Kevät keikkuen tulevi

vihkotasetti (perunanarsissi)

Narcissus x medioluteus

´Bridal Crown`

Kun iloitsee pienestä,

voi iloita usein.

Kun iloitsee tosi pienestä,

voi iloita vielä useammin.

Välillä sataa lunta ja välillä paistaa ihanasti aurinko.

Kevätaurinko on sulattanut lunta aurinkoisimmilta paikoilta ja mä oon yrittäny tiirailla pilkistäiskö jo kevään ensimmäisiä kukkijoita näkyviin.

Ja kyllähän sieltä muutama pikkiriikkinen alku näkyi, kun oikein tarkasti katsoi.

Ihanaa!!

 idänsinililja

Scilla siberica

 

 narsissi

Narcissus

´Tete á Tete`

sekä maassa että ruukussa

Aurinko on paljastanut myös ihanaa vihreää..

myskimalva

Malva moschata

Aurinkoista ja keväistä viikon alkua!

Ensi viikolla on jo puutarhamessut Helsingissä...

Pelargonien kevät

Vaahteramäen autotallin ylähyllyillä vihertää.
Rakkaat pelargoniani ovat selvinneet talvesta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Joka talvi muutama pelargoni-aarteeni saattaa menehtyä, mutta suurin osa selviää hengissä.

Rakastan pelargonien kasvatusta juuri tämän vuoksi.
Ne eivät ole kertakäyttökasveja,
vaan niistä on iloa vuosia.
Moneen yksilöön kiintyy vuosi vuodelta enemmän,
onhan niistä huolehtinut niin pitkään.

Syksyllä nostelen pelargoniani autotallin ylähyllyille niiden kesäisissä kasvatusastioissa.
Autotallin lämpötila on noin 10 astetta.
Valoa ne saavat jonkin verran pienistä yläikkunoista.

Ennen joulua saatan kastella niitä hieman.
Pimeimmän kauden pelargonini ovat aikalailla hoidotta.
Joulun jälkeen rapsin kuivat oksat pois,
en kuitenkaan varsinaisesti vielä leikkaa niitä.
Siistin vain kuolleet oksat ja lehdet
ja kastelen niitä hieman.
 Annan mullan kuivua joka kerta kastelujen välillä.

KASTELU JA LANNOITUS

Keväällä valon lisääntyessä lisään kastelua ja aloitan lannoituksen.
Lannoitan vaaleanpunaisella, veteen sekoitettavalla kesäkukkalannoitteella.
Lannoituksen ensimmäisillä kerroilla lannoitan vähemmän kuin ohjeet sanovat. 

MULLAN VAIHTO JA LEIKKAUS

Mullan vaihdon ja pistokkaiden oton yleisin ohje on, että multa vaihdetaan kevättalvella.
Sen jälkeen kasvin annetaan toipua stressistä ja juurtua pari viikkoa.
Tämän pienen levähdyksen jälkeen,
 kasvi leikataan ja samalla otetaan uusia pistokkaita.
Itse olen tehnyt joskus myös niin,
 että olen vaihtanut mullan vasta kesän korvilla,
 kun pelargoneja on voinut jo ulkoiluttaa.

On helpompaa sotkotella mullan kanssa ulkona

ja siirrellä suuria ruukkuja.

Olen onnistunut ottamaan pistokkaita myös kevättalvella. 

Mutta järkevämpi tapa on tosiaan vaihtaa multa ensin
ja ottaa pistokkaita vaikka parin viikon kuluttua leikkauksesta.

Mullan vaihdon jälkeen lisälannoitusta ei heti tarvita,
 koska uudessa mullassa on kaikki kasvin tarvitsemat ravintoaineet. 

Poikkeuksiakin on, jalo-, enkeli- ja uniikkipelargoneja
sekä kukkien vuoksi kasvatettavia tuoksupelargoneja keväällä ei kannata leikata,
koska muuten kukinta menetetään siltä kesältä.
Kirjavat lajikkeet kannattaa puolestaan leikata vasta keväällä.

PISTOKKAAT

Pistokkaat kannattaa ottaa puutumattomista ja uusista ja kukkimattomista versoista.
Jos versossa on nuppu, se kannattaa poistaa.
Katkaise verson pätkä juuri lehtihangan alapuolelta.
Hyvässä pistokkaassa on kolme tai neljä ylälehteä ja muutama sentti lehdetöntä vartta.

Pistokkaat kannattaa istuttaa taimimultaan ja pitää multa kosteana.
Vaihtoehtoisesti pistokkaat voi myös juurruttaa vesilasissa.

Jotta taimesta tulee kauniin muotoinen, sitä on latvottava muutaman kerran.
 Ilman latvomista taimesta tulee pitkä hojoppi.

Pistokkaita voi ottaa sekä syksyllä että keväällä että keskikesällä.
Itselläni ei ole kokemusta syksypistokkaista,
vaan olen ottanut pistokkaat aina keväisin. 

