INSTAGRAM

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Tyttären opetus


Täällä kaikki ryöpsyää ja rönsyää.
Ja tämä puutarhuri on ollut jo aika tuskastunut sateeseen 
ja kaiken valtavaan kasvuun ja riehaantumiseen..
Haluaisin hallita puutarhani 
ja haluaisin, että kasvit pysyisivät omissa minun suunnittelemissani lokeroissaan.
Haluaisin, että sade tulisi yöllä ja päivällä paistaisi aurinko.
Haluaisin, että kasvit kukkisivat kauniisti juuri ajallaan ja 
mitään tuhoeläimiä ja kasvitauteja ei olisi.

 tummakurjenpolvi
Geranium phaeum ´Album`

 posliinirikko
Saxifraga x urbium

akileija
Aquilegia
オダマキ尋常性


Mutta kasvit ovat eläviä ja puutarhassa asuu muitakin kuin minä.
On ötököitä ja lehtokotiloita.
Sade tulee milloin haluaa, vaikka juhannuksena.
Voin ohjailla puutarhaani, mutta en hallita täysin.


Eilen uhmasin sadetta ja revin tuskastuneena ryöpsyäviä perennoja 
ja keräsin lehtokotiloita, täysissä sadevaatteissa.
Illalla saimme tekstiviestin tyttäreltämme.
Hän lähti muutama päivä sitten kielimatkalle Kaliforniaan.
Viestissä ihmeteltiin jotakuinkin näin; 
"Täällä on todella kuumaa ja kuivaa. Kaikki on aivan kuollutta. 
Vuoteen ei ole satanut kuin kaksi kertaa. Kauheaa, kun meillä sataa ja täällä ei yhtään."
Oikein säpsähdin. Mitä mä oikein valitan.
Ihanaa, kun meillä on rehevää. Ja vesi ei lopu. 
Ja sitä paitsi, meillä on keksitty hyviä saappaita ja sadevaatteita. 


How much of life
do we miss by waiting to
see the rainbow
before thanking God
that there is rain?
~Dieter F. Uchtdorf~

kiinanapioni
Paeonia

Lähdenkin tästä ulos...


38 kommenttia:

  1. Hyvä muistutus tyttäreltäsi! Meillä on vaan kesä niin lyhyt, että siksi haikailee lämpöä edes hiukkasen. Hullumminkin voisi tosiaan olla. Olen täällä ensimmäistä kertaa, miten jännää. Minusta teillä on upean rehevää ja kaunista, mutta siistiä. Näkee kyllä, että olet uurastanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa kylään Vaahteramäelle Sametti Hortensia!
      Suomen kesän lyhyys saa meidän Suomalaisten kesän odotukset korkealle, kyllä joka suhteessa. Mutta ymmärtäähän sen pitkän talven jälkeen. Onneksi saimme sunnuntaina ja eilen illalla myös aurinkoa. :)

      Poista
  2. Siellä on kaunista ja rehevää. Alkukesästä tulee aina tuo tunne, että kasvu ryöpsähtää ja tukehduttaa alleen. Mutta hyvä niin, kasvit viihtyvät ja toteuttavat elämäntehtäväänsä; kasvaa ja lisääntyä :) Kuivuus on ikävää. Yhtenä kuumana kesänä olin Lontoossa ja siellä oli vesi niin vähissä, että puutarhojen kastelu oli kielletty kaupungin vesijohtovedellä. Oli kamalaa nähdä miten puutarhat kuihtuivat ja nurmikot kellastuivat. Onhan tässä sadekaudessa ollut sekin hyvä puoli, ettei ole tarvinnut kanniskella kastelukannuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri! Muistan kyllä aikaisemmiltakin kesiltä, että tähän aikaan tuskastutti kaiken riehaantuminen ja hallitsemattomuus. On sitä meilläkin ollut kuivuuttakin, vaikkei samassa mittakaavassa kuin ulkomailla. Vesi on monesti meille Suomalaisille itsestäänselvyys, on hyvä kyllä havahtua sen arvoon. Me vaan avataan hana ja saadaan puhdasta juomavettäkin. Se vasta on rikkaus. Täytyy olla kiitollinen.

