Carpe diem

Nyt en osaa oikein tarttua hetkeen vaikka omistan tyynynkin missä lukee Carpe diem. Muutaman yön päästä on ensimmäinen adventti ja ulkona sataa täysillä. Olen yleensä intona joulusta mutta nyt ei meinaa jouluvaihde mennä päälle.

Itse asiassa ajatukset harhailevat jo ensi keväässä. Mitä maasta silloin putkahtaa? Mietin mistä ensimmäinen lumikello putkahtaa esiin ja miten mahtavasti kaikki varmasti kasvaa. Ei tule mieleen kotilot, rikkaruohot ja nurmikon leikkuu. Enkä ajattele myöskään talven lumitöitä.

Toisaalta nythän on mahtava vaihe suunnitella ja haaveilla. Ja kun luntakaan ei vielä ole, voi pihasta ottaa mittoja, kuvia ja tehdä vaikka alustavia töitä kevättä ajatellen. Ei myöskään olisi hullumpi ajatus kutsua kuopsuttajaystäviä kylään ja katsella vaikka kuvia jokaisen puutarhasta.

Tietysti on  hyvä tarttua myös hetkeen. Tämäkin hetki on arvokas ja tärkeä, vaikka näin pimeällä ajalla tekisi mieli vaipua talviunille.

Sen verran vielä huiputan itseäni, että etsin taas kameran kanssa mahdollisimman paljon vihreää.. 

Ihana ikivihreä pikkutalvio (Vinca minor).

Ei voikukka nyt niin pahalta näytäkään..

Pieni norjanangervo (Spiraea ´Grefsheim`) yrittää sitkeästi pitää lehtensä.

Kun taas vanhempi, lehdetön  naapuri on tehnyt pienet kukat versojen kärkiin.

Takapihan papulanruusu (Rosa pimpinellifolia Staffa) on pitänyt vihreät lehtensä kun taas etupihan papulanruusu on ollut lehdetön jo pari kuukautta.

Nyt kelloköynnös (Cobaea scandens) alkaa luovuttaa.

Mut ei kuulkaas luovuteta vielä.. vihreän katselu tekee niin hyvää.

Katsellaan vihreyttä varastoon ja ne muutama tunti päivässsä kun yleensä näkee mitään.

Tai marssitaan kukkakauppaan ja ostetaan ihania joulukukkia. Nyt voi jo viritellä jouluvalojakin.. mut ei sinisiä tai välkkyviä jookos..?

Marraskuun puoliväli

Tänään meillä oli ensimmäisen kerran sen verran pakkasta että kaivonkanteen kerääntynyt vesi oli saanut "kelmun" päälleen. Ilma oli kyllä kauniin aurinkoinen, vaikkakin kylmä.

Nurmikko on vielä kauniin vihreä ja muutamat sitkeät kukkijat jaksavat kukkia.

Lempparini Schneewittchen- ruusut ovat vielä niin pieniä ja jo lehdettömiä mutta kukkivat jatkuvasti.

Mirrinminttu (Nepeta x faassenii) on niin suloinen.

Rohtosormustinkukan (Digitalis purpurea) lehtiruusukkeet ovat vallanneet jo muuten kuihtuneen perennapenkin. Rohtosormustinkukka on kaksivuotinen ja lisääntyy siemenistä. Nämä lehtiruusukkeet ilmestyivät tänä kesänä ja kukkivat ensi kesänä. Siksi alkuun tarvitaan taimia tai siemeniä kahtena peräkkäisenä kesänä ja jatkuvuus on taattu. Ehkä vähän liiankin hyvin.. mutta voihan ylimääräiset taimet antaa iloksi ystäville.

Myskimalvat (Malva moschata) jaksaa edelleen heilua..

Kun taas tarhakehäkukka (Calendula officinalis) on vielä keltainen mutta ei jaksa enää katsella ylöspäin.

Tuiviokin (Microbiota decussata) on vaihtanut jo talvivärin ylleen. Tuivio siis muuttuu rusertavammaksi talvella ja vihreä väri palautuu takaisin kevään koittaessa. Ei siis syytä huoleen, jos olet pelästynyt että tuiviosi on kuolemassa. Tuivio on muuten tosi sitkeä, vähän joka paikan maanpeitekasvi.

Lopuksi vähän raportointia edellisen postauksen harminaiheista.

Nyt kasa on poistettu. (Mieheni soitti kuntaan) Kivet on raavittu esiin, mutta perennoja ei tietenkään näy. Katsellaan ensi kesänä mitä sieltä nousee.

