Joulu hiipii hiljaa...

Liekoa, puolukanoksia ja runkona pajukehikko. 

Joulun odotus alkaa pikkuhiljaa hiipimään ajatuksiin.

Iltaisin olen värkkäillyt kransseja autotallissa

 tai sitten virkkuukoukku on heilunut telkkaria katsellessa.

Rakastan joulua ja 

pikkutyttömäinen joulunodotus alkaa todenteolla

 yleensä tässä marraskuun loppupuolella.

Joulukoristeissa tykkään "pula-ajan"-tyylistä ja aika hillityistä väreistä. 

Puolukan punainen kuitenkin lisääntyy joulun lähestyessä.

Ja joulukukkia ja kynttilöitä pitää olla paljon sekä ulkona että sisällä.

Ja ihan oikea kuusi, kun joulu sitten oikeasti koittaa.

 Mustikanvarpukranssi, jonka runkona on piikkilankarengas.

Tämän linnunpesäkranssin tuunasin aiemmasta Halloween-kranssista.

 Tämä sydän syntyi vanhasta metallihenkarista, jouluvaloista, 

rautalangasta, helmistä ja siskon virkkaamasta pitsistä.

Nyt illalla alkoi satamaan lunta, alkaa jo näyttää joululta... 

Enää viikko ensimmäiseen adventtiin.

Nautitaan tästä joulunalusajasta ja tehdään niitä asioita jouluksi, 

joista tulee joulumieli ja  jotka ovat tärkeitä!

Kaikkea ei tarvitse ehtiä tekemään eikä joulu synny hössötyksestä.

Mukavaa viikonloppua!