INSTAGRAM

maanantai 2. tammikuuta 2017

Kevättää

 helmililja 
Muscari
 ムスカリ

 Meinasin tipahtaa autotallin tikkailta ihmetyksestä,
kun kastelin ylähyllyllä talvehtivia pelargonioitani.
Miehen työkalujen seassa pilkotti vihreitä piippoja, 
kolmannella hyllyrivillä.
Olin autuaallisesti unohtanut muutaman helmililjan ruukun autotallin uumeniin,
niine hyvineen viime keväänä.
Laitan sisälle ostetut kuihtuneet, keväiset sipulikukat 
yleensä ihan kuiviltaan odottelemaan maansulamista, ja istutusta.
Ja sinne tämä huolimaton puutarhuri oli ne unohtanutkin,
aivan hoidotta.
En voi ymmärtää, 
kuinka ne voivat yli puolenvuoden hyllyllä keikkumisen jälkeen alkaa puskemaan uutta versoa!?
Mutta olipas iloinen yllätys,
kevät on tosiaan koittanut heti vuoden vaihtumisen jälkeen.

Narcissus papyraceus
Tazetta ´Totus Albus Grandiflorus`
純白のスイセン

Tasetti ei ihan ehtinyt jouluksi,
mutta sehän ei haittaa.
Nyt sitä uutta vihreyttä ja kukkanuppuja enemmän kaipaakin.
Varret ovat venähtäneet aika holtittomiksi,
mutta onpahan enemmän vihreää, mitä ihailla.

juoru
Tradescantia
ムラサキツユクサ

Tänään siivoilin jo hieman joulua pois, 
vaikka kyltymätön joulufiilistelijä olenkin.
Nyt kaipaan elävää vihreyttä ja uutta kasvua.
Ihanaa, että viherkasvit helpottavat vihreän kaipausta ja 
pahimmassa tapauksessa voi vaikka upottaa sormet niiden multaan,
jos vierotusoireet tulevat ylitsepääsemättömiksi.
Täytyyhän sitä kokeilla,
onko multa sopivan kosteaa....

Hoitelin myös kompostoriani pihalla.
Sekin tuntuu puutarhatyöltä ja helpottaa hieman pahimpaa puutarhaikävää.
Lauhat ilmat ovat muutenkin helpottaneet kompostorin hoitoa.
Kuivike ja kompostoheräte auttavat myös kompostin tasaista muhimista.

Millaisilla fiiliksillä sinä olet aloittanut uuden puutarhavuoden?
Onko kevään ikävä jo pahimmillaan?
Vai nautitko vielä talven armahtavasta levosta?


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.


23 kommenttia:

  1. Kevään ikävä on pahimmillaan, on tässä jo levätty tarpeeksi. Lihakset kuihtuu kun ei pääse lapion varteen ja kitkiessä kykkimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minäkin tunnen jo ihan vieroitusoireita.
      No, nyt tuli lunta, jota voi lapioida paikasta toiseen. :D

      Poista
  2. Vielä ei ajatukset ole kesässä. Vähitellen joulusta vasta selviämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana on, jos pystyy elämään hetkessä, eikä haikaile aina tulevaa. Tuohon munkin pitäisi opetella.

      Poista
  3. Kyllä kevättä on jo ikävä, eikä se helpota että lukee puutarhalehtiä;)
    Ihanan yllätyksen löysit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen selannut täällä jo eräänkin puutarhalehden. Ja oman puutarhan kesäkuvien katselu on myös lisännyt vettä ikävän myllyyn.

      Poista
  4. Oi, miten hauska. Ihanat helmililjat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne kyllä ilahduttivat kovasti. Saas nähdä puskevatko vain lehteä vai kukkivatko myös? No, vihreä on joka tapuaksessa terapeuttista. :)

      Poista
  5. Joulun odotus vaihtuu välittömästi kevään odotukseen. Vielä pitää vähän aikaa odotella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä monilla puutarhailijoilla ei ole sellaista vuodenaikaa kuin talvi olemassakaan. :) Minunkin mielestäni joulun jälkeen alkaa heti kevät. Täytyy vain kehitellä täällä sisällä tuota kevättä, kun ulkona tuiskuaa lumi.

      Poista
  6. Olipa mukava yllätys, sopivasti tammikuun lahjaksi! Kroppa nauttii lumessa tarpomisessa, mutta päässä vilisee jo kevään ja kesän jutut. Eilen tein lisää siementilauksia, lähes maltillisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmililjat olivat kyllä mahtava lahja! Niitä on nyt sitten kiva ihmetellä. :)
      Mä joudun tunnustamaan, että joudun hieman pakottautumaan ulos, kun tuo talvi ei oikein innosta. Mutta sitten kun pääsee ulos, mieli virkistyy ja aivot tuulettuu. On meinaa pääkin hieman kovilla, kun uudet ideat sinkoilevat ajatuksissa. Onneksi ideoilla on aikaa vielä jalostua (ja ehkä hieman lieventyäkin) oikeaan kevääseen mennessä. Tässä vaiheessa sitä luulee pystyvänsä ja ehtivänsä tehdä kaikkea...

      Poista
  7. Ihanat helmililjat! Kevättä Kaipainen jo kovasti, ensi kesän suunnitelmat pyörivät jo mielessä. Onneksi enää muutama kuukausi... :) Mukavaa alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin!? :)
      Onneksi tämä kevätkin (tai oikeasti talvi) menee ihan hujauksessa ja kohta on oikea kevät. :)
      Mukavaa alkanutta vuotta myös sinulle! <3

      Poista
  8. Klikkasin blogiisi noiden vihreiden versojen kutsumana. Ihanat helmililjat sulla tulossa :) Mulla on kerrostalon kellarissa (missä entisaikaan säilytettiin juureksia) hyödössä muutama ruukku sipuleita. Vartta jo pukkaavat, mutta en nosta vielä lämpimään. Sinnittelen, niinkuin nekin. /Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että vihreät versot kutsuivat! <3
      Tuollainen kellari olisi loistava säilytyspaikka. Meillä meinaa olla tuolla autotalissa liian lämmintä hyötää sipulikukkia. Tai ei ehkä näköjään olekaan, jos tällä tavalla itsestään hoituvat.
      Mielenkiintoista nähdä kukkivatko helmililjat.
      Yritetään sinnitellä vielä hetki, kevät on täällä ennemmin kuin huomaammekaan.

      Poista
  9. Kiitos kysymästä, kyllä minä jo kevättä odottelen. Vaikka olenkin joka vuoden ajan ihminen, kevät ja alkukesä ovat parasta. Hyvä, ettet pudonnut tikkailta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olisi mukava olla tuollainen joka vuodenajan ihminen. Minä meinaan yleensä keskittyä vain tuohon kevät ja kesä osioon.
      Oli kyllä hyvä, etten tipahtanut tikkailta. Välillä tuppaa olemaan vaarallista tämä kasvien hoito... :)

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Niin, sydän ihan pompahtaa onnesta tuollaista uutta kasvua nähdessä. :)

      Poista
  11. Ihme sissisipuleita kyllä! Ehkä siellä oli tarpeeksi kosteutta?
    Minä nautin kerrankin talvesta, yleisesti ottaen inhoan talvea. Mutta no, olen jo jotain siemenostoksia miettinyt (en sen enempää).
    Kevään vihreyttä odotan kuitenkin jo jollain tapaa. Aika kaukaiselta se kuitenkin tämän lumen ja armottoman pakkasen keskellä tuntuu :) Ps. Blogissani on sulle haaste! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en voi ymmärtää, miten selvisivät ilman kastelua. Jännityksellä seuraan, onko sipuleissa voimia kukintaan.
      On aika hassua, kun minä alan ajattelemaan jo kevättä heti joulun jälkeen, vaikkei kunnon talvi ole yleensä edes alkanut. Mutta kevään voimalla jaksan pitkän talven kylmyyden.

      Poista
    2. Ja kiitos haasteesta! Kävin tutkailemassa sitä blogissasi. Mielelläni otan sen vastaan, täytyykin katsella hienoa luontoamme sillä silmällä.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!