INSTAGRAM

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Touhun viikko

  kiiltoleimu
Phlox carolina
フロックス

On ollut aika touhun viikko.
Päivät ovat kuluneet ulkona puutarhassa,
eikä tänne blogiinkaan ole oikein malttanut tulla päivittelemään mitään.
Instastooreihin olenkin päivitellyt paremmin touhuja viikon varrella.
Eli sieltä näkyy yleensä parhaiten Vaahteramäen arkitohinat.

Meillä on täällä muutama projekti meneillään. 
16-vuotias talo kaipaa jo kaikenlaista huoltoa ja nyt mies on aloittanut katon ja talon pesulla.
Ohjelmassa on myös terassien kaiteiden uusimista ja talon maalaus,
sekä terassien käsittely.
Minä en ole pystynyt osallistumaan tuohon katon pesuun,
muutoin kun avustajan ja "vahdin" roolissa.
Mies on keikkunut katolla ja henkilönosturissa tuolla yläilmoissa.
Minun roolikseni on jäänyt avustus nosturin ja muiden tarvikkeiden siirroissa. 
Olen myös vahtinut toisella silmällä koko ajan, että mies pysyy katolla eikä nosturi jumita.
Yhden kerran nimittäin sulakkeet napsahtivat päältä ja mies jäi nosturin kanssa yläilmoihin.
Siinä apulainen maan pinnalla oli tarpeen ja mieskin saatiin turvallisesti alas.


Tämän avustajan roolin ohessa ehtii hyvin tekemään puutarhahommia. 
Työt täytyy vain sijoittaa samalle puolelle taloa, missä mies keikkuu.
Olen kitkenyt ja kitkenyt,
ja on myös yksi uusi istutusaluekin tullut tehtyä.
Revin nimittäin tuolta rinteestä liiaksi villintyneen idänvirpiangervon pois
ja mukavaa tilaa uusille istutuksille tuli siinä samalla.
Tykkään kovasti idänvirpiangervosta, kun sillä on tilaa kasvaa, 
mutta keskellä istutuksia se on hieman mahdoton.
Siitä voisi sanoa myös riittoisa,
sillä yhdestä pensaasta on tullut uusia taimia omiin ja muidenkin tarpeisiin. 
Nytkin anoppi, miehen veli ja anopin työntekijäkin saivat pensaan alkuja omiin puutarhoihinsa.

  myskimalva
Malva  moschata ´Alba`
ジャコウアオイ

 pallohortensia 
Hydrangea arborescens ´Annabelle` 
 アメリカノリノキアナベル

Nyt ensimmäiset pallohortensian kukat ovat avautuneet.





Vaikka päivät ovat kuluneet rehkiessä,
ollaan täällä rentouduttukin. 
Olen ehtinyt ottamaan joka päivä pienet päiväunet 
ja joka ilta lämpiää sauna. 
Illan saunahetki tuo tunteen, että tässähän ollaan lomalla 
ja melkein kuin mökillä.
Ja vaikka touhua ja työtä riittää on kuitenkin rentouttavaa, että sitä saa tehdä omaa tahtiinsa.
En ehkä osaisi ihan lötkötellä koko lomaa,
enkä myöskään reissata.
On tärkeää löytää oma tapa rentoutua ja nollata ajatuksiaan.
Puutarhanhoito on minulle sitä. 
Vaikka työkin on puutarha-alalla.
omassa puutarhassa touhuaminen on minulle harrastus. 
Siellä saa tehdä mitä itse haluaa ja siihen tahtiin kuin haluaa.
Ja jotenkin on ihana päästä taas niihin fiiliksiin, 
josta kaikki innostus puutarhaan on alunperin lähtenytkin. 
Kuten aiemmin kerroinkin, en yleensä pidä kesällä lomaa, työni luonteesta johtuen. 
Tänä kesänä poikkeuksellisesti päätin, että voi sitä kerran seitsemässä vuodessa vaikka pitääkin. 
Ja se on kannattanut. 
Omassa puutarhassa touhuaminen tuo varmasti uusia ajatuksia ja luovuutta työhönkin.


