Hyvää Joulua!

Tänään väsäsin muutaman kimpun Vaahteramäen joulupöytiin.

Ulkonakin räntäsade on muuttunut lumisateeksi ja maa on saanut ohuen mutta kauniin lumipeitteen.

 Toivotan kaikille ihanaa ja rauhaisaa joulunaikaa tämän joululaulun myötä!

Joulun suuri salaisuus

Joulun suuri salaisuus ei sammu milloinkaan.

Silloin maata ikuisuus leikkaa valollaan.

Silloin kaikkein köyhinkin saa lahjan omistaa.

Riemulaulu enkelin tuo toivon sanomaa.

Joulun suuri salaisuus saa kansat laulamaan.

Seimen lapsen ihanuus tuo rauhan päälle maan.

Viholliset kättä lyö, on aika sovinnon.

Nyt on pyhä jouluyö, nyt taivaat läsnä on.

Joulun suuri salaisuus on keskellämme nyt.

Laulaa maa ja avaruus: on Poika syntynyt!

Kellon soitto kirkkaana soi yllä kaiken maan.

Suuri, pyhä Jumala on tullut taivaastaan.

Sanat: Anna-Mari Kaskinen

Less is more

Huomaan olevani simppeli tyyppi. Joulukoristeita löytyy moneen lähtöön, mutta oma makuni muuttuu koko ajan yksinkertaisemmaksi. Kotimme saa vielä lähipäivinä ripauksen punaista mutta valkoinen säilyy koristeiden ja kukkien päävärinä. Lapset kyllä kaipaavat räiskyvää punaista ja paljon kimmallusta, äiti vaan on niin tylsä. Olen kyllä luvannut että lapset saavat koristella kuusen, oman mielensä mukaan. Mutta on mulla yksi oma pieni kuusi.

Jaloritarinkukan (Hippeastrum Hortorum-ryhmä) otin pois purkista ja laitoin sammaleen kera lasiseen maljakkoon. Nuput vasta lupaavat mahtavaa kukintaa.

Hyasintin (Hyacinthus) pesin pois mullasta ja siirsin sipulimaljakkoon. Vesi ei saa ylettyä sipuliin asti, muuten kasvi mätänee.

Ruokailutilan ikkunaa koristaa jättikranssi, jonka tein viime jouluksi pajusta (Salix) ja terttuseljasta (Sambucus racemosa). Nyt kranssia koristaa vain valot mutta ehkä se saa vielä kukkia ylleen. Viime jouluna sitä koristivat hyasintit, sipuleineen päivineen.

Mukavia joulunaluspäiviä!

No, onkos tullut kesä..

Viisi yötä enää jouluun ja orvokit kukkivat täyttä päätä. Sateet taitavat jatkua. Sääprofeetat ja meterologit yrittävät saada selville saadaanko valkoinen joulu. Ennustusten mukaan kukaan ei taida oikein tietää.

Lumiukko reppanallekin kävi näin.

Itsenäisyyspäivänä se vielä tarkkaili silmä kovana maailman menoa.

Mutta tänään ei ollut kuin pipo, kaulaliina ja roskat jäljellä.

Mutta jouluruusut kukkivat sekä sisällä että ulkona.

Muistetaan että tärkeintä on joulumieli. Tontut kurkkivat meitä aikuisiakin. Ei anneta kiireiden ja jouluhössötyksen haudata meitä. Tärkeintä on rakkaimmat ihmiset, rauhoittuminen ja Joulun Lapsi.

Nautitaan joulun ajasta, olkoon se sitten valkoinen tai vihreä, kummatkin ovat kauniita värejä.

Tulppaanit

Tulppaanit (Tulipa) mielletään yleensä kevään tuojiksi, mutta tulppaanien sesonki alkaa joulusta. Tulppaanit ovat kauniita joulukukkia joko yksinään, kimpuissa tai sipulin kera.

Tulppaanit pitävät viileästä. Ne venähtävät lämpimässä pitkiksi ja aukeavat nopeasti. Kun tuot tulppaanikimpun kotiin, älä avaa pakettia heti. Näin lämpö tasaantuu. Noin puolen tunnin kuluttua voit leikata kimppuun uudet imupinnat veitsellä ja laittaa kukat kylmään maljakkoveteen, kääreen tai muovin voi jättää vielä hetkeksi ympärille. Kukat pysyvät näin suorina, kun ovat täydessä nestejännityksessä muovia poistettaessa.

Pidemmän ilon leikkotulpaaneista saa, jos kimpun siirtää yöksi viileämpään paikkaan.

Jos saamme jouluksi pakkasta, tulppaaneista saa kauniita "jääpatsaita" jäädyttämällä kukkia maitotölkissä. Nyt mulla ei ole yhtään kuvaa "tulppaanipatsaista", mutta viime talvena ne koristivat useaan otteeseen kuistiamme. Jäädyttämiseen käy myös vähän vanhentuneetkin kukkaset. Eli kukkia voi kierrättää vielä kerran ennen kompostointiakin.

Jouluksi monet ostavat tulppaneita sipulin kera tai ahkerimmat kuopsuttajat hyötävät omat tulppaaninsa itse. Joulun jälkeen tulppaanit kannattaa antaa kuihtua kokonaan ja säilyttää sipulit kuivassa ja pimeässä ja istuttaa sipulit keväällä puutarhaan. Sipulit kukkivat vuoden kuluttua keväällä.

Jouluruusu

Jouluruusu (Helleborus) on lempijoulukukkani. Se on niin kaunis yksinkertaisuudessaan.

Jouluruusu pitää tasaisesta kosteudesta, mutta ei siedä seisovaa vettä. Parhaiten se viihtyy valoisassa ja viileässä.

Jouluruusun voi istuttaa ulos keväällä. Se onkin oikeasti perenna mutta sitä viljellään ruukkukasviksikin. Paras kasvupaikka on puolivarjoinen ja läpäisevä kasvualusta. Ulkona se kukkii ensimmäisenä keväällä, lumien sulettua.

Jouluruusua voi yrittää kasvattaa siemenestäkin mutta se on kärsivällisen kuopsuttajan puuhaa. Siemen vaatii ensin lämpökäsittelyn ja sitten kylmäkäsittelyn. Siemenet itävät hitaasti, aikaisintaan vuoden kuluttua. Kahden vuoden itämisaika on todennäköisempi. Kylvöstä kukkaan kestää noin viisi vuotta. Joten jouluruusun arvokas hinta on ymmärrettävää. Se on oikeastaan halpa kasvi jos miettii työtunteja kasvatusvaiheessa.

Helpointa on ostaa jouluksi kaunis kasvi kotiin ja istuttaa se kevään koittaessa puutarhaansa. Keväällä kun kukinta on loppunut, kasvi kannattaa siirtää mahdollisimman viileään mutta valoisaan paikkaan ja vähentää kastelua. Vaahteramäellä  jouluruusu on pärjännyt ilman talvisuojaista ja nytkin se kököttää vihreänä kukkapenkissä. (Lumet on muuten täysin sulaneet vesisateiden myötä. Vaahteramäellä vihertää taas.)

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

KIITOS ISOVANHEMMILLEMME VAPAASTA SUOMESTA!

Tänä aamuna heräsimme lumivalkoiseen maisemaan. Oli todella kaunista! Niin sinistä ja valkoista. Rakkaan Elli-mummoni naapurista, "sammakkomies" Aimo Arraste ennusti jo syksyllä että Itsenäisyyspäivänä sataa ensi lumi. Ja niin tapahtui. Vanha kansa osaa seurata luonnon kulkua.

Carpe diem

Nyt en osaa oikein tarttua hetkeen vaikka omistan tyynynkin missä lukee Carpe diem. Muutaman yön päästä on ensimmäinen adventti ja ulkona sataa täysillä. Olen yleensä intona joulusta mutta nyt ei meinaa jouluvaihde mennä päälle.

Itse asiassa ajatukset harhailevat jo ensi keväässä. Mitä maasta silloin putkahtaa? Mietin mistä ensimmäinen lumikello putkahtaa esiin ja miten mahtavasti kaikki varmasti kasvaa. Ei tule mieleen kotilot, rikkaruohot ja nurmikon leikkuu. Enkä ajattele myöskään talven lumitöitä.

Toisaalta nythän on mahtava vaihe suunnitella ja haaveilla. Ja kun luntakaan ei vielä ole, voi pihasta ottaa mittoja, kuvia ja tehdä vaikka alustavia töitä kevättä ajatellen. Ei myöskään olisi hullumpi ajatus kutsua kuopsuttajaystäviä kylään ja katsella vaikka kuvia jokaisen puutarhasta.

Tietysti on  hyvä tarttua myös hetkeen. Tämäkin hetki on arvokas ja tärkeä, vaikka näin pimeällä ajalla tekisi mieli vaipua talviunille.

Sen verran vielä huiputan itseäni, että etsin taas kameran kanssa mahdollisimman paljon vihreää.. 

Ihana ikivihreä pikkutalvio (Vinca minor).

Ei voikukka nyt niin pahalta näytäkään..

Pieni norjanangervo (Spiraea ´Grefsheim`) yrittää sitkeästi pitää lehtensä.

Kun taas vanhempi, lehdetön  naapuri on tehnyt pienet kukat versojen kärkiin.

Takapihan papulanruusu (Rosa pimpinellifolia Staffa) on pitänyt vihreät lehtensä kun taas etupihan papulanruusu on ollut lehdetön jo pari kuukautta.

Nyt kelloköynnös (Cobaea scandens) alkaa luovuttaa.

Mut ei kuulkaas luovuteta vielä.. vihreän katselu tekee niin hyvää.

Katsellaan vihreyttä varastoon ja ne muutama tunti päivässsä kun yleensä näkee mitään.

Tai marssitaan kukkakauppaan ja ostetaan ihania joulukukkia. Nyt voi jo viritellä jouluvalojakin.. mut ei sinisiä tai välkkyviä jookos..?

Marraskuun puoliväli

Tänään meillä oli ensimmäisen kerran sen verran pakkasta että kaivonkanteen kerääntynyt vesi oli saanut "kelmun" päälleen. Ilma oli kyllä kauniin aurinkoinen, vaikkakin kylmä.

Nurmikko on vielä kauniin vihreä ja muutamat sitkeät kukkijat jaksavat kukkia.

Lempparini Schneewittchen- ruusut ovat vielä niin pieniä ja jo lehdettömiä mutta kukkivat jatkuvasti.

Mirrinminttu (Nepeta x faassenii) on niin suloinen.

Rohtosormustinkukan (Digitalis purpurea) lehtiruusukkeet ovat vallanneet jo muuten kuihtuneen perennapenkin. Rohtosormustinkukka on kaksivuotinen ja lisääntyy siemenistä. Nämä lehtiruusukkeet ilmestyivät tänä kesänä ja kukkivat ensi kesänä. Siksi alkuun tarvitaan taimia tai siemeniä kahtena peräkkäisenä kesänä ja jatkuvuus on taattu. Ehkä vähän liiankin hyvin.. mutta voihan ylimääräiset taimet antaa iloksi ystäville.

Myskimalvat (Malva moschata) jaksaa edelleen heilua..

Kun taas tarhakehäkukka (Calendula officinalis) on vielä keltainen mutta ei jaksa enää katsella ylöspäin.

Tuiviokin (Microbiota decussata) on vaihtanut jo talvivärin ylleen. Tuivio siis muuttuu rusertavammaksi talvella ja vihreä väri palautuu takaisin kevään koittaessa. Ei siis syytä huoleen, jos olet pelästynyt että tuiviosi on kuolemassa. Tuivio on muuten tosi sitkeä, vähän joka paikan maanpeitekasvi.

Lopuksi vähän raportointia edellisen postauksen harminaiheista.

Nyt kasa on poistettu. (Mieheni soitti kuntaan) Kivet on raavittu esiin, mutta perennoja ei tietenkään näy. Katsellaan ensi kesänä mitä sieltä nousee.

Yksi pallotuija oli nostettu nätisti kivelle juurineen päivineen. Tökkäsin sen sisäpihalle maahan turvaan.

Mutta paikka on autio, kun metsä on poissa. Sovimme että puita saa kaataa noin 3 metriä tien reunasta, nyt pahimmasta kohdasta puita on kaadettu noin 13 metriä tien reunasta.

Mutta positiivisesti ajatellen nyt tuli uusia istutuspaikkoja lisää ja tien reuna siistiytyi. Nyt voi talven aikana miettiä, mitä istuttaisi. Toimeen täytyy tarttua heti keväällä ettei horsmat ja lepikot valtaa alaa.

Alatantereen nurmikkokin menee uusiksi. Sedät päättivät kerätä kivet sinne ja räjäyttelivät ne sitten pienemmiksi. Tänään kivet oli kuljetettu pois ja jäljelle oli jäänyt tasoitettu multatanner.

Harmitusta

Varauduin siihen että tänä vuonna myyriä on paljon liikenteessä. Mutta tähän en varautunut.

Meidän seudulle rakennetaan kunnallistekniikkaa. Itse liityimme kunnallistekniikkaan viime syksynä. Vesi on ollut hyvää ja juoksenut poispäinkin kiitettävästi. Jouduimme kyllä kaivamaan puoli pihaa auki ja siinä on sitten riittänyt puuhaa koko kesän. Nyt rinne on aika hyvässä kunnossa.

Kunnallistekniikkaa ruvettiin jatkamaan noin viikko sitten meiltä eteenpäin. Se ei varsinaisesti kulje tontillamme vaan tonttimme viereisellä tiellä. Lupasimme että puita saa kaataa ja kunnanmiehet lupasivat jopa pätkiä ne meidän käyttöömme.

Mutta nyt harmittaa!

 Kukkapenkkien päälle on kasattu aivan valtavat kasat maata. Kun eilen kävin sanomassa asiasta, miehet auliisti lupasivat korvata asian ja ostaa entistä ehommat taimet tilalle. 

Mutta ihmettelen vaan miten laskutan perintöperennoja jotka on saatu tädeiltä ja ystäviltä? Anopin mökiltä ja Eeva-tädin pihalta saatuja taimia on vaikea korvata kun taloja ei ole enää.

Tunnearvoa on vaikea mitata rahassa.

Tai kuinka lasken ne kaikki työtunnit kun olen kastellut, kitkenyt tai vain ihmetellyt rääpäletaimien kasvua?

Voiko juurtumisajan ja kasvien kasvunkin laskea?

Voi sitä tuntien määrää..

Välillä mietin otanko asian liian vakavasti, kun maailma on tulvillaan oikeita ongelmia. Taitaa olla aika pientä tsunamin, maanjäristyksen tai sodan jälkeen kun toisilla ei perhettä ja kotia jäljellä. Ei siinä varmaan surra kukkapenkkejä.

Mutta silti harmittaa..

Riittävätköhän kunnan rahat jos laitan laskun perään? Ainakin taitaa päättäjien pikkujoulut olla vaarassa...

Tältä kukkapenkki näytti kesällä:

Kukkia yrttimaalta

Löysin vielä omasta puutarhastani kukkia maljakkoon.

myskimalvoja ja pelargoneja

(kannu ja tyyny Sisustus Fannystä)

Ruokapöydälle kukat löytyivät kukkapenkistä ja yrttimaalta.

Villissä kimpussa on suklaaminttua, vuoritatarta, rucolaa, krysanteemia, iisoppia ja ryytisalviaa.

RAUHALLISTA SUNNUNTAITA!