Neidonruusuihin kuuluva Rosa Minette,
suomalaiselta nimeltään mustialanruusu.
Minette on lähtöisin Vibertistä, Ranskasta vuodelta 1819.
Suomalaisen nimensä ruusu on saanut Tammelasta sijaitsevasta Mustialan maatalousoppilaitoksesta, jonka taimitarhasta ruusua levitettiin 1900-luvun vaihtessa nimellä Rosa hybrida amoena. Myöhemmin mustialanruusuja on siirretty juurivesoina vanhoista puutarhoista.
Vaahteramäen Minettekin on lähtöisin tätini puutarhasta, juurivesasta.
Ruusu tekeekin runsaasti juurivesoja, joista on helppo lisätä sitä.
Tunnusmerkkinä Minetelle on se, että sateisella säällä nuput saattavat mädäntyä.
Mutta kuivina kesinä sen kukinta jatkuu pitkään heinäkuussa.
Kukat ovat keskikokoisia, kerrannaisia, roosanvärisiä, vähitellen vaalenevia ja mielyttävästi tuoksuvia.
Lehdykät ovat vaaleanvihreitä, melko isoja ja pyöreäkärkisiä.
Suomen Ruususeura valitsi mustialanruusun vuoden 2005 ruusuksi.
Minette on yleensä 100-150 cm korkea, vähäpiikkinen pensas jonka latvat saattavat paleltua talvella. Keväällä ennen silmujen puhkeamista, kannattaa leikata paleltuneet oksat sekä vanhempia oksia harventaen tyvestä.
Lähteenä käytin Pirjo Raution kirjaa; Suomen ruusut (Otava 2009).
Myös neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum Striatum)
ja kiiltoleimu (Phlox carolina) loistavat kukillaan.