      Poista
  3. No nyt on ainakin täällä mitä upein keli, vihdoin! Jo tovin olen kyllä ihastellut sitä, miten kasvit oikein kukoistavat - eikä ihme, on tosi englantilaiset säät olleet ;-D Tietysti rikat ja nurmi kasvavat myös huikeaa vauhtia.. perässä ei meinaa pysyä. Kun sää lämpenee ja kuivuu, tilanne muuttuu, mutta sitten alkaa olla niitä rumiksi lakastuneita kukkia ja ruskettuneita korsia. Kaikella on puolensa!
    Tuo Kalifornian kuivuus on tosiaan legendaarista. Vettä säännöstellään, suomalaiselle ennenkuulumatonta. Olen kiitollinen sateista, sillä juomaveteni tulee rengaskaivosta, tosin se on kuivunut vain yhtenä vuonna näistä yhdeksästä. Samalla sen sai sitten pudistettua... ja juomavettä kannettua naapurin porakaivosta.
    Minustakin pihanne on ihanan kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englatilaiset säät todella ovat olleet, tänään on sumuakin. Toivottavasti, emme heinäkuussa voivottele kuumuutta.
      Tyttärenikin ymmärsi jo parin Kalifornian päivän jälkeen enemmän ekologisuutta ja veden arvoa, matkustaminen avartaa monella tavallasdf. Kyllä Suomalaisesta juomavedestä täytyy olla kiitollinen. Mahtava, että kaivostasi on riittänyt vettä. Senkin arvon ymmärtää vasta, kun vesi loppuu tai sen puhtauden kanssa on ongelmia.
      Nyt paistaakin aurinko, sumun hälvettyä. Siitäkin osaa nauttia sateiden jälkeen eri tavalla.

      Poista
  4. Komppaan Cheriä, siellä on kaunista ja rehevää, ole ihmeessä tyytyväinen! =) Vesisateet sopivissa määrin olisivat tervetulleita, koska olen niin laiska kastelija. =D On silti inhottavaa, että aina sadekelillä lehtokotiloilla on riemumarssi käynnissä... Yöks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen itsekin rehevyydestä ja kauneudesta tyytyväinen. Mutta sitä väsyy joskus kun tuntuu, että kaikki menee toistensa päälle ja sekaan. On jotenkin kamalaa, kun joutuu perennojakin ihan kitkemään. Onneksi sisko ja muut ystävät pelastavat kasveja omaan pihaansa.
      Täälläkin lehtokotilot ovat olleet riemuissaan.

      Poista
  5. Kaunista! Minä oikein odotan ja toivon rehevöitymistä. Kun vain sateitten lisäksi olisi lämpöä - kuten nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      Sinullakin on mukavasti kaikki rehevöytynyt. Lämpö ja aurinko kyllä saisi kaikki kasvit vielä enemmän vauhtiin ja nuput aukeamaan. Nyt olen nauttinut kaikkien nuppujen hitaasta aukeamisesta ja kukkien kestosta.

      Poista
  6. Tasan ei mene nallekarkit, toisilla kuivaa ja kuumaa ja toisilla sataa, mutta jos valita pitää, nautin tästä kosteudesta, siitepölyt pysyivät kurissa, maa kuitenkin jaksaa imeä veden vaikka savimaata meillä paljolti onkin. Meilläkin rehottaa, pitäisi kai olla päätoiminen kotipuutarhuri että olisi edes hiukan toivoa pihan pysymisestä aisoissa, mutta eikö se ole kasvien tyytyväisyyden merkki että ne kasvavat ja kukoistavat, tosin meillä kukoistaa nokkonen ja kaikki muut oheiskasvit siinä samalla, vesiheinä nostaa päätään, no onneksi kanat rakastavat vesiheinää ja siitä hyvän hauteen rasittuneille jaloille, että puolensa kaikilla. Lehtokotiloilla kyllä on vain ikäviä puolia!!

    Tuntui niin surulliselta tyttäresi viesti, kuinka voi olla niin kuivaa! Täältä katsoen sitä on vaikea ymmärtää, no joskus helteellä nurmikko on palanut, mutta pientä se on kuitenkin!

