Rapsin eilen yläpihalta hieman perennapenkkejä.
Oli niin ihana päästä oikeisiin puutarhatöihin vihdoinkin.
Jätän suurimman osan perennoista syksyisin talventörröttäjiksi.
Kuolleet perennanversot suojaavat juuristoa ja ovat kivan näköisiä talvisessa puutarhassa.
Kuunliljat rapsin jo syksyllä, kotiloiden takia.
Leikkasin eilen myös
lumikärhön (Clematis x fargesioides, ´Paul Farges `, ´Summer Snow`)
ihan tyvestä poikki. Se kasvaa ja ehtii kukkia kesän aikana hienosti.
Alppikärhöjä (Clematis alpina) ei tarvitse leikata , elleivät kaipaa karsimista.
Ne kukkivat vanhoilla versoilla. Joten ne eivät kuki samana kesänä, jos ne leikkaa keväällä.
Sen sijaan jalokärhöt kuten (Clematis ´Blektiny Aniol`, ´Blue Angel`, ´Jackmanii` )
sekä Clematis viticella, texensis ja integrifolia
leikataan joka kevät noin 20-30 cm korkeudelta maan pinnasta.
Jalokärhöt ehtivät hyvin kukkimaan vielä saman kesän aikana.
Etupihalla alkaa olla jo aikaa lumetonta ja kuivaa.
Japanilaistyylinen nurkkauskin alkaa tulla esiin lumen alta.
Vesiaihekiven kippasin nurinpäin talveksi, ettei jäätynyt vesi vaan halkaise sitä.
Kirsikkapuun takaa voi kurkistaa takapihalle.
Kasvimaa on vielä lumen peitossa.
Oikealla näkyvä järven jää näyttää jo tummalta. Hirvittää, kun pilkkijöitä näkyy siellä edelleen.
Pilariomenapuu (Malus domestica ´Senator`) näyttää aivan risulta verkon suojissa.
Vasemmalla kurkkivat ainakin jo krookukset (Crocus).
Lumikellojen (Galanthus nivalis) nuput pilkistävät pikkuriikkisen maan pinnalle.
Lehtoakileijan (Aquilegia vulgaris オダマキ尋常性)
liilat lehtiruusukkeet ovat niin kauniita.
liilat lehtiruusukkeet ovat niin kauniita.
Mutta sitten,
jottei puutarhuri leijuisi vain ilmassa kaikessa onnellisuudessaan...
Lehtokotiloita löytyi kymmeniä. Osassa oli onneksi pelkät kuoret jäljellä,
mutta oli niitäkin, joissa elävä limanuljaska asusteli sisällä.
Kotilon suuaukkossa tosin oli sellainen kalvo. Mutta elävä tyyppi sen kalvon alla kuitenkin lymysi.
Eli se niistä pakkasista. Ei noita näköjään mikään tapa.
Mutta näin minä eilen ensimmäisen leppäkertun ja nokkosperhosenkin.
Joutsenpariskuntakin lensi niin kauniina Vaahteramäen yli.
Joutsenpariskuntakin lensi niin kauniina Vaahteramäen yli.
Eli päivän onnellisuustekijät olivat kuitenkin reilusti plussan puolella.
Se on vaan ajateltava, että kotiloita on ja niiden kanssa täytyy vaan oppia elämään.
Täytyy aloittaa kerääminen ja muu taistelu ajoissa.
Aurinkoista viikon jatkoa ja onnenhetkiä puutarhassa!
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun, Blogit.fi blogilistan tai bloglovinin kautta.