Paljon onnea rakas Suomi!

Tänään haluan onnitella rakasta  100-vuotiasta Suomea

ja kiittää esi-isiä ja -äitejä, 

joiden ansiosta olen itse saanut aina asua vapaassa kotimaassa!

Oma poikani on tällä hetkellä armeijassa,

ja voin vain kuvitella, 

kuinka kovan hinnan moni perhe on joutunut maksamaan vapaasta kotimaasta.

Omat isoisäni olivat kumpikin sodassa.

Kumpikin selvisivät hengissä,

mutta eivät traumoitta tuosta ajasta.

Sodan aikaan tapahtui kuitenkin myös positiivinen asia,

jonka vuoksi myös minä olen olemassa.

Sotaan oli tapana lähettää paketteja tuntemattomalle sotilaalle.

Niinpä nuori mummoni lähetti paketin myös tuntemattomalle sotilaalle.

Tämä tuntematon sotilas lähetti kiitoskirjeen paketin lähettäjälle takaisin.

Mummo oli ihmetellyt sotilaan erikoista nimeä,

Leanderia, 

ja uteliaisuuksissaan lähetti takaisin kirjeen, jossa kysyi nimestä.

Näin alkoi kirjeenvaihto ja rakkaustarina,

jota seurasi monikymmenvuotinen avioliitto.

Näin isäni vanhemmat tapasivat.

Tein Suomen, isovanhempieni ja kaikkien suomalaisten 

kunniaksi valkoisen kukka-asetelman kotiin.

Astian olen joskus löytänyt kirpparilta ja se on jokin urheilupalkinto.

Kaiverruksen päiväys viestii pitkästä historiasta,

ei kuitenkaan ihan satavuotisesta. 

Päivämääränä on vuosi 1939.

Asetelmassa käytin luonnonmateriaaleja ja valkoisia ruusuja sekä jouluruusuja.

Tuohi, havut, kävyt, naavaiset oksat ja lieko 

kertovat kauniista luonnostamme,

jollaista muualta maailmasta ei löydy.

Tänään sytytän kaksi kynttilää,

kiitollisena ja onnellisena

rakkaasta kotimaastani!

Ulkomaillakin asuneena,

en haluaisi asua enää missään muualla. 

Käydä voin, mutta kotiin palaan aina yhtä mielelläni.

P.S. Edellisestä postauksesta voit lukea 

kasvihuoneen itsenäisyyspäivästä. Klik!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.