    Teillä on niin ihanan runsas ja vehreä piha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mene tasan nallekarkit, monessakaan suhteessa. Kuivuus tuo moneen maahan myös nälkää ym. Amerikassa onneksi on varmasti ruokaa vielä tarjolla. Mutta köyhemmissä maissa, kuivuus heijastuu heti nälkänä ihmisille.
      Tytär lähetteli kuvia seuduilta, missä asustaa, niin kyllä tuo kuivuus näytti kamalalta. Mieluummin valitsen sateen ja rehevyyden.

      Täytyykin kokeilla tuota vesiheinä jalkahaudetta. Kuulostaa rentouttavalle.

      Poista
  7. Voi, kuinka kaunista! Sade on paikallaan, mikäli haluaa kasvien kasvavan ja rehevöityvän. Minusta rehevyys on kaunista ja luonnollista. Tietenkin sitä haluaisi jollain tavalla hallita ja ohjailla kasvejaan, mutta aina ne kuitenkin "iskevät" takaisin, mutta usein löytävät juuri ne parhaat paikat, joita ei itse olisi osannut ajatellakaan. Aurinkoa saisi silti edes joskus näkyä ja kotilot voisi kokea jonkilaisen joukkotuhon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kurjenkello!
      Kyllä minäkin tykkään rehevyydestä ja siitä että kasvit ovat luonnollisesti vähän toistensa lomassa. Mietin kitkiessäni mitä tapahtuisi, jos pihaa ei yhtään hoitaisi. Varmasti vahvimmat kasvit valtaisivat alaa, ja heikoimmat jäisivät jalkoihin. Niinhän se tapahtuu luonnossakin.
      Minäkin toivoisin lehtokotiloidon joukkotuhoa. Mutta ei ainakaan vielä sellaista ole ollut havaittavissa.

      Poista
  8. Annetaan kaikkien kukkien kukkia! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllähän kaikki kukat ovat kauniita. Ja niillä on oma aikansa ja paikkansa.

      Poista
  9. Kaunista!

    sade pitää kasvit rehevinä, mutta myös meillä se on saanut monet kasvit lakoamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi!
      Niin kyllä sade saa lakoamaan, varsinkin rinteessä olevia kasveja. Juhannusruusutkin vähän kuin nuokkuvat nuppujen ja märkien oksien painosta. Mutta kyllä aurinko saa ne taas katselemaan ylöspäin.

      Poista
  10. Niin totta! Ilman sadetta ei mikään kasva. Osaisipa sitä ihminen olla kiitollinen jokaisesta päivästä. Viime aikoina sitä on muutenkin tullut pohdittua. Kiitollisuus taitaa olla mielentila, joka ei riipu olosuhteista. Ja tämä wannabepuutarhuri on kiitollinen sille ylirehevälle pihalle, koska sen vuoksi täälläkin ehkä joskus rehevöitsee :) Kiitos siis tästä ja päivällisestä repimiskierroksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä kiitollisuus on mielentila. Sitä yleensäkin aina huomaa vain kaikki epäkohdat koko elämässä.
      Minä olen kiitollinen, että kävit repimässä ylimääräisiä kasveja ja pelastit ne omaan puutarhaasi. Alunperin minäkin olen käynyt ne joltain ystävältä repimässä aiemmin. Jaettu ilo on paras ilo.

      Poista
  11. Toisinkin voisi olla, ollaan kiitollisia sateesta ja vedestä :) vaikka liika on silti liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kohtuullisuus on kaikessa hyve. Toisilla on tulvia ja toisilla kuivuutta. Meillä on sellaiseen verrattuna vielä sadetta ihan kohtuudella.

      Poista
  12. Sullahan näyttää ihanalle! Mä tuskastun myös siihen ryöpsähtämisvaiheeseen. Enemmän kylläkin rikkojen kuin perennojen :D
    Olen kyllä kiitollinen sateesta. Ei tarvitse seistä koko ajan letkun varressa, kun niin moni kasvi on siirtynyt ja uusia istutettu tänä kesänä.
    Varsinkaan päivällä ei haittaa, kun töitä pitäisi tehdä. En panisi kyllä pahakseni pientä auringonpaistetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati!
      Ei ole onneksi tosiaan tarvinnut paljoa kastella, kun luonto on pitänyt siitä huolen.
      Välillä ihan unohtaa kastella lipan alla olevia kesäkukkia, kun tuudittautuu vaan sateeseen.

