Suomalaiset lumosoinnut ja sävelet

 Rosa Puistoruusu-ryhmä ´Lumo`

Olen aivan lumoutunut tämän postauksen kolmeen 

ihastuttavaan ja kestävään

kotimaiseen ruusuun.

´Lumo` muutti Vaahteramäelle ensimmäisenä vuonna 2011,

´Sointu` kesällä 2015 

ja kolmikko täydentyi pitkään haaveilemallani ´Sävelellä` viime kesänä.

Näitä ruusuja suosittelen lämpimästi.

Ne ovat helppoja, kestäviä ja kauniita,

sekä upean suomalaisen jalostustyön tuloksia.

Helsingin yliopistossa alkoi vuonna 1990 projekti tavoitteena löytää 

kestäviä ruusuja Suomen ilmastoon. 

Peter Joy palkattin johtamaan, Pirkko Kahila ja Matti Kangaspunta hänen avustajikseen.

(Inger Kullberg, Ruusunlehti  1/2013, Suomen Ruususeura ry)

Ruusun jalostus on pitkäjänteistä työtä. 

Kului pari vuosikymmentä ensimmäisestä risteytyksestä, kun ruusuja saatiin myyntiin.

Nyt me ruusujen ystävät saamme nauttia tämän työn tuloksista 

ja ostaa puutarhakaupoista:

´Lumoa`, ´Sointua`, Säveltä`, ´Iloa` ja ´Tove Janssonia`.

Haluankin esitellä teille viisikosta Vaahteramäen kolme ihanuutta.

 LUMO

-´Applejack (Rosa Rubiginosa-Ryhmä)- lajikkeen avopölytteinen siementaimi 1994

(Joy, Kahila ja Kangaspunta) KESKAS-hanke
- Ennen virallista nimenantoa ´Lumoa` kutsuttiin lempinimellä ´Lotus`. 

´Lumon` kukka muistuttaakin hieman Lotuksen kukkaa.

-Vaahteramäen Lumo-ruusun nimilapussa se on luokiteltu neidonruusuksi.

Mutta uudemmissa luokitteluissa se kuuluu Puistoruusu-ryhmään, monimutkaisen taustansa vuoksi.
-Voimakaskasvuinen pensas kasvaa 1,5-2 m korkeaksi.
Vaahteramäellä se on yli 2 m korkea ja yli 3 metriä leveä.
-Lehdet ovat sinivihreät ja himmeäpintaiset
- Versot ovat vähäpiikkiset, rotevat ja punaruskeat vanhetessaan.
Nuoret versot ovat vihreät.
- Syysväritys on keltainen.
- Kukat ovat kevyesti kerrannaiset ja hempeän vaaleanpunaiset.
Nuput ovat tummemmat ja kukinnan edetessä kukka vaalenee melkein valkoiseksi.
- Kukinta alkaa kesäkuun lopulla ja kestää lähes kuukauden.
Kukinta on parhaimmillaan, kun muut pensaat lopettavat kukintansa tai pitävät taukoa.
- Kukat kestävät aika hyvin myös sadetta.
Viime kesänkin sateissakin Lumo lumosi kukinnallaan hienosti.
-Lumo kukkii vanhoilla versoilla.
Eli alasleikkausta ei suosita, vaan pensasta kannattaa leikata harventaen tyvestä, keväällä.
- Punaisia kiulukoita syntyy hieman.
- Tarvitsee syvämultaisen kasvualustan, jossa on paljon ravinteita ja vettä.
- Lumo on terve. Ja sienitautien riskien välttämiseksi,
se kannattaa istuttaa hieman tuuliseen paikkaan.
- Pensas on aika isokokoinen, joten kasvupaikan tulee olla riittävä,
että Lumo pääsee oikeuksiinsa.
- Pärjäilee vyöhykkeillä I-III (IV).

  ~~~

 Rosa rugosa ´Sointu`

 ´SOINTU`

-suomalainen risteytys: ´Snow Pavement` x polyantharuusun siementaimi

-jalostajina Joy, Kahila ja Kangaspunta 1994

-´Sävel`-lajikkeen sisarlajike

-kasvaa  1-1,2 m korkeaksi  pyöreäksi pensaaksi

-kukinta alkaa kesäkuun lopussa ja kestää koko heinäkuun

-kukinta voi uusiutua syyskuussa

-kukat melko pieniä, mutta suurina terttuina

-kukkien väri aluksi lämpimän roosa, 

joka haalenee melkein valkoiseksi kukinnan edetessä

-mirhamin tuoksuinen

-versot hieman piikkiset

-tekee jonkin verran juurivesoja, muttei agressiivisesti

-aurinkoinen kasvupaikka ja lannoitettu maa

-menestyy vyöhykkeillä I-IV