Keväisistä pistokkaista ehkä 1-2 kymmenestä ei yleensä selviydy,
eli uusia taimia tulee ihan mukavasti.

Peruslajikkeet ja varsinkin kirkkaanpunaisten pelargonien pistokkaat ovat varmimpia juurtumaan,
mutta olen onnistunut myös muiden lajikkeiden kanssa.
Myös riippapelargoniat ovat ehkä hieman vaikeampia
sekä talvettaa että pistokkaiden juurtumisen suhteen.

Pistokkaita voi ostaa myös valmiina puutarhaliikkeistä.
Ne ovat valmiita taimia edullisempia ja samalla saa kasvattamisen ilon. 

Lahden seudulla Siemen ja kone-puutarhaliikkeen pistokasvalikoima
on aina mahtavan monipuolinen ja laaja.

Harvinaisempia pistokkaita löytyy messuilta.
Olin viime keväänä Tukholman puutarhamessuilla.
Siellä oli todella paljon lajikkeita ja todellisia harvinaisuuksia.
Myös kotimaan puutarhamessuilta löytää yleensä ihanuuksia.
Peltosen Puutarha on ainakin varma paikka löytää pelargoni-aarteita messuilta.

*Lisäys 22.3.2020

Messujen ja tapahtumien ollessa nyt tauolla,

monella puutarhaliikkeellä on myös pelargoneja verkkokaupan valikoimissa.

Lisää pistokkaiden ottamisesta ja juurruttamisesta löydät täältä:
Pelargonioita omista pistokkaista

SIEMENESTÄ KASVATUS

Pelargonian voi kasvattaa myös siemenestä asti.
Itse kylvin muutama vuosi sitten punaisia ja valkoisia pelargoneja.
Onnistuin kasvattamaan noin kymmenen tainta,
mutta ensimmäisenä kesänä en saanut vielä nauttia kukinnasta,
myöhemmin kyllä.
Niistä tuli kuitenkin vankkoja ja emotaimet ovat vieläkin elossa.

Pelargonian siemenet  kannattaa kylvää jo tammi- tai viimeistään helmikuussa.

Olen hurahtanut pelargoneihin niiden yksinkertaisen kauneuden vuoksi.
Myös lajikirjo ja helppohoitoisuus viehättää.
Pelargonien alkuperämaa on Etelä-Afrikka, mutta jotenkin ne ovat niin suomalaisiakin.
Mummojen kodikkailla ikkunoilla on aina ollut pelargoneja.
Ehkä maailma onkin aika pieni, suomalaiset, italialaiset ja jopa japanilaiset voivat ajatella;
mummoni ikkunalla on aina ollut pelargoni.
Tai kaukana maailmalla, voi kokea olevansa kotona kun tuttu pelakuu on ikkunalla.
Siksi ostin Floridassa asuvalle siskolleni vaaleanpunaisen pelargonian siellä käydessäni,
 että hän tuntisi olevansa kotona.

Lisätietoa ja hurmaavia pelargonioitten kuvia löytyy seuraavista kirjoista:

Suuri pelargonikirja, Susanna Rosèn

Ihanat pelargonit, Rosen ja Rasehorn

Kiehtovat pelargoniat, Christa Holm

Postaus päivitetty 22.2.2020

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Kevätsuojaus

Ainavihannat kasvit kuten havut ja alppiruusut kannattaa suojata kevätahavalta.

Täällä Lahden seudulla hyvä ajankohta on Salpausselän kisojen tienoilla. Se on hyvä muistisääntö.

Kun kevätaurinko alkaa paistaa lämpimästi kasvi luulee kevään koittaneen ja alkaa haihduttaa ja kasvaa. Mutta juuret ja maa on vielä jäässä eikä kasvi saa vettä. Pahimmassa tapauksessa kasvi haihduttaa itsensä hengiltä ja kuolee.

Suojaa kannattaa pitää niin kauan kunnes maa on sulaa.
Suojakankaita on erilaisia, valinnassa tärkeintä on että kangas on hengittävä.
Syksyllä voi upottaa maahan  valmiiksi tukikepit joiden ympärille suoja on hyvä laittaa.
Itse tykkään säkkikankaasta eniten, se on luonnollisen oloinen ja hengittävä. Myös vihreät varjostuskankaat ovat havujen kanssa "näkymättömiä".

Ahava voi vaivata  myös ruohovartisia kasveja.

Jos lumi sulaa aikaisin ja maa on vielä jäässä, voi kasvin suojata havuilla.

Kun kevät etenee, maan sulamista voi edistää kastelemalla kasvia lämpimällä vedellä.

Ainavihantia kasveja voi kastella varastoon jo syksyllä. Näin kasvi on varmasti elinvoimaisempi ja kestävämpi.