      Poista
  13. Mieluusti kyllä antaisin osan tästä sateesta Kalifornian appelsiinipuille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin voisin vähän lähettää sadetta myös appelsiineille...

      Poista
  14. Jep, mieluummin sadetta vaikka joka päivä kuin ei ollenkaan;)

    VastaaPoista
  15. Niinpä :)
    ja näyttää niin hyvälle!

    VastaaPoista
  16. Hyvä herätystekstari, sitä kun ei tule ajatelleeksi asioita aina kun omasta perspektiivistä :) Olishan se kiva jos hieman lämpöä sais kun tämä meidän kesä on niin mahdottoman lyhyt mutta olen todella onnellinen meidän vihreydestä. Sulla näyttää ihanan rehevältä, todella kaunista.
    Koitetaan jaksaa sateita ja kyllä se aurinko joskus alkaa meillekkin paistamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tarvitsee vähän herättelyä, kun sitä niin helposti tuijottaa omaan napaansa.Taitaa tytärkin arvostaa kotikontuja enemmän takaisin tullessaan.
      Viime päivinä olemme onneksi saaneet aurinkoakin joka toinen päivä. :)

      Poista
  17. Todella herättelevä ajatus! Kyllä minä nämä Suomen kesät valitsen ennemmin kuin autiomaan. Vaikka sitten saakin lompsia sateessa ja tallin piha on liukkaat mudasta ja sitä samaa mutaa on hevosen jalat polviin asti. Sade kastaa, aurinko kuivaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä hevosten kanssa varmaan on aika mutaista. Niin kuin, koirien ja lastenkin kanssa.
      Mutta onneksi olemme saaneet jo vähän kuivattavaa aurinkoakin.

      Poista
  18. Ihanan ajatuksia herättävä postaus. Niinhän sitä tulee sateen ja koleuden kanssa tuskailtua, mutta harvoin miettii niitä muita vaihtoehtoja. Vedestä on jo nyt maailmassa pulaa ja vielä tullaan juomavedestä kiivaasti taistelemaan. Kalifornian tilanteesta on muutaman kerran telkussakin uutisoitu, eikä elämä siellä ole aina herkkua. Ihan hyvin tuolla pihalla tänäänkin lyhythihaisella tarkeni, kun sade muutamaksi tunniksi taukosi. Sillä auringonpaisteella ja puutarhan kiertämisellä elää taas pari päivää, jos sade jatkuu. Mikä siinä on, että sitä haluaa hallita kasveja ja määrätä, missä niiden pitäisi kasvaa ja pysyä aloillaan. Miksi on niin vaikea antaa kaiken rehottaa? Toiset osaavat, minä en edelleenkään ole siihen oppinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yrittänyt olla myös niuhottamatta ja kestää rehevyyttä. Mutta minullekin se on vaikeaa. Tosin täällä maalla, kun kaikilla on isot tontit, täytyy antaa vähän periksi. Joka ojan reunaa ei ehdi trimmerillä vetelemään.
      Nykyään olen oppinut nauttimaan luonnonkasveista ojien reunoilla ja tontin laitamilla. Mutta sitten on nuo inhottavat kotilot, jotka pistävät taas pakan sekaisin. Niille kun ei saisi jättää lymypaikkoja. Tämä on aikamoista tasapainoilua ja ehkä siksi niin opettavaista.
      Vedestä alan olla oikeasti niin kiitollinen. Minulle tuo oli kyllä herättelevä näkökulma näihin sateisiin.

      Poista
  19. Toden totta! Tyttäresi osui olennaiseen! Vesi on kuitenkin parempi kuin ei vettä ollenkaan! Keskikesän rehevyys on vähän semmoinen ristiriitainen asia, kun toisaalta on ihanaa kun kaikki vihdoin kasvaa hyvin, muttta tuntuu toisaalta ettei mikään meinaa pysyä aisoissa. Puutarhassa tapahtuu näihin aikoihin jonkinlainen ryöpsähdys, jolloin puuutarha ottaa käskynhaltijan roolin, ja puutarhastelija saa tyytyä katselijan - ja ihastelijan- rooliin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on tuntunutkin juuri tuolta, että puutarha on ottanut käskynhaltijan roolin. Ehkä se tekee hyvää, tajuaa että luonto on voimakkaampi ja me ollaan itsessämme aika pikkuruisia.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!