~~~

 Rosa Rugosa-Ryhmä ´Sävel`

 ´SÄVEL`

-suomalainen risteytys: Rugosa-Ryhmä x ´Angel`

- jalostajina Joy, Kahila, Kangaspunta 2010

- ´Soinnun` sisarlajike

- kasvaa 1-1,2 m korkeaksi ja leveäksi pyöreäksi pensaaksi

- kukinta alkaa kesäkuun lopusta, melkein koko heinäkuun

sekä edellisen vuoden versoilla, että vuosiversoilla

- kukat puhjettuaan vaalean roosat, 

mutta muuttuvat melkein valkoisiksi kukinnan edetessä.

- kukat tuoksuvat mirhamilta

- juurivesoja jonkin verran

- versot piikkiset

- läpäisevä, hyvin ojitettu kasvualusta

- pärjäilee vyöhykkeillä I-IV

Olisi todella kiva kuulla myös teidän kokemuksianne

näistä kotimaisista ihanuuksista.

Ruusuntuoksuista uutta viikkoa!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Suloinen pihajasmike

 pihajasmike

Philadelphus coronarius

バイカウツギ

Miten yksinkertainen kukka voikaan olla niin kaunis!

Pihajasmike on meille monelle rakas, tuttu ja perinteinen kasvi. 

Sitä löytyy niin mummoloiden, kuin modernienkin talojen pihapiireistä.

Enkä yhtään ihmettele.

Se muistuttaa mansikan tai valkovuokon kukkaa,

ja tuoksuu lumoavalle kesäillassa. 

Valkoinen väri tuo myös valoa jo hieman hämärtyviin kesäiltoihin.

Tänä kesänä pihajasmikkeen kukinta on hieman tavallista myöhäisemmmässä.

Normaalisti se tuo kaivattua kukintaa, juuri oikeaan aikaan.

Juhannuksen seudun kukkijat kun lopettavat, 

yleensä puutarhan kukkijoilla on pieni tauko, 

ennen kuin monet heinäkuun lopun perennat aloittavat.

Tänä kesänä ei mitään taukoja ole ollut,

nytkin monet kesäkuun lopun perennat ilahduttavat yhä meitä.

Meillä ei ainakaan koskaan ennen ole pionit kukkineet heinäkuun lopulla. 

 Pihajasmike kasvaa 2,5 - 3 metriä korkeaksi,

mutta sen pikkusisko pikkujasmike jää 1,5 metriin ja 

on ehkä sopivampi moneen puutarhaan.

Rakastan valkoisia kukkia,

ja niitä onneksi riittää syyskukkijoissa.

On alkamassa yksi mun suosikkiajankohdista puutarhassa.

Kaunista ja pihajasmikkeen tuoksuista sunnuntaita!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Kaunis Kultaranta

Naantalin vierailulla

 halusin ehdottomasti käydä katsomassa 

Tasavallan Presidentin kesäasunnon puutarhaa.

Kultarannassa on opastettuja kierroksia tiistaista sunnuntaihin klo 14.

Ja ilokseni kierros sopi hyvin ohjelmaamme.

Olen vieraillut Kultarannassa aiemmin puutarhakoulun kanssa.

Silloin oppaanamme toimi pääpuutarhuri ja 

tutustuimme puutarhaan juurikin puutarhan näkökulmasta.

Nyt olikin mukava kuulla enemmän paikan historiaa ja yleistietoa.

Toki itse katselin nytkin Kultarantaa eniten puutarhurin silmälasien läpi.

Kultarannan ryhmäkasvi-istutukset ovat vaikuttavia.

Niitä on paljon, 

ne ovat laajoja alueita,

ja todella upeasti hoidettuja.

Puutarhureita olikin paljon siistimässä juuri näitä istutusalueita.

 Kultarannan puutarha on jaettu kolmeen osaan:

muotopuutarhaan, hyötytarhaan ja metsäpuutarhaan.