Keväällä seisova vesi on myös huono monille kasveille. Varsinkin jos sää vaihtelee ja maa jäätyy ja sulaa monta kertaa. Kohopenkki on hyvä kasvupaikka sellaisilla paikoilla joihin kerääntyy vettä.

Mutta räystäystä tippuva vesi on tervetullut kevään merkki.

Ensi kesän onnea

´Äiti oli tyyni ja onnellinen.

Hän unelmoi porkkanoista, retiiseistä ja perunoista,

miten ne pyöristyivät ja kasvoivat lämmössä.

Hän näki vihreiden lehtien puhkeavan,

niistä tuli meheviä ja voimakkaita,

hän näki varsien huojuvan tuulessa

 sinistä merta vasten

raskaina tomaattien, herneiden ja papujen painosta.

Niistä perhe saisi syötävää.

Kaikki tämä olisi vasta ensi kesän onnea,

mutta se ei merkinnyt mitään.

Äidillä oli jotain mistä uneksia.

Ja hänen kaikkein salaisin unelmansa oli omenapuu.`

- Muumipappa ja meri, s. 50 -

Maaliskuu ja Presidentti vaihtui ja kevät tulee..

Tuntuu että maaliskuussa toivo ja unelmat oikein heräävät.

Räystäystä tippuu vesi ja ihan talon vierestä, räystään  alta näkyy jo maata.

En malttanut olla kylvämättä ensimmäisiä siemeniä.

Päätän joka kesä että ostan taimet valmiina,

 koska kasvihuoneolosuhteissa niistä tulee vankempia ja parempia kuin itselläni.

Mutta tässä vaiheessa on pakko tehdä jotain, ikään kuin kevään jouduttamiseksi.

Olen jo hyvän aikaa, kerännyt kaiken maailman viinirypälerasioita pienoiskasvihuoneiksi.

Mutta sorruinkin kaupassa niin käteviin pellettikasvatusalustoihin. 

Olen pitänyt niitä vähän humpuukina mutta aika käteviä olivat.

Kylvin kelloköynnöksen (Cobaea scandens)  ja alppiakileijan (Aquilegia alpina) siemeniä.

Pellettikasvualustat liotetaan ennen kylvämistä jolloin ne turpoavat oikeaan kokoonsa.

Kun taimet kasvavat ne voi sellaisenaan istuttaa suurempaan kasvualustaan eikä juuripaakku hajoa.

Jonain keväänä olen katkaissut wc-paperihylsyjä ja kylvänyt siemenet kylvömultaan niihin. 

Kun kasvi on myöhemmin tarvinnut istuttaa suurempaan kasvualustaan, hylsyä ei ole tarvinut poistaa. 

Se maatuu ajallaan ja jokatapauksessa juuret pääsevät kasvamaan alaspäin vapaasti. 

En ole kokeillut nykyisiä biohajoavia hylsyjä tähän tarkoitukseen, 

enkä tiedä kestävätkö kasassa tarpeeksi kauan.

Kelloköynnöksen siemeniä likoamassa. Liottaminen edistää siementen itämistä.

Uneksin Muumimamman tavoin hyötykasveista mutta esimerkiksi tomaatin taimet ostan kyllä valmiina.

Monissa puutarhaliikkeissä myydään myös monen kasvin pistokastaimia. 

Ne ovat käteviä ja edullisempia kuin suuret taimet. 

Olen aikaisemmin ostanut kelloköynnöksen ja pelargonian pistokkaita.

Insipiraatiota tulee ihanista keväisistä siemenluetteloista, lehdistä ja kirjoista.

Nyt tekisi kylvää ja istuttaa kaikkea mahdollista. 

Mutta on järkevää miettiä mitä kasviksia käyttää ruuanlaitossa ja mitä jaksaa hoitaa. 

Monissa siemenpusseissa on paljon siemeniä joten ne voi ostaa myös ystävän kanssa yhdessä. 

Silloin itävyyskin on varmempaa kun kumpikin kylvää samoja kasveja. 

Ehkä ainakin toisella onnistaa.

Maaliskuussa kylvettäviä ovat mm.

Ahkeraliisa

Kesädaalia

Neilikat

Koristetupakka

Leijonankita

Isosamettikukka

Kosmoskukat

(itse olen suorakylvänyt Kosmoskukan, mutta silloin se kukkii vasta loppukesästä)

Mustasilmäsusanna

Tomaatti

Munakoiso

Basilika

Rosmariini

Timjami

Meirami

Salvia

Iisoppi

(Iisopinkin kylvin suoraan avomaalle, ja hyvin ehti kukkia)

Jokaisesta siemenpussista löytyy hyvät ohjeet, kunkin kasvin kylvöön ja hoitoon.

Fiilistellään ja unelmoidaan ja kuopsutetaan vähän kylvömultaa, niin vähän helpottaa...