Yksi pallotuija oli nostettu nätisti kivelle juurineen päivineen. Tökkäsin sen sisäpihalle maahan turvaan.

Mutta paikka on autio, kun metsä on poissa. Sovimme että puita saa kaataa noin 3 metriä tien reunasta, nyt pahimmasta kohdasta puita on kaadettu noin 13 metriä tien reunasta.

Mutta positiivisesti ajatellen nyt tuli uusia istutuspaikkoja lisää ja tien reuna siistiytyi. Nyt voi talven aikana miettiä, mitä istuttaisi. Toimeen täytyy tarttua heti keväällä ettei horsmat ja lepikot valtaa alaa.

Alatantereen nurmikkokin menee uusiksi. Sedät päättivät kerätä kivet sinne ja räjäyttelivät ne sitten pienemmiksi. Tänään kivet oli kuljetettu pois ja jäljelle oli jäänyt tasoitettu multatanner.

Harmitusta

Varauduin siihen että tänä vuonna myyriä on paljon liikenteessä. Mutta tähän en varautunut.

Meidän seudulle rakennetaan kunnallistekniikkaa. Itse liityimme kunnallistekniikkaan viime syksynä. Vesi on ollut hyvää ja juoksenut poispäinkin kiitettävästi. Jouduimme kyllä kaivamaan puoli pihaa auki ja siinä on sitten riittänyt puuhaa koko kesän. Nyt rinne on aika hyvässä kunnossa.

Kunnallistekniikkaa ruvettiin jatkamaan noin viikko sitten meiltä eteenpäin. Se ei varsinaisesti kulje tontillamme vaan tonttimme viereisellä tiellä. Lupasimme että puita saa kaataa ja kunnanmiehet lupasivat jopa pätkiä ne meidän käyttöömme.

Mutta nyt harmittaa!

 Kukkapenkkien päälle on kasattu aivan valtavat kasat maata. Kun eilen kävin sanomassa asiasta, miehet auliisti lupasivat korvata asian ja ostaa entistä ehommat taimet tilalle. 

Mutta ihmettelen vaan miten laskutan perintöperennoja jotka on saatu tädeiltä ja ystäviltä? Anopin mökiltä ja Eeva-tädin pihalta saatuja taimia on vaikea korvata kun taloja ei ole enää.

Tunnearvoa on vaikea mitata rahassa.

Tai kuinka lasken ne kaikki työtunnit kun olen kastellut, kitkenyt tai vain ihmetellyt rääpäletaimien kasvua?

Voiko juurtumisajan ja kasvien kasvunkin laskea?

Voi sitä tuntien määrää..

Välillä mietin otanko asian liian vakavasti, kun maailma on tulvillaan oikeita ongelmia. Taitaa olla aika pientä tsunamin, maanjäristyksen tai sodan jälkeen kun toisilla ei perhettä ja kotia jäljellä. Ei siinä varmaan surra kukkapenkkejä.

Mutta silti harmittaa..

Riittävätköhän kunnan rahat jos laitan laskun perään? Ainakin taitaa päättäjien pikkujoulut olla vaarassa...

Tältä kukkapenkki näytti kesällä:

Kukkia yrttimaalta

Löysin vielä omasta puutarhastani kukkia maljakkoon.

myskimalvoja ja pelargoneja

(kannu ja tyyny Sisustus Fannystä)

Ruokapöydälle kukat löytyivät kukkapenkistä ja yrttimaalta.

Villissä kimpussa on suklaaminttua, vuoritatarta, rucolaa, krysanteemia, iisoppia ja ryytisalviaa.

RAUHALLISTA SUNNUNTAITA!

Laikukasta

valkolumimarja

Symphoricarpos albus

Valkeaa ja valoa löytyy puutarhasta myös ruskan aikaan.

Valkolumimarja on myrkyllinen mutta niin ihana. Sen marjaisia oksia voi käyttää sidontaan ja se saa lehtensä aikaisin keväällä. Eikä se ole niin tarkka maan suhteen. Säännöllisillä kevätleikkauksilla se pysyy kauniin tuuheana. Myös vaaleanpunamarjainen lajike on olemassa.

kirjovuohenputki

Aegopodium podagraria

Inhoan vuohenputkea sydämestäni. Mutta annas olla, kun vastaani tuli kirjovuohenputki, ihastuin siihen oitis. Oikein ostin sen. Saa nähdä tuleeko siitä vielä riesa. Se kasvaa maanpeitekasvina puitten alla. Siellä se voi levitä matoksi asti. Ja vielä näin marraskuussa se on säilyttänyt oman värinsä.

