Kliivia

isopunasarja

Clivia miniata

ウケザキクンシラン

 Olen aina pitänyt vanhoista kasveista niin ulkona puutarhassa, kuin huonekasveinakin.
Minua ovat aina kiehtoneet historia ja tarinat,
myös puutarha-asioissa.
Huonekasveina minulla onkin paljon suvussamme kiertäneitä kasveja tai niiden jälkeläisiä.
Vaalin niitä suurina aarteina, koska ne kertovat minulle tarinoita omista juuristani.

Yksi tärkeä kasvi minulle on ollut monta vuotta
oranssikukkainen, perinteinen kliivia, joka on mieheni isoisoäidiltä alkujaan.
Pidän kasvin lehtimuodoista ja kukan upeasta muotokielestä.
Oranssivärikin on ihan jees,
koska kukka on niin upea ja hehkuva.

Mutta vuosia sitten näin suuresti ihailemani Claus Dalbyn puutarhaohjelmassa
pitkän rivin vaaleankeltaisia kliivioita.
Niiden kermankeltainen kukinta sai minut huokailemaan ihastuksesta.
Täällä voi käydä ihastelemassa Claus Dalbyn upeita vaaleankeltaisia kliivioita.

Claus Dalbyn kliivioiden näkemisestä lähtien olen haaveillut keltakukkaisesta kliiviasta.
Mutta sellaista ei ole vastaani tullut,
vasta kuin parin viikon takaisella puutarhabloggari-retkellä.
Minua ei tarvinnut yhtään yllyttää ostamaan tuota harvinaista kaunotarta,
taisin puolestani yllyttää muita tuon kaunottaren hankintaan.

Ostin tarkoituksella nuppuisen kasvin,
että saisin ihailla kukintaa mahdollisimman pitkään.
Ja nyt sitä ihailun aihetta on riittänyt.

Kliivian hoito:
- Sijoita länsi- tai itäikkunalle.
- Vaatii talvella lepovaiheen,
jolloin kastelua vähennetään ja kasvi sijoitetaan viileämpään.
-Kukkavanan ilmestyessä kastelua lisätään.
- Kasteluiden välillä multa annetaan kuitenkin kuivahtaa.
-Istutetaan pieneen ruukkuun ja multa vaihdetaan harvoin.
Kukkii parhaiten ahtaassa ruukussa.
- Lisätään sivuversoista.

Toivon tämän yksilön säilyvän puolestaan minun lapsenlapsilleni ja heidän lapsilleen.

Haluan jatkaa perinteitä omalta osaltani eteenpäin.

Omat lapseni eivät vielä ole kovin innostuneet kasveista.

Tyttären huoneeseen tosin sain ujutettua pari palmua,

hänen etelänmaiden kaipuuseensa.

Ostin myös lahjaksi kastelukannun ja sumutinpullon.

Yritän kovasti saada edes pienen viherkipinän istutettua heihin. 

Täältä voit käydä katsomassa oranssin kliiviani kukintaa.

Olisi kiva kuulla myös teidän kasviaarteistanne,

onko jokin kasvi kulkenut teidän suvussanne jo sukupolvien ajan?

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.