Syysleimun jakaminen

syysleimu

Phlox paniculata

フロックス

Etupihan kukkapenkki on ensimmäisiä istutusalueita täällä Vaahteramäellä.

Istutusalue muodostui aika luontevasti olemassa olevien pihlajien ympärille.

Keskellä on myös suuri kivi, jota ei olisi saanut pois edes kaivurillakaan.

Tein ensimmäisinä vuosina istutuksia todella pienellä budjetilla.

Omenapuita ja marjapensaita lukuunottamatta, 

kaikki muut kasvit ovat jakotaimia ystäviltä ja sukulaisilta.

Etupihan kukkapenkin kaikki taimet ovat saatuja.

Niin myös syysleimu.

Sain sen alun rakkaalta tädiltäni.

Myös mummolassani oli aina syysleimuja, eli lokseja, 

kuten mummoni niitä nimitti.

Istutin syysleimun vuonna 2004.

 Syysleimuja suositellaan jaettavaksi noin viiden vuoden välein,

 jottei niiden kukinta ehdy.

Meillä sitä ei ole jaettu kuitenkaan koko aikana eli 12 vuoteen.

Pari vuotta sen yleensä runsas kukinta on ollut heikompaa,

ja olen suunnitellut sen jakamista jo viime kesänä.

Nyt kuitenkin tuli oikeasti jo pakottava tarve sen jakamiselle.

Taimet olivat enää harvassa ja heikon näköisiä.

Maassa on silputtuja viime vuoden varsia ja vuohenputkea.

Etualalla on tuoksukurjenpolvea, 

joka muistuttaa kauempaa jopa tuota vuohenputkea.

 Kaivoin syysleimun taimet maasta ylös

ja poistin myös kaikki rikkakasvit, mitä vain näin.

Maa oli todella kuohkeaa ja hyvämultaista.

Laitoin kuitenkin varmuuden vuoksi vielä märkää sanomalehteä 

vanhan mullan päälle.

Sanomalehti maatuu noin vuodessa 

ja sen jälkeen harva rikkakasvi jaksaa enää nousta juuristosta.

 Syysleimujen kohta oli hieman kuopalla, joten siihen mahtui runsaasti uutta multaa.

Laitoin ensin maatunutta hevosenlantaa ohuen kerroksen sanomalehtien päälle 

ja sitten vielä puhdasta puutarhamultaa neljä säkillistä päälle.

 Jaetut syysleimun taimet istututin kuohkeaan, uuteen kasvualustaan.

Tässä penkissä minulla on myös kärhöjä kiipeilemässä pihlajien runkoja pitkin.

Tuossa vasemmalla keskellä näkyy pihlajan tyvellä tuollainen vähän kuin olkikasa, 

se on lumikärhö (Clematis x fargesioides, ´Paul Farges `, ´Summer Snow`).

Leikkaan sen alas joka kevät ja se ehtii kasvaa kesän aikana 5-7 m korkeaksi 

ja kukkii upeasti, aivan lumen tuloon saakka.

Vasemmalla on jalokärhö (Clematis ´Blue Angel`),

jonka rinnalle istututin alkukesästä kukkivan 

tarha-alppikärhön (Clematis ´Alpina Plena`).

Kuvan ulkopuolella kukkapenkissä kasvaa myös tavallinen alppikärhö (Clematis alpina).

Jalokärhöjen juuripaakku kannattaa istuttaa noin 15 cm syvyyteen maan alle, 

pohjoisessa jopa 25 cm syvyyteen.

Mutta alppikärhöt voi istuttaa entiseen kasusyvyyteensä. 

Juuripaakun päälle voi laittaa muutaman senti multaa.

tarha-alppikärhö

Clematis ´Alpina Plena` 

クレマチス

Toivottavasti perintöperennani jatkaa kukoistustaan jakamisen ansiosta.

Mietin jo hetken, laittaisinko jonkin pensaan tähän kohtaan syysleimujen tilalle. 

Mutta syysleimut kuuluvat puutarhaan ja 

ne tuovat ihania muistoja lapsuudesta.

Täältä voit lukea, mitä muistoja minulle tulee niistä mieleen.

Kaunista ja mukavaa viikonloppua!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.