää, tänä vuonna en muuten vielä yhtään. Enpä osaa sanoa niistä suosikkia, kaikki ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä on tosiaan vaikea valita suosikkia! Kaikki ovat yhtä ihania ja omalla paikallaan täydellisiä.

      Poista
  7. Söötti on. Kauneinen mitä minulla on ollut, oli Ballerina, mutta se hävisi jossain vaiheessa muutosten yhteydessä. Nyt tykkään peittokurjenpolvista ja onkohan se Rozanne, mikä kasvaa aika isoksi pensasmaiseksi.
    Valkoinen verikurjenpolvi on upea ja hyvin erottuu tuo kukka. Minulla on violettiin vivahtavaa, mutta se kituu jossain muiden alla. Pitäiskin siirtää se paremmalle paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä mietin juuri pari päivää sitten samaa. On minullakin ollut ballerina, mutta mihin se on hävinnyt. Se oli vielä noiden neidonkurjenpolvien kanssa samassa penkissä. Nyt siitä ei näy jälkeäkään.
      'Rozanne' on todella kaunis myös. Se pitäisi kukkia oikeastaan koko kesän. Minulla sitä ei ole, mutta monelle asiakkaalleni olen sitä istuttanut.
      Oi, että kurjenpolvia haluaisi vaan lisää, kun alkaa ajattelmaan monia kauniita lajikkeita, joita ei vielä ole.

      Poista
  8. Kurjenpolvet ovat aivan loistavia! Minulla oli ruusutarhassa reunuskasvina neidonkurjenpolvea, mutta se joutui ilmeisesti liian varjoon pensaiden kasvettua ja lakkasi kukkimasta ja lopulta hävisi. Nyt tilalla on peittokurjenpolvea. Suosikkejani ovat koko kesän kukkiva jalokurjenpolvi Rozanne sekä verikurjenpolvi Elke. Se on aivan ihastuttava. Tosi kauniita myös nuo sinun valkoiset verikurjenpolvet. Niille olisi hyvä paikka mielessä. Ihanaa juhannuksenodotusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reunuskasvina ne ovat mahtavia, mutta ruusut ovat yleensä aika ärhäköitä leviämään. Minullakin oli peittokurjenpolvea, tarhakurtturuusu ´Snow Pavementin` kanssa. Sinne on peittokurjenpolvi jäänyt ruusun jalkoihin. Kurkistelee hieman vain jostain alta ja sivusta. Onneksi olen jakanut sitä moneen paikkaan, joten se ei sinällään harmita.
      Ihanaa juhannuksen aikaa myös sinulle Reetta! <3

      Poista
  9. Neidonkurjenpolvi on minun suosikkini. Äitini pihalla on sitä kasvanut reunuskasvina. Kaunis ja herkkä kukka <3
    Ihanaa juhannusta teidän koko perheelle Riina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neidonkurjenpolvi on juurikin niin kaunis ja herkkä! <3
      Ja aivan mahtava reunuskasvi.
      Ihanaa juhannusta myös teidän perheelle ihana Outi! <3

      Poista
  10. Epäilen, että minulla kasvaa tällä hetkellä sininen tarhakurjenpolvi. Kukkii kauniisti mättäinä. Olen suunnittelemassa kivikkoistutusta ja neidonkurjenpolvi voisi käydä siihen tarkoitukseen. Olisiko muita ehdotuksia kasveista puolivarjo-varjo kivikkopenkkiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mättäsmäinen kasvutapa on mun lemppari. On ihana, kun lehdet ovat tiukasti mättäänä, kukat saavat sitten liehua villimminkin. Mutta mätäsmäisyys tuo jonkinlaista ryhtiä puutarhaan.
      Monet kurjenpolvet käyvät tuollaiseen kivikkoistutukseen. Mutta kannattaa katsoa, ettei paikka ole liian varjoinen. Myös peitto- ja tuoksukurjenpolvet ovat hyviä kivikkopenkkiin. Samoin verikurjenpolvi.
      Varjompaan sopivat sitten pikkutöyhtöangervo, rauniokilkka, suikeroalpi, pikkutalvio ja rönsyansikka. Mehitähtiä tai maksaruohoja en suosittelisi liian varjoon. Ne kaipaavat aurinkoa.

      Poista
    2. Kiitos vinkeistä. Tälä hetkellä suunnitelmissa on ainakin kurjenpolvet, grönlanninhanhikki ja suikeroLpi penkkiin. Osaa löytyy jo muualta pihasta. Nyt vaan pitäisi suunnitella sopiva mixi.

      Poista
  11. Täällä on myös yksi kurjenpolviin rakastunut! Ne ovat kauniita, helppoja ja kukkivat pitkään. Ensimmäiset kurjenpolvihankintani ovat juuri nuo esittelemäsi neidonkurjenpolvet ja valkoiset verikurjenpolvet. Tänä vuonna hommasin myös espanjankurjenpolvia. Suunnitelmissani on tehdä kurjenpolvista puutarhani yhdistävä tekijä, ja istutella niitä jokaiseen kukkapenkkiin. :) Suosikkini on tällä hetkellä neidonkurjenpolvi. Se on sopivan matala ja kivan värinen. Tuo espanjankurjenpolvi on vähän turhankin pinkki, mut ehkä silmä vielä tottuu sen räikeyteen.

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!