Tykkään laikukkaista lajeista, ne tuovat valkoisilla laikuillaan tai raidoilla raikkautta.

Yksi lempparini on laikkukirjokanukka (Cornus alba ´Elegantissima`). Taimeni on vielä pieni. Istutin sen viime kesänä tädiltäni saamastani piiskataimesta. Sitä siis voi jakaa koska se leviää juurivesojen/rönsyjen avulla. Aikaamyöden siitä kasvaa kaksi - kolmemetrinen pensas.

Pari viikkoa sitten se näytti tältä.

Nyt se on alkanut jo tuleentua mutta sen verso on kauniin punainen.

Viiruhelpi (Phalaris arundinacea ´Picta`)  kahisee ihanasti tuulessa, mutta leviää agressiivisesti. Se kannattaa istuttaa paikkaan jossa se saakin levitä. Se on vaatimaton kasvualustan ja -paikan suhteen. Ja vieläkin näin marraskuussa se on voimissaan. Keväällä se leikataan alas kuten muutkin perennat.

Rosa rugosa

Valkokurtturuusullani on sama ongelma kuin meillä kaikilla naisilla, se ei oikein tiedä mitä pukisi päälleen. Osa kasvista on sitä mieltä että kesä jatkuu ja pitää lehtensä vihreinä ja uusia kukkiakin on tulossa. Toiset oksat ovat jo sitä mieltä että syksy on tullut ja vaatetus on sen mukainen.

Muutamat lehdet ovat päättäneet pukeutua yksilöllisesti raitaan.

Me ihmisetkään ei taideta tietää pitäisikö jo talvikamppeita kaivella vai pärjätäänkö vielä ohuemmilla vaatteilla.

Tänään oli mahtavan lämmintä + 11c, vaikkakin pilvistä. Yöksikin on luvattu seitsemää astetta. Meilläpäin ei ole kunnon yöpakkastakaan ollut koko syksynä. Kylmin yö on ollu -0,4c. Kesäkukilla on ollut pitkä kasvukausi. Vaikkakin  pelargonit on viety turvaan jo melkein kuukausi sitten. Nyt ne kukkivat autotallissa kauniisti. Joidenkin ohjeiden mukaan kukat täytyisi leikata pois, että kasvi tajuaisi että lepokausi on alkanut. Mutta en viime syksynäkään raaskinut leikata kukkia pois ja hyvin ne talvehtivat.

Sallitaan muuten itsellemmekin lepokausi näin pimeään aikaan. Kevätväsymyskin johtuu kuulemma siitä että syksyllä on ollut liian kiireinen. Nyt on hyvä aika käpertyä sohvalle ja nauttia kynttilöistä ja takan lämmöstä vaikka hyvien puutarhakirjojen parissa.

Kukkia marraskuussa

vuohenkello

Campanula rapunculoides

Haahuilin tänään vähän aikaa pihalla kameran kanssa. Ilma oli pilvinen ja kostea, vaikkei varsinaisesti satanut. Yllätyin mitä löysin..

Rucola-salaatti

(sinappikaali)

Diplotaxis

Myskimalvoilla ( Malva moschata) on kuin sokerikuorrutus yllään.

laventeli

Lavandula

Iisopissa (Hyssopus officinalis) on uusiakin kukkia.

Latva-artisokka (Cynara scolymus) ei jaksanut tai ehtinyt kukkia tänä kesänä. Jotain linnut käyvät siitä syömässä. Ja onhan siinä koristearvoa näinkin.

Kelloköynnös (Cobaea scandens) jaksaa edelleen ihmetyttää. Nyt siihen on ilmestynyt valkoisia kukkia. Edelleen on kyse samasta taimesta jota olen ihmetellyt aiemmin. Kukat ovat olleet tumman liiloja ja vaalean liiloja ja nyt valkoisia. Ja uusia nuppujakin on valtavasti.

Ihana kun lämpöiset ilmat pitäisi vielä jatkua. Rakastan valkoista mutta enemmän kukissa kuin lumen muodossa. Tietysti jouluksi toivon lunta mutta vielä olisi ihana nauttia vihreydestä (vielä ainakin nurmikko on vihreää) ja kuopsuttelusta.