On tärkeää myös pysähtyä,
eikä vain touhuta aamusta iltaan.
Aamupalat, päivän kahvihetket ja illat tuijottelen vain näitä valkoisia kukkameriä.
Näkymää ei edes haittaa henkilönosturit tai keskellä nurmikkoa olevat kottikärryt. 
Sillä ne kertovat elämästä ja siitä, että on tärkeää pitää rakkaista asioista huolta. 
Omakotitalossa asuminen ja suuren puutarhan omistaminen ei ole niitä helpon elämän avaimia.
Onkin tärkeää tiedostaa mistä asioista tykkää,
ja minkä asioiden parissa haluaa aikaansa viettää.
Itse koen olevani enemmän koti-ihminen kuin reissaaja. 
Olen nuoruudessani reissannut todella paljon ja 
nytkin tykkään matkustella talvella. 
Mutta kesällä vietän aikaani mieluiten kotona.

 tarhasarjalilja
Lilium Hollandicum-ryhmä 
ユリ


 komeakuunlilja
Hosta Fortunei-ryhmä ´Patriot`
ギボウシ(ホスタ) ‘パトリオット’ 


Näiden kuvien myötä toivotan teille,
 ihanaa viikonloppua!

Nyt ilmatkin suosivat,
joten nautitaan täysin siemauksin!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


10 kommenttia:

  1. Ihanan näköistä, rehevää - pallohortensiakin huimissa mitoissa! Toisaalta täälläkin katselin parimetrisiksi venähtäneitä sormustin- ja ukotulikukkia, että enpä ole niitä aiemmin tuon kokoisina nähnytkään. Ne kasvavat kohdassa, jossa saavat kosteutta. Sen sijaan pallohortensiani kieltäytyy kasvamasta 30 cm korkeammaksi :-D
    Ihana mies, kun huoltaa taloa. Ymmärrän sinua, kun haluat olla lähellä - itsekin olen aina huolissani, kun joku on katolla. Kun esim. nuohooja laskeutuu tikkaiden viimeiset askelmat alas, huokaisen helpotuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on tosiaan kivan rehevää, vaikka täälläkin on ollut aika kuivaa.
      Huomaan, että pallohortensiat leviävät ja kasvavat muutenkin kookkaammiksi vuosien myötä. En tiedä, onko meilläkään niille tarpeeksi kosteutta, mutta ovat ilmeisesti kotiutuneet hyvin.
      Niitäkin minulla kasvaa aika monessa kohtaa ja lajike-erojakin on.
      Suurin osa pallohortensioistani ovat ´Annabelle`-lajiketta, mutta etupihalla kasvaa pari ´Grandiflora`akin. ´Grandiflora`t eivät ole läheskään niin komeita, kuin ´Annabelle`t.

      Minäkin hermoilen aina myös nuohoojan käydessä. Ja kun naapurissa oli puunkaataja, joka keikkui korkealla kuusessa, en tiennyt uskallanko katsoa vai olla katsomatta. Itse olen aika korkeanpaikan kammoinen ja jalat muuttuvat heti ihan veteliksi, jos pitää nousta kovin korkealle. Kauhistuttaa usein jo toistenkin kiipeileminen.
      Korkeuteen kyllä hieman tottuukin, sillä raksa-aikana minunkin piti usein kiipeillä aika korkealla, vaikka yläkerran lattiavasojen päällä tai ikkunoita asentaessa. Mutta nyt en ole pitkään aikaan missään korkeuksissa keikkunut.
      Yhdellä neuvontakäynnilläkin jouduin mennä tutkimaan asiakkaan maksaruohokattoa. Yritin leikkiä rohkeaa ja reipasta ja luulen, ettei asiakas huomannut mitään. ;) Mutta kyllä minäkin huokaisin helpotuksesta, kun pääsin taas maankamaralle.

      Poista
  2. Kuulostaa oikein hyvältä lomalta. Ja onneksi otit lomaa kesällä. Ehkä seuraava loma kesällä ensi vuonna?

    Minä olen yhdistänyt ajoittain äänikirjat puutarhahommiin. Kun äänikirjoihin en voi keskittyä ollessani paikoillaan ja toisaalta puutarhatyöt ja lukeminen ajoittain kilpailevat ajasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä loma tuntuukin erityisen hyvältä ja olen todella tyytyväinen, että päätin pitää lomaa myös kesällä.
      Ei sitä omaa pihaakaan oikein saa hoidettua tammikuussakaan.
      Uskon, että säännölliset lomat parantavat työtehokkuutta ja jaksamista myös yrittäjällä. Ei ole järkeä vetää itseään piippuun ja tehdä koko ajan puoliteholla hommia. Siitä ei ole mitään hyötyä.
      Onneksi näistäkin asioista ollaan ehkä nykyään viisaampia, eikä kellonympäri työskentelyä pidetä enää järkevänä ja viisaana.

      Minäkin tykkään äänikirjoista ja podcasteistä. Monet kotityötkin sujuvat sutjakkaammin, kun kuuntelee jotain mielenkiintoista. Esim. pyykkien viikkaaminen on paljon hauskempaa.