Muotopuutarhassa vallitsee arkkitehtooninen symmetrisyys ja tarkoin harkitut värit ja muodot.

Punaisessa ´huoneessa` syysleimut ovat juuri aukaisemassa nuppunsa.

Ne tuovat huoneeseen hurmaavan tuoksun kukkiessaan.

 

Pylväshaavat ovat kultarannan yksi tunnetuimmista kasveista.

Ne ovatkin todella upeita ja ylväitä,

ja tuovat juhlallisen tunnelman kauniisti hoidetuille sorakäytäville.

 Sininen muotopuutarhan ´huone` on pieni,

koska sininen väri on niin intensiivinen ja sitä tulee katsoa läheltä.

Heliotroopit tuoksuivat muiden ryhmäkasvien kanssa aivan lumoavalle.

Vaikuttavinta oli kauniit näkymät. 

Puutarhan eri kohdista avautui erilailla kauniita näkymiä,

joita teki mieli pysähtyä ihastelemaan.

 Kultarannan graniittihuvila kohoaa kallion laella,

kun lippu liehuu katolla,

presidentti on paikalla Kultarannassa.

Villa Kultarannan rakennutti v. 1913-16 

aikansa rikkain suomalainen, suurliikemies Alfred Kordelin. 

Hänen haaveenaan oli, että Kultaranta puistoineen ilahduttaisi kaikkia suomalaisia. 

Ja sen on suunnitellut maineikas Suomen kansallisromantiikan arkkitehti Lars Sonck.

Puutarhan on suunnitellut Helsingin kaupunginpuutarhuri Svante Olsson.

Muotopuutarhan osa, 

jossa suihkulähteet sijaitsevat on minusta kaunein paikka 

Kultarannassa.

 Puutarha oli mielestäni muutoin todella upeasti hoidettu,

mutta nurmialueiden kunto minua hieman ihmetytti.

Ne antoivat ehkä hieman nuhruisen yleisvaikutelman,

vaikka puutarha oli muuten loistavassa kunnossa.

 Ryhmäruusut kukoistivat kilpaa auringonsäteiden kanssa.

Päivä oli pilvinen, mutta lämmin. Ja aurinkokin näyttäytyi hetkittäin kauniisti.

 Metsäpuutarhaosio oli myös kaunis ja niin suomalainen.

Mäntyjen rungot ja graniittirakennukset sopivat loistavasti yhteen.

Kultarannasta löytyvät suomalaisen saaristoluonnon elementit:

meri, metsä ja graniittikalliot.

 Naantalin kirkko ja vanha kaupunki näkyvät vastarannalla.

Opastekyltistä löytyi pääministeri Edwin Linkomiehen kuvaus Kultarannasta juhannuksena 1943:

"Näköala Kultarannasta on tosiaan ainutlaatuinen.

Siihen sisältyy kaikkea, mitä Suomen luonto voi tarjota:

veden vihreää välkettä, saaria, kalliorantoja, 

mutta myös vehmasta kasvillisuutta ja uutteran viljelystyön jälkeä..."

Tätä puukujannetta pitkin valtiovieraat saapuvat Kultarantaan.

 Opastettu kierros oli todella mielenkiintoinen ja hyvä,

mutta suppea.

Aikaisemmalla kierroksella näimme myös hyötarhaa ja Kultarantaa laajemmin.

Olisin nytkin mielelläni vieraillut juuri hyötytarhassa ja kasvihuoneissa.

 Vaikka emme päässeetkään näkemään varsinaista hedelmätarhaa,

näimme muutamia näitä upeasti leikattuja omenapuita.

Tämä matala, sateenvarjomainen tyyli on suosikkini omenapuuleikkaustyyleistä.

Tätä sateenvarjotyyliä näkee paljon Ruotsissa ja länsi-rannikolla. 

Kaiken kaikkiaan kierros oli mieleenpainuva,

josta tykkäsin kovasti.

Suosittelen siis lämpimästi vierailua Kultarannassa!

Siellä on paljon myös erilaisia veistoksia ja arkkitehtuuria nähtävillä

ja paikan historia on ainutlaatuinen.

Täältä löydät enemmän tietoa Kultarannasta

ja täältä löydät aukioloajat yleisölle.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.