Osasin varautua, että näin juhannuksen jälkeen minulle tulee ahdistus.
Ahdistus, kun kaikki rönsyää ja ryöppyää.
Puutarha villiintyy, rikkakasvit rehottavat
ja kaikkialla näkyy karsimista sekä kitkemisen tarvetta.
Tänään kuitenkin rikkakasvit tuntuvat oikeastaan ihan helpolta nakilta.
Ne voi kitkeä pois.
~Eilen illalla päätin mennä tyhjentämään kompostia,
joka oli täynnä hyvää maanparannusainesta.
En ehtinyt kompostille saakka, kun alkoi sataa.
Ei se sade haitannut, sadetakkeja on olemassa.
Mutta näin ensin pari kotiloa, sitten kymmeniä ja sitten satoja.
Keräsin ja taas keräsin.
~Päätin hakea kaneille vähän tuoretta ruohoa.
Putsasin ruohot kotiloista ennen kaneille antoa.
Sen jälkeen katsoinkin raparperejä,
joiden lehdet olivat täynnä kotiloita.
~Päätin kerätä kaikki raparperit pakastusta varten.
Raparperien lehdet piti putsata kotiloista, ennen niiden kompostiin laittoa.
Kaksi maitotölkkiä täyttyi kotiloista illan aikana.
Komposti jäi tyhjentämättä...
Aamulla olin jo melkein unohtanut moisen illan.
Katselin ikkunasta kaunista aamua.
~Päätin lähteä kahvikupin kanssa kiertämään puutarhan ennen töitä.
No, sipulipenkistä piti kerätä 7 kotiloa.
Laitoin kahvikupin kasvimaan reunalle.
Oho, nurmella olikin lisää kerättävää.
Hotkaisin kahvin naamariin ja aloitin keräilyn.
Kaikki tämä tapahtui valkoisessa aamutakissa ja saappaissa.
Pääsin etupihalle... jatkoin keräilyä.
Sitten kohotin hieman katsettani.
Etupihan pihlajat olivat täynnä kotiloita.
Jatkoin keräilyä, joka oli muuttunut poiminnaksi puusta.
Yhtäkkiä huomasin tarvitsevani tikkaita,
korkeimmaille ehtineet kotilot olivat yli 3 metrin korkeudessa.
Siinä vaiheessa luovutin.
Syököön koko puutarhan ja ehkä minutkin.
Vieläkin tuntuu, että niitä on hiuksissakin.
Ja kaikki tämä tapahtui klo 7 aamulla,
valkoinen aamutakki päällä,
saappaat jalassa,
hiukset sekaisin...
....tikkaat ja niillä roikkuminen olisi ollut ehkä vähän liikaa.
Kypäräkin siinä olisi tarvinnut olla,
tippumisen ja päähän tippuvien kotiloiden varalta.
Ehkä lopetan aamuiset terapiakävelyt,
en voi enää katsella maahan enkä puihinkaan.
Enkä taida löytää niistä kävelyistä mitään terapeuttistakaan,
ainakaan juuri nyt.
Eikä se ehkä näyttäisi kovin tasapainoiselta naapureiden silmissä.
~Hullu puutarhuriakka tikkailla, aamu seitsemältä,
sonnustautuneena aamutakkiin, saappaisiin ja kypärään.
Ehkä mun on vaan luovutettava.
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun, Blogit.fi blogilistan tai bloglovinin kautta.
ARGH!
VastaaPoistaÄlä silti luovuta:)
Joo, en mä oikeesti luovuta. Kunhan tää päälimmäinen kiukku laantuu...
PoistaVoi EI! Otan niin osaa! Kamalaa, ja vielä aamulla ensimmäiseksi. Voi kökkö. Passita ne tänne, kuivuvat takuulla kuoliaaksi täällä saharassa.
VastaaPoistaKiitos tarjouksesta! <3 Sä voit hukuttaa ne mereen, jos eivät saharasta kuole. :D
PoistaKamalaa! Älä lannistu! Järjestetään lapsille kotilonkeräystalkoot ja annetaan järskiä palkaks! Mä näin kans kotilon kiipeämässä puolessa välissä mäkeä ylös, kohta ne on meillä saakka.....
VastaaPoistaHyvä idea! :)
PoistaOnkohan se kasvatuksellisesti hyvä juttu, tartuttaa tää kauhea kotiloviha viattomiin lapsiin? :)
Niiden muistot tädin luota syöpyvät ikuisesti mieliin; "siellä me vaan aina kerättiin niitä kauheita kotiloita".
No, muistaahan sitä itsekin mummolan kärpäsentappo-palkkiot. Oisko ollu penni yhdestä kärpäsestä? :D :D :D
Voi harmitus :-( Ne on kyllä viheliäisiä otuksia ja vielä niin iljettäviä. Tsemppiä poisto/torjuntaurakkaan👍
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaKeksisitkö niiden kuorista jonkun kierrätyskäsityön? :)
Ou nou, ei ole totta. Ei muuta kuin lapsille ja naapurin lapsokaisille myös ämpärit käteen ja punnituspiste pihan nurkalle sekä palkanmaksupiste =)
VastaaPoistaJoo, kylän lapsille hyvä kesätyö. :) Jaksaisivatkohan tulla monena päivänä?
PoistaOnko kukaan kokeillut linnunpönttöä pihaan jotta linnut söisivät kotiloita? Onko tietoa tai kokemuksia tästä?
VastaaPoistaMä testailin variksille ja harakoille kotiloiden syömistä. Kyllä ne niitä popsivat, jos kotilot sattuvat olemaan helposti saatavilla. Mutta ne ilkimykset osaavat lymytä niin hankalissa paikoissa, että linnuillakin on vaikea niitä saalistaa.
PoistaMeillä on 5 linnunpönttöä pihassa. Mutta niissä taitaa asustella niin pieniä lintuja, etteivät oikein kotiloita saa saalistettua.
Kanat olisivat hyviä, mutta ne syövät kyllä samalla kasvitkin.
Ois mahtavaa, jos niille tulisi joku luontainen vihollinen.
Kotilot ovat kyllä mestareita puolustautumaan. Niiden kuori suojaa paljolta ja ne lymyävät hankalissa paikoissa, kaikkien ulottumattomissa. Nyt jo puussakin.
Voi ei, tosi kurjaa :(. Mutta ajattele, jokainen kerätty kotilo on muutama tuhat kotilovauvaa vähemmän seuraaville vuosille.
VastaaPoistaJoo, tuota mä yritän aina ajatella. Ja sitä tolkutan itselleni, mä teen minkä voin. Kerään ja torjun. Jos ne syövät mun puutarhan siitä huolimatta, mä en oikeastaan voi mitään.
PoistaJa onkohan oikeastaan kenenkään puutarhaa kaluttu ihan puti puhtaaksi kotiloiden toimesta? Ei varmaan ole. No, täällä rehevyydessä niillä riittää kyllä popsimista.
Pinterestistä osui silmiini amerikkalainen konsti; maissijauho on kuulemma niiden herkkua, mutta kuolevat siihen. En tiedä toimiiko suomalaisille serkuille.....
VastaaPoistaKiitos vinkistä! :)
PoistaKaikki keinot ovat tarpeen. Tuota täytyykin kokeilla.
Tuhkat ym. on jo kokeiltu. En ole huomannut, ainakaan mullistavaa apua siitä.
Ferramoli tepsii. Mutta tänne 6000 neliön tontille, sitä saisi olla ripottelemassa joka päivä. Ei meinaa rahapussi oikeen kestää sellaista. Ostan mieluummin lisää kasveja. :)
Voi kauhistus, täällä kesäkodissa ei vielä ole näitä hirvityksiä mutta kuulema jo kirkonkylässä on, matkaa sinne noi 8km eli muutama kesä ja täälläkin on.
PoistaOlen ollut tressaantunut rikkaruohoista ja kaikesta muusta tekemättömästä työstä, mutta taitaa minun murheeni olla kovin mitätöntä kotiloarmeijaan verrattuna.
Jospa tuo maissijauho olisi kotiloiden surma.
Tsemppiä, silti aamukahvit ulkona olisi tosi mukava päivän aloitus.
Nuo kotilot ovat siitä niin ärsyttäviä, että lisätyötä tulee valtavasti. Senkin ajan mieluummin kitkisin, kun sitä hommaa aina kuitenkin on.
PoistaToivottavasti kotilot pysyvät kesäkodistasi kaukana!
Kyllä nyt taas vähän lauhtuneena, taitaa taas huomen aamulla mennä kahvikupin kanssa ulos. Nyt paistaa aurinkokin, elämä taas voittaa. :)
Kauniita päiviä kesäkotiin ja varsinaiseen kotiin! <3
Voi mikä harmi sinulla onkaan niiden etanoiden kanssa. Kyllä ne lapset jaksaisivat palkkansa eteen etanoita kerätä. Meillä on lapset kitkeneet muutaman kesän aikana mielettömän määrän paukkukukan taimia, niin että nyt niitä saa jo ihan hakemalla hakea :)
VastaaPoistaOnko paukkukukka se balsami? Se leviää ärsyttävästi, jos on johonkin kotiutunut. Onneksi lapset ovat ahkeroineet. Kitkeminen kannattaa yllättävästi, hankaliinkin kasviin. :)
PoistaÄlä luovuta. Kotiloita on kyllä kuulemma oikein ennätysmäärät nyt joka puolella.
VastaaPoistaJoo, niitä ei tapa sitten mikään. Meillä ei ole koskaan ollut näin paljon kotiloita, vaikka viime talven piti olla niin hankala niille.
PoistaEn mä luovuta. Istutan sitten lisää kasveja niiden popsittavaksi. Olen jo hieman lauhtunut aamun kiukusta. :)
No huh, ilkeitä otuksia :( Tsemppiä puutarhaväsymykseen!
VastaaPoistaKiitos! <3 Puutarhaväsymys taitaa tulla jokaiselle joskus. Tuollaiset ilkimykset saavat sen ainakin helpommin aikaan kuin mikään muu.
PoistaTuhka, kalkki, kahvinporot, Ferramol, ilmavat istutukset, lyhyt nurmi ja rajalle sepeliä. Nuo ovat toimineet meillä hyvin,
VastaaPoistaJoo, noi kaikki on tosi hyviä keinoja ja auttaa. Ferramol on tosi tehokas.
PoistaMeillä on vaan 6000 neliön tontti ja maalla. Ojanpieliä ja metsikköä löytyy. Just ajattelin eilen, et tarttis lopettaa vissiin työt, et sais ton kotilohomman aisoihin.
Joillakin naapureilla menee noin 500 € Ferramoliin kesässä. Mä en ole vielä raaskinut niin kovasti laittaa rahaa siihen.
Naapurissa on kanoja ja ne käyskentelevät pihassa vapaasti. Siellä ei ole oikeastaan ongelmaa kotiloista. Lampaat olisivat toinen apukeino. Mutta nuo elukat kun tahtovat syödä pihan kasvitkin, joten sekin on vähän monipiippuinen juttu.
Mut ei auta muuta kuin tehdä voitavansa ja keskittyä välillä kauniisiin asioihin. Ehkä ne ei kaikkia kasveja pysty syömään. :)
Voi harmi! Töitä olisi ilman kotiloitakin =/
VastaaPoistaNiin just. Kotiloiden keräilyaika on aina pois esim. kitkennältä. Se monesti ärsyttääkin eniten. Kun on suunnitellut tekevänsä jotain muuta, aika meneekin kotiloiden keräilyyn.
PoistaVoi apua! Täytyy myöntää etten ole joutunut taistoon kotiloita vastaan. Itse asiassa näin tänä vuonna ensi kertaa niitä suurina joukkoina kotimme lähistöllä. Nyt voin vain kuvitella mitä sotaa käyt niitä vastaan. Voimia!
VastaaPoistaKiitos Mari! <3
PoistaToivon sydämestäni, että kotilot pysyvät puutarhastasi kaukana. On ihana, etteivät ne ole vielä löytäneet tietään kaikkialle. Täälläkin päin on kallioisia ja kuivia tontteja, siellä ne eivät viihdy. Meillä on ihanteelliset olot niille, rehevää ja lehtomaista.
Saat kaikki sympatiani! Vanhempieni pihalla olen nähnyt, millaista kotiloinvaasio pahimmillaan on. Tuntuu, ettei siinä auta mitkään keräilyt eikä mikään muukaan. Siinä vaiheessa on turha tulla kenenkään selostamaan, että lehtokotilo kuuluu Suomen luontoon. Prkl! Ja joo, kyllähän se tietty kuuluu Suomen luontoon, mutta nämä joka paikan valtaajat ovat ymmärtääkseni risteytyneet ulkolaisen kannan kanssa, ja ne ovat sitä myöten saaneet kaikkia superominaisuuksia!
VastaaPoistaKiitos Kesäkukka! <3
PoistaAnopillanikin on vielä suurempi ongelma kuin meillä. Hänen tontillaan on lähteitä ja kosteaa ja rehevää. Sitä ei voi edes käsittää, millaista se voi pahimmillaan olla. Anoppini on ostanut kaikki mahdolliset jutut, mitä kotilotaistoon on tarkoitettu ja niitä on vaan. Kasvimaalla ja kasvihuoneessa ne ovat ärsyttävimmät. Meillä ei ole kasvihuonetta ja keittiöpuutarha on laatikoissa. Laatikot hieman helpottaa kontrollointia.
Minäkin olen tosi tunteeton kotiloita kohtaan, vaikka muuten haluan suojella kaikkea luontoa. Vielä en ole keksinyt, mitä hyötyä niistä voisi olla.
Voi Riina, tajuan täysin, millaisen fiiliksen vallassa kirjoitit tämän postauksen. Rikkaruohoja voi kitkeä ja hetken aikaa tietää olevansa tilanteen herra. Kotiloita vastaan tappelu sen sijaan tuntuu loputtomalta ja niin turhalta. Sateen jälkeen suorastaan inhottaa mennä ulos, kun vastaan ryömii miljoona ja yksi limanuljaskaa. Jos keräät sata, toinen mokoma odottaa jossain piilossa. Välillä saa itsensä tsempattua keräämiseen ja ajatukseen, että jokainen kerätty kotilo on parempaan päin. Välillä ei vain yksinkertaisesti jaksa. Silloin tympii koko puutarha ja joka ikinen rikkaruohokin, kun voimavarat menevät kotiloiden torjuntaan.
VastaaPoistaOnneksi nämä epätoivoiset tunteet ovat hetkellisiä ja ohi meneviä. Joku kirjoitti keväällä erittäin oivallisen ja positiivisen postauksen kotilo-ongelmasta. En muista, kenen kirjoitus oli, mutta siitä ammennan voimaa edelleen. Hän totesi, että loputtomasta kotilosodasta huolimatta ne eivät ole vuosienkaan aikana hänen puutarhassaan mitää kasvia totaalisesti kuoliaaksi syöneet ja edelleen hänen puutarhansa on vihreä ja vehreä. Ei hän aio lopettaa kompostointia, eikä minkään kasvin kasvattamista. Hän aikoo elää puutarhahörhönä jatkossakin. Olisi pitänyt säilyttää linkki siihen tekstiin, sillä se oli kyllä todella kannustava kaiken tämän kotiloepätoivon keskellä.
Plussaksi täytynee myös todeta, ettei meillä vielä ole espanjansiruetanoita, eikä myöskään peuroja. Kaipa se on niin, että vaivojen määrä on vakio. Aina on jokin negatiivinen puoli, mutta lopulta niitä positiivisia mittaamattomasti enemmän. Ihanaa myös, että täällä voi purkaa harmitustaan ja taas jaksaa eteenpäin.
Luin tämän postauksesi jo aamulla, mutta en ehtinyt kommentoida. Hetki sitten näin, että olit jo postannut upeista pioneistasi eli eivät kotilot ainakaan niitä ole vielä kokonaan popsineet. Riina, jatketaan kotilotaistelua, mutta siinä ohessa nautiskellaan ihanasta kesästä ja kaikesta kauniista. Lähetän täältä omalta kotilotantereeltani sinulle runsain mitoin vertaistukea ja tuhdin voimahalauksen.
.
Kiitos ihana Between vertaistuesta ja voimahalauksesta! <3
PoistaOlen seuraillut sunkin kotilotaistoa ja tuntemuksia. Tunteet ymmärtää parhaiten toinen samassa veneessä olija.
Minusta on tärkeää, että täällä voi myös jakaa tuntemuksiaan ja harmituksiaan puutarhanhoidon suhteen. Puutarhanhoitoon kuuluu monenlaista. Ja kaikki ei ole aina puutarhurin ahkeruudesta tai taidoista kiinni. Tulee talvikatoja ja monenlaiset ökkiäiset syövät puutarhurin silmäteriä minkä kerkiävät.
Onneksi on tosiaan enemmän ilonaiheita ja positiivista ihmetystä ja yllätystä.
Jatketaan puutarhanhoitoa ja nautitaan siitä! :)
Tuo mainitsemasi kirjoitus oli niin lohtua antava. En minäkään tiedä, että kotilot olisivat syöneet keltään koko puutarhan.
No voihan kotilot. Toivottavasti voitat taistelun niitä vastaan. Tunnen olevani todella onnekas, kun puutarhamme on säästynyt noilta nilviäisiltä.
VastaaPoistaKiitos ymmärryksetä ihana Kruunu Vuokko! <3
PoistaOlen onnellinen puolestasi, ettei teilläkään ole kotiloita näkynyt. Sun kaunis puutarha, saisi säästyä niiltä tulevaisuudessakin.
On se surkeaa, kun täytyy kärsiä kotiloista. Täällä pohjoisemmassa ei ole niistä huolta, en ole koskaan nähnyt niitä pihassa, mutta uskon että tunnelmat olisivat juurikin tuollaiset, kuin kerroit. Tsemppiä taisteluun, elä anna periksi!
VastaaPoistaPohjoisen oloissa on monia hyviä puolia. Siellä ei monet kasvitauditkaan jyllää.
PoistaToivottavasti, kotilot eivätkä muutkaan ökkiäiset leviä enempää Suomen puutarhoihin. Saisivat täällä etelämmässäkin kuivua vaikka kokoon.
Kiitos tsemppauksesta, se lämmitti kovasti! :)