      Poista
  3. Tsemppiä talourakkaan. Minustakaan ei ole nostimessa keikkumaan, ei edes tikkailla joten mies saa hoitaa kaiken sellaisen. Ei hänenkään lempipuuhaa, siksi katto on odottanut koko täällä asumisen ajan maalausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja!
      Minäkään en pysty korkealla keikkumaan, en nostimessa enkä missään muuallakaan. Jaloista tulee löysää spagettia aika nopeasti.
      Kyllä talossa on monenlaista hommaa, ja joskus on vaan järkevämpää sitten teettää jotkut hommat.
      Te olette kyllä ihan mahdottoman ahkeria. Ja on vielä ihan eri asia samalla entisöidä pieteetillä kaikkea, kuin perushuoltaa vielä suht uutta taloa.
      Teidän talosta ja koko pihapiiristä huokuu se, että pidätte teille rakkaasta kodistanne todella hyvää huolta.

      Poista
  4. Teillä on tyylikkään kaunis ja rehevä piha. Kyllä siellä sinun ammattilaisen kädenjälkesi selvästi näkyy.
    Omakotitaloa on säännöllisesti huollettava. Olen sanonut Ukkokullalle, että katolle mennään vain silloin, kun olen kotona. Naapuri putosi pari vuotta sitten katolta ja loukkaantui pahasti. Onneksi ambulanssi ja ensihoitoryhmä saapui nopeasti ja hän on toipunut täydellisesti.
    Ymmärrän ja komppaan sinua siinä, että kesällä on kiva olla kotona ja touhuta omassa puutarhassa. Minusta tuntuu vaikealta ajatella mitään pitkiä reissuja, koska silloin jää moni asia puutarhassa näkemättä ja kokematta. Puutarhan työt ovat toki välillä raskaita, mutta en koe niitä henkisesti raskaina. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan ja bonuksena on paljon kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Between!
      Omakotitalossa ja puutarhassa riittää kyllä huollettavaa. Joskus se on jopa hieman raskasta, mutta monta kertaa aloittaminen on vaikeampaa kuin sitten itse työ. Ja säännöllisellä hoidolla hommatkin vähenee. Mutta ei sitä aina jaksa, pysty tai ehdi.
      Viime kesänä puutarha oli huonommalla hoidolla kuin yleensä ja nyt tuntuu, että saa kiriä ja tehdä rästiin jääneitä hommia sitten viime kesänkin edestä. Mutta yksi asia kerrallaan.
      Voi kauheaa, tuo naapurin katolta tipahtaminen. Siitä on leikki kaukana. Onneksi naapurinne toipui hyvin.
      Vaikka maan kamaralla oleva vahtija ei sinänsä osaisikaan tehdä mitään, on tärkeää että apu tulee nopeasti. Yksin ollessa ei todellakaan kannata lähteä kiipeilemään mihinkään.

      Poista
  5. No siellä tuntuu hommaa riittävän. Minua ei kyllä katolle saisi, karsea korkeanpaikankammo. Onneksi sulla on reipas mies, joka hoitaa nuo hommat.
    Ihanaa viikonloppua Riina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä tosiaan hommaa riittää, vaikka muille jakaa.
      Mutta yksi asia kerraallaan. Jos kaikkea hommaaa miettii yhtäaikaa, voi alkaa tekemään mieli kerrostaloon.
      Joskus vuosia sitten kaivon pumppu meni rikki, ja sattui monta muutakin omakotitalon harmia samaan aikaan. Mies ilmoitti sisään tulleessaan, että nyt kyllä muutetaan kerrostaloon. Tyttäremme oli silloin varmaan noin viiden vanha ja hän meni oitis ilmoittamaan naapureille, että me muutetaan kerrostaloon. Siihen naapurin rouva vastasi, että iskä taitaa olla vaan väsynyt. Ja niin se oli. Ei sitä vaan kerrostaloonkaan osaisi muuttaa, vaikka hommaa onkin ja siihen välillä väsyy.
      Minuakaan ei tuonne katolle saisi, eikä kukaan kyllä laskisikaan. Olisin alta aikayksikön sieltä alhaalla. Miehellä on aina ollut hyvä tasapaino ja työkseenkin on joutunut niin paljon keikkumaan korkeuksissa, että luotan häneen. Mutta ainahan sitä vahinkoja voi sattua, eikä hänkään siellä nautiskele olostaan.
      On jännä, että jotkut oikein nauttivatkin yläilmoissa olemisesti. Onneksi on tosiaan niitäkin, niin tulee nuohoojan, katontekijän ym. työtkin tehtyä.
      Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua myös sinulle Outi! Nautitaan siitä ihan turvallisesti maan pinnalla